Aleksandra Bachleda

1. Osa

Aleksandra Bachleda

Pelaaja: Tiina

Kielitaito: englanti, saksa, ranska, venäjä, latina, arabia, puola, jiddiš
Arvet: Oikeassa polvessa kämmenen kokoinen arpi, oikean rinnan alla viilto, ruma arpi oikean kulmakarvan päällä.

Aleksandra on 171cm pitkä ja painaa 56 kg. Kasvot ovat kapeat ja pitkät. Nenä on hieman kyömy, silmät ovat harmaat. Hiukset ovat hiekanruskeat ja pitkät. Pukeutuminen on asiallista. Vaatteet ovat väriltään maanläheisiä, ruskeita, mustia, vihreitä, harmaita. Kankaat ovat laadukkaita. Urheillessaan Aleksandra pukeutuu vapaammin, muuten hän on aina varsin siististi ja "vakavasti" puettu. Juhlissa ja kuumina päivinä hän pitää polvipituisia mekkoja ja hameita. Muuten hän suosii suoria housuja, kauluspaitoja ja liivejä. Hiukset on sidottu kiinni nauhoilla tai nostettu nutturalle pinneillä, ja etenkin lukiessaan Aleksandra pitää karkaavat suortuvat kurissa hiuspannalla.

32-vuotias historiantutkija/sosiologi. Aleksandra syntyi Lontoossa puolalaisjuutalaiseen perheeseen vanhemmille, jotka olivat toisen polven englantilaisia. Aleksandran isä Heskel oli putkimies, ja hän meni Aleksan äidin Ewan kanssa naimisiin nuorella iällä. Ennen Aleksandraa, he saivat neljä poikaa ja Aleksan jälkeen kolme muuta tytärtä, joista nuorin, Irma, on Aleksandran suosikkisisko (kaksoset, jotka syntyivät hänen jälkeensä veivät Aleksandran mielestä vanhempien huomion pienenä, joten hänen välinsä näihin ei ollut yhtä lämpimät kuin "viattomampaan" pikkusiskoon).

Sisaret: Matylda, Marta, Irma
Veljet: Nikodem, Tobiasz, Walter, Alfons

Perhe asui perinteisessä brittiläisessä kaksikerroksisessa kapeassa punatiilitalossa, ja kuten kahdeksanlapsiselta perheeltä voi olettaa, tila kävi kovin nopeasti vähiin.

Pienenä Aleksandra unelmoi opettajan ammatista ja leikki usein pikkusiskojensa kanssa koululeikkejä, joissa hän sai olla opettaja ja sisarten piti olla oppilaita. Leikit saivat loppua hänen lyötyään Irmaa lujaa viivottimella kädelle tämän pitäessä "liian hauskaa" "luokkahuoneessa". Vaikka hän ei saanutkaan enää leikkiä opettajaa siskojensa kanssa, Aleksandra jatkoi unelmointia. Ja käytännönläheisenä tyttönä hän koki, että paras tapa tulla opettajaksi oli lukea mahdollisimman paljon tietokirjoja. Tapa, joka on jatkunut koko elämän halki, antaen Bachledalle uskomattoman laajan yleissivistyksen. Hän lukee mielellään tietokirjoja eri kielillä ja etsii käsiinsä harvinaisiakin teoksia.

Pikkusiskot eivät tietenkään olleet ainoat, joiden kanssa Aleksandra leikki - Isoveljet pitivät vanhinta sisartaan silmäteränään, ja ottivat tämän osaksi kaikkiin ulkoleikkeihinsä ja mukaan käydessään urheilemassa. Ikävä kyllä veljet tuppasivat leikkiä välillä hieman raisusti, ja eräällä uimareissulla paikalliselle altaalle Walter hyppäsi Aleksan niskaan ja tämä lähes hukkui. Tämän takia Aleksandra edelleen inhoaa kloorivettä, ja tuntee olonsa epämukavaksi ollessaan veden alla.

Aleksandran paras perheen ulkopuolinen kaveri oli Christina O'Hara, irlantilainen "kakara", joka kuitenkin jakoi Alexin rakkauden kirjoihin, ja tytöt viettivät yhdessä pitkiä tunteja kirjastossa. Ystävyys jatkui tulevinakin vuosina, ja molemmat olivat vakuuttuneita siitä, että he menisivät yhdessä opiskelemaan opettajiksi, kunhan koulut olisi käyty.

