Mekanismi

Teht Profeettakone

Tehtävä: Kuriositeettikammio

Aika: 30/08/1999 - 02/10/1999

Paikka: Praha

Johtaja: L. Karpenkova

Osallistujat: L. Karpenkova, Z. Krabava, A. Popovich, I. Bondarenko

Tilanne: A. Popovich lähti etsimään kadonnutta Vadikia, muut jäivät suunnittelemaan tutkimusretkeä salaiseen kuriositeettikammioon, josta herra Kelly oli ryhmälle antanut vihjeen.

Tapahtumien kulku: Ryhmä valmistautui tutkimukseen huolellisesti. (Itä)saksalaiset sukeltaja-asiantuntijat palkattiin auttamaan tutkimuksissa, sillä osia käytävistä ja ainakin sisäänkäynti oli joen pinnan alapuolella. Prahan museovirastolta hankittiin voitelulla tarpeelliset luvat tutkimuksiin, lehdistöä tiedotettiin roomalaisraunioita etsivistä venäläisistä arkeologeista, jotta asiassa ei olisi mitään salamyhkäistä.

Päivän etsinnän jälkeen sukeltajat paikansivat aukon, joka johti kaikuluotauksen perusteella ylöspäin kanavan seinämästä. Ryhmä sukelsi tunneliin ja pulpahti pintaan vähän myöhemmin suurehkossa, ummehtuneen hajuisessa huoneessa maan alla. Huoneen seinät olivat liejuista kiveä. Ryhmä aloitti tutkimukset ja alkoi kartoittaa huoneesta lähteviä tunneleita. kaksi vuorokautta kului reittejä tutkien. Ryhmä löysi ihmisen luiden kappaleita ja kokonaisia luurankoja. Yhden vierestä löytyi Saksan kansallissosialistisen puolueen merkki ja Luger-merkkinen pistooli.

Ryhmä kuuli pimeydestä yllättäen ääniä, mutta ei onnistunut löytämään niiden aiheuttajaa. Aamulla kun tutkimuksia jatkettiin huomattiin, että leirissä, jota ryhmä piti ensimmäisessä huoneessa, oli käynyt rosvo. taskulamppu, ruokaa ja I. Bondarenkon lääkkeet olivat kadonneet. Ryhmä lähti jäljittämään rosvoa. Z. Krabava kertoo:

"Tunkeuduimme ahtaaseen, juuri miehenmentävään tunneliin ja jatkoime matkaa taskulamppujen valossa. Äkkiä Bondarenko tunsi lattian antavan perään jalkansa alla. Kuulimme yläpuoleltamme kirskunaa ja ruostehiutaleita alkoi sataa päällemme. Pelkäsimme jonkin vanhan ansan laukeavan ja aloimme juosta. Äkkiä edessäni juossut Bondarenko yllättäe pysähtyi. Törmäsin häneen, ja maa katosi jalkojemme alta. Huusin. Tunsin niskassani pihtimäisen puristuksen. Bondarenko oli onnistunut saamaan minusta kiinni, ja ilmiömäisellä ketteryydellä roikkui kuilun reunassa yhden käden varassa. Sormissani tuntui tykyttävä kipu. Bondarenko heitti minut reunaa vasten niin että sain siitä kiinni. Huomasin, että pystyin roikkumaan reunalla ongelmitta. Sormistani oli työntynyt esiin terävät lintumaiset kynnet. Lia kirkui. Kapusimme ylös. Hän pelkäsi meidän olevan "toispuoleisia". Hän on varmaankin yrittänyt unohduttaa mielestään kaiken mitä olemme kokeneet. Muistutin häntä siitä hirviöstä, joka kilisi. Silloin kuulimme kovaa ryskettä. Käytävä, josta olimme tulleet, oli sortunut. Olimme ansassa!"

Addendum: Argos-säätiön käyttämät luokitukset toispuoleisen ilmentymistä, niin kutsutuista "Tunkeutujista" ja "Astraalista" ovat harmittavan vajavaiset. Työntekijöitä kehoitetaan toistaiseksi käyttämään omaa harkintaa luokitusten soveltamisessa käytännön kriisitilanteisiin. "Kyvykkäät", eli ihmiset, joilla on paranormaaleja kykyjä (jotka paikka paikoin ovat yhteneviä "Tunkeutujien" kykyjen kanssa) ovat asia erikseen. -- P. Kurova, "Professora"