14-vuotiaana Aleksandra seurusteli 18-kesäisen haredijuutalaisen pojan, Borysin, kanssa melkein vuoden ajan, kunnes poika ilmoitti 19 täytettyään menevänsä naimisiin toisen ääriortodoksin kanssa. Ilmoitus tuli täysin puskan takaa, jättäen Aleksan lähinnä hämilleen siitä, miksi poika oli toiminut näin. Aleksandra päätti, ettei seuraavassa suhteessaan joutuisi kohtaamaan vastaavia yllätyksiä ja pitävänsä tilanteen täysin kontrollissaan. Hän iskikin saman kesän loppupuolella Simon Oakes -nimisen ateistipojan, edeten suhteessa hyvinkin nopeasti, menettäen neitsyytensä tämän kanssa Kew Gardens puiston pusikossa.

Aleksandran äiti ei ollut kertonut tälle mitään seksistä, saatika siitä, kuinka kivulias ensimmäinen kerta saattoi olla. Eikä tietokirjoista, joihin hän oli tutustunut, ollut juurikaan apua varsinaiseen kokemukseen. Epämukavan ja kivuliaan (yritä itse ekaa kertaa jonkun juurakon päällä) aktin jälkeen pariskunta vielä joutui juoksemaan paikalle kävellyttä bobbyä karkuun. Ollakseen kontrollissa tilanteesta, Aleksandra lopetti suhteen pian tämän jälkeen.

Koulussa Alex oli opettajien suosiossa. Vaikka hän keskittyikin enemmän nippelitietoon, eikä ollut kovin hyvä pitämään esitelmiä, hän oli ahkera. Aleksandra jatkoi kirjastossakäyntejään Christinan kanssa ja Christina oli ensimmäinen, joka alkoi epäilemään (luettuaan sopivaa kirjaa), että Alex olisi lievästi aspie. Monen mielestä yllättävää oli myös Alexin menestys liikunnassa, mutta huomioonottaen kuinka paljon hän vietti aikaa veljiensä kanssa, se oli vain luonnollista.

Veljien urheiluharrastuksien kautta Aleksandra tutustui myös 17-vuotiaana Markus Mölleriin, saksalaiseen muutamaa vuotta nuorempaan jalkapalloilijanuorukaiseen, joka oli kesäleirillä Lontoossa. Markus pelasi futista Alexin veljien kanssa ja Alex pyöri mukana. Markus ja saksaa mielellään puhuva Alex tulivat hyvin toimeen ja he jatkoivat yhteydenpitoa kesän jälkeenkin kirjekavereina, kunnes Markus lopetti kirjeisiin vastailun.

Aleksandra pääsi koulusta suomalaisen asteikon mukaan 9:n keskiarvolla, preppasi vuoden verran Christinan kanssa ja tytöt muuttivat Oxfordiin Alexin ollessa 19-vuotias ja aloittivat yliopisto-opinnot. Christina joutui kuitenkin melkein heti opintojen alettua auto-onnettomuuteen, saaden tässä lievän aivovamman. Tyttöjen välit etääntyivät hieman Alexin jatkettua opintojaan Chrisin joutuessa opettelemaan elämistä uudelleen, mutta he pitävät edelleenkin yhteyttä.

Alex asui opiskeluaikoinaan pienessä talossa kohtalaisen hyvällä alueella. Hänen veljensä (jotka tässä vaiheessa pyörittivät menestyvää putkimiesfirmaa yhdessä), vaikka perhe protestoikin akateemista uravalintaa, rahoittivat Aleksan opinnot. Veljet pakottivat hänet ottamaan vastaan reilun opiskelurahan ja asumiskustannukset. Hän ei kehdannut vastustella, koska tiesi opiskelemisen olevan heille muutenkin punainen vaate. Heidän pikkusiskonsa yksin maailmalla! Talo ei ollut erityisen hieno, portaat natisivat ja katosta tippui laattoja. Mutta se oli mukava paikka asua ja pienet puutteet korvasi talon persoonallisuus. Sen ovi oli kirkkaan sininen ja pikkuriikkinen piha täynnä edellisen omistajan erikoisia istutuksia. Teetä keitellessään Alex saattoi seurata lähistön kissojen riehumista pihallaan.

Opiskelujen alussa ehkä Christinan kohtalon takia ja vanhasta kiinnostuksestaan Freudiin Alex painotti psykologian opintoja, mutta nämä vaihtuivat pikkuhiljaa historiaan ja sosiologiaan ja kolmantena vuonna yliopistossa hän oli jättänyt psykologian taakseen keskittyen kahteen uuteen pääaineeseensa. Yliopisto-opintojen alussa oli jo selvä, ettei Aleksandrasta tulisi opettajaa. Jo aiemmin koulussa ollut putki jatkui yliopistolla ja Alexista tuli monien opettajien lempilapsi, mikä takasi hänelle hyviä paikkoja projekteissa ja jalan oven väliin jo hyvässä vaiheessa opintojaan.

24-vuotiaana Aleksandralla todettiin rintasyöpä, samaan aikaan kun tällä oli käynnissä "kokeileva" kausi huumeiden suhteen. LSD-kokeilut ja pilvenpoltto oli tyypillistä hänelle, eikä kummastakaan tullut ikinä mitään ongelmia. Eräänä iltana Alex päätti kokeilla kokaiinia, joka oli isohko virhe. Alex joutui psykoosiin ja kaveri, jonka kanssa Alex oli tullut klubille häipyi jonkun miehen matkaan. Niinpä se, joka piti huolta hänestä, oli aivan uusi tuttavuus Michael Fury, parikymppinen punkkari.

Michael ja Alex rupesivat viettämään aikaa keskenään tämän jälkeen ja Aleksandra avautui jossain vaiheessa rintasyövästään Michaelille. Michael oli ainoa, joka tiesi, ja oli Alexin tukena tämän käydessä alkuvaiheen hoidoissa. Alex puolestaan kannusti Michaelia yrittämään opiskelemista ja saamaan jotain aikaiseksi elämässään.

Yliopistolla Alex oli tuttu vapaa-ajattelijoiden parissa, pyöritti käytännössä "Freudin arvostajien seuraa", aktiivinen holokaustia muistavissa järjestöissä ja tuttu liikuntasaleilla, joissa harrasti vanhanaikaista voimistelua. Hän kävi lenkeillä aina samoja reitteijä ja samoihin aikoihin. Selän takana vitsailtiin, että hänen mukaansa saattoi säätää kellonsa, kuin Lassien konsanaan.

Alexilla on ollut vuosien varrella useita irtosuhteita, muttei mitään pysyvää - hän edelleen haluaa olla kontrollissa tilanteessa, eikä päätyä yllätetyksi. Koston vuoksi hän kävi 25-vuotiaana pokaamassa haredijuutalaisen pojan Lontoosta entisen heilansa asuinalueelta, ja dumppasi tämän pikaisesti. Aleksandra on hyvin kaunis nainen, vaikkei aina sitä tuo erityisesti esille - hän voitti mm. paikallisen baarin kauneuskilpailun, johon kanssaopiskelijat hänet yllyttivät "sosiologisena kokeena". Hän jäi tämän takia myös erään jatko-opiskelijan mieleen ja sai paikan mielenkiintoisessa projektissa. Alexista oli jännittävää, miten kirjallisuudessa niin alentavana pidetystä kauneuskilpailuperinteestä saattoi poikia yllättäen uusi vakavasti otettava sulka hänen hattuunsa Oxfordissa.

Viime vuodet Alexia on piirittänyt (Alexin sitä tajuamatta) Victor Mureno, kanssaopiskelija, joka oli samoilla arabian, sosiologian ja poliittisen historian kursseilla Aleksandran kanssa ennen kuin lähti Irakiin yksityisen toimijan palvelukseen. Viime aikoina Alex ja Vic ovat pitäneet yhteyttä lähinnä sähköpostitse. Briteissä ollessaan Vic hengailee Aleksandran kämpillä, korjaillen putkia ja remontoiden hyllyjä.

Ja Victor ei ole ainoa, joka on lähestynyt Aleksandraa sähköisesti - hän törmäsi vanhaan ensipanoonsa Simoniin jossain konferenssissa ja tämä tuppaantui Alexin facebook-kaveriksi tämän jälkeen. Ei ole juuri statuspäivitystä, jota Simon ei "like"tä, tai päivää, jolloin Alex ei saisi tältä "poke"a.

Saatuaan lopulta maahanmuuttajien valtaväestöön sulautumista ja traditioon nojaavia identiteetin säilytyskeinoja käsittelevän väitöskirjansa valmiiksi (työskennellen maailmankuulun Matthias Möllerin, Markuksen isoveljen, kanssa), Aleksa muutti Oxfordilaiseen lähiöön, saaden naapurikseen rauhallisen ja mukavan leskirouvan, Rita Ensworthin, joka oikeastaan adoptoi naapurinsa uudeksi tyttärekseen, ainakin mitä hemmotteluun ja leivonnaisiin tuli.

Aleksan lempimusiikki: Aleksa kuuntelee paljon "etnistä musiikkia". Eräs hänen suurimmista idoleistaan on lukuisia kansainvälisiä palkintoja voittanut libanonilainen Elissa (arabiaksi: إليسا‎), joka on yksi arabimaailman kuuluisimmista ja lähi-idän myyvimmistä naislaulajista. http://www.youtube.com/watch?v=u4P46q4iF1g&feature=player_embedded

Aleksan elokuvamaku: Aleksa pitää hyvin perinteisistä klassikoista, kuten Hitchcockin ja Ingmar Bergmanin elokuvista. Hänen suosikkielokuvansa on Vertigo ja näyttelijä James Stewart.