Ryhmä tutki tilaa ja huomasi, että pyöreän, metrejä syvän ja veteen päättyvän kuilun reunoja kiersi kapea kieleke. Kielekkeeltä pääsi neljään syvennykseen. L. Karpenkova tutki syvennykset ja löysi kustakin vanhan reliefin. Bondarenko tunnisti reliefien kuvaavan eri evankeliumeja. Karpenkova tutki tarkemmin Johanneksen evankeliumia kuvaavaa reliefiä, ja kosketuksesta se painui sisään. Vesi alkoi virrata pois kuilusta ja alhaalta esiin ilmestyi postaikko. Ryhmä laskeutui kuiluun ja löysi postaiden juurelta metallisen oven. Bondarenko onnistui vipuamaan oven auki siten, että kolmikko pääsi toiselle puolelle. Sisällä löytyi kummallinen näky. Ryhmä kohtasi vanhan, ritarin asuun pukeutuneen miehen, jonka kanssa Karpenkova kommunikoi latinaksi. Mies esiintyi kuitenkin uhkaavasti ja hyökkäsi lopulta heiluttaen vanhanaikaista miekkaansa. Z. Krabava ampui miestä jalkaan. Tämä lyyhistyi maahan. Mies kertoi olevansa satoja vuosia vanha. Hän antoi kantamansa avaimen Bondarenkolle. Kolmikko jatkoi matkaa.

Addendum: Oliko kohdattu "Temppeliritari" (a) todella niin vanha kuin väitti olevansa, vai oliko kyseessä (b) kohteen mielenvikaisuuden aiheuttama uskomus? Mikäli (a), tulisi selvittää, miten tämä oli mahdollista. Selittyykö hänen pitkäikäisyytensä esimerkiksi jonkinlaisella kyvykkyydellä, artifaktin läsnäololla tai artifaktin löytöpaikan erityisillä ominaisuuksilla? Mikäli (b), tulisi selvittää kuka hän oli ennen, kuin jotenkin joutui artifaktin säilytyskammioon, miten hän sinne löysi, ja mikä hänet sai omaksumaan moisen "vartijan" roolin. Kiinnostava tutkimuksen kohde voisi olla myös selvittää, mitkä seikat saivat paikalla olleet säätiön työntekijät reagoimaan niin eri tavalla kohdatessaan Temppeliritarin. Haastattelujen perusteella osa ryhmän jäsenistä hyväksyi muitta mutkitta faktaksi, että Temppeliritari on satoja vuosia vanha ja tarkoituksenmukaisesti asetettu vartioimaan artifaktia. Toiset ryhmästä taas uskoivat ja uskovat yhä, että Temppeliritari oli vain mielipuolinen vanha mies, kenties kulkuri tai kerjäläinen, joka oli jotenkin onnistunut pääsemään Hradkanyn linnan alaisiin holveihin. -- P. Kurova, "Professora"

"Saavuimme ihmeelliseen huoneeseen, jossa oli kivestä veistetty puutarha. Lehdet olivat olleet metallia, mutta ruostuneet pois jo kauan sitten. Bondarenko avasi oven avaimella. Näky jää vaivaamaan minua painajaisiini. Se oli pää, joka oli kiinnitetty johdoin ja letkuin jonkinlaiseen jalustaan. Ja pää alkoi puhua. Se tiesi kaiken. se puhui äidistäni. Se puhui... Lia huusi, että meidän pitää mennä pois, että se tekee meidät hulluksi. En halunnut lähteä. Pää olisi tiennyt vastaukset kaikkiin kysymyksiini. Olen varma siitä. Bondarenko raahasi minut ulos ja sulki oven. Uhkasin häntä aseellani. Halusin tietää lisää. Äkkiä Bondarenko alkoi kasvaa. Hänen äänensä muuttui äriseväksi. Hänestä alkoi tulla karvaa. Silmät muuttuivat. Kuono, leuat, sahanterävät hampaat. Luojani!! Se karjui. Juoksin. Hirviö seurasi minua. Se viilsi selkääni käyrillä kynsillään. Huusin tuskasta. Seurasin Liaa. Hän juoksi edelläni ulos pienestä ovesta nurkassa. Ovi sulkeutui perässäni. Hirviö jäi sen toiselle puolelle. Juoksimme huohottaen ylöspäin. Portaat tuntuivat jatkuvan ja jatkuvan..."

Addendum: Vaikka säätiön työntekijä "Bielyan" kuvaus tapahtumien kulusta onkin vangitsevaa luettavaa ja sinänsä arvokasta, lukisin mielelläni myös säätiön työntekijä "Dziewonan" hieman analyyttisemmän ja objektiivisemman kuvauksen näistä tapahtumista, jotka johtivat lopulta siihen, että mahdollisesti arvokas tutkimuskohde "Temppeliritari" jätettiin haavoittuneena maanalaiseen kammioon, jossa hän epäilemättä menehtyy ennen pitkää verenvuotoon, tulehdukseen tai muusta syystä. Artifaktin "Johannes Kastajan Kallo" taakse jättämisen syyt kiinnostavat myös, samoin kuin säätiön työntekijä "Kerberoksen" muodonmuutoksen ja hulluuden syyt. Olen nämä raportit luettuani ja haastattelut suoritettuani tullut tulokseen, että olisi viisasta budjetoida ja suunnitella toinen retki Hradkanyn linnan alle, mahdollisesti toisten, näihin dramaattisiin ja tunnepitoisiin tapahtumiin liittymättömien työntekijöiden toimesta. Oma ehdotukseni on, että säätiön työntekijä "Bradamante" kokoaa ryhmän ja johtaa tätä toista retkeä. -- P. Kurova, "Professora"

Lopputulos: Pieni uutinen Prahan sanomissa: "Hradkanyn linnan kuriositeettikammion vartija yllättyi eilisiltana suuresti, kun museon sulkemisajan jälkeen kuuli ääntä eräästä linnan suljetusta osasta. Yleisölle sortumavaaran vuoksi suljetulta alueelta lähes hänen syliinsä tuiskahti kaksi venäläisen arkeologiryhmän jäsentä, joista toinen oli haavoittunut. Nainen on hoidettavana Prahan keskussairaalassa ja hänen vointinsa on hyvä. Nainen ei osannut selittää, mistä oli saanut selkäänsä viisi syvää viiltohaavaa ja miksi hänen sormensa vuotivat verta. Toinen naisista epäili haavojen aiheuttajaksi teräviä kattorakenteita. Prahan museovirastoa painostetaankin nyt vakavasti korjauttamaan linnan vaaralliset osat ja painottamaan entistä selvemmin ulkomaalaisille linnan tiettyjen alueiden käyttökieltoa."

(Lisäilkäähän jos unohdin tai muistin jotain väärin. K)

Addendum: Argos-säätiön työntekijä "Bradamanten" kokoama ryhmä, johon kuuluivat työntekijät "Molot" ja "Doktor" aloittivat Tehtävän: Profeettakone 03/10/1999. Ryhmä käytti säätiön työntekijän "Dziewona" laatimia karttoja ja kuvauksia paikasta apunaan, sekä samankaltaisia metodeja kohteen tutkimiseksi. Tehtävän: Kuriositeettikammio aikana MIA työntekijän "Kerberos" pasifioimista varten ryhmä varustautui mm. tainnutuskiväärein. Tähän raporttiin (Tehtävä: Kuriositeettikammio) liitetään säätiön työntekijän "Bradamanten" raportin lyhennelmä. -- P. Kurova, "Professora"

Tehtävä: Profeettakone

Aika: 03/10/1999 - 08/10/1999

Paikka: Praha

Johtaja: M. Ivanova

Osallistujat: M. Ivanova, P. Perepyolkin, M. Chudovitsch

Tilanne: Tehtävän: Kuriositeettikammio kesken jääneiden objektiivien saavuttaminen. Arvokkaan tutkimusaineiston ja artifaktin haltuun saaminen. Säätiön työntekijän "Kerberos" löytäminen.

Tapahtumien kulku: Ryhmä eteni "Dziewonan" karttojen ja aiemman ryhmän ohjeiden mukaisesti artifaktin "Johannes Kastajan Kallo" säilytyspaikkaan "kuriositeettikammioon" ongelmitta. Sortuneen käytävänpätkän auki kaivaminen vei kaksi työpäivää, mutta ei aiheuttanut komplikaatioita. Nk. "Vartijan kammiosta" ryhmä löysi kohteen "Temppeliritari", joka oli haavoittunut, mutta elossa, sekä säätiön työntekijän "Kerberos", joka oli uupunut ja aliravittu, mutta myös elossa. "Kerberos" kuvaili ensimmäisen ryhmän poistumisen paikalta jälkeiset tapahtumat työntekijä "Bradamanten" ryhmälle. Ilmeisesti "Kerberos" (Addendum: Voisiko joku vaihtaa hänen työnimensä. Nimeäminen Haadeksen kolmipäisen vartiokoiran mukaan ei vastaa ollenkaan hänen todellisa kykyjään. Ja miksi helvetissä me emme tienneet näistä kyvyistä mitään ennen tehtävän aloittamista?!) oli verenhimoisen raivon valtaan jouduttuaan jahdannut kohdetta "Temppeliritari" ympäri kammiota, kunnes "Temppeliritari" oli onnistunut ryömimään kapeaan tunneliin, jonne "Kerberos" muuttuneen muotonsa koon vuoksi ei ollut mahtunut. Tämän jälkeen "Kerberos" oli riehunut aikansa, kunnes hän "kulutti kaiken raivonsa loppuun" (Hänen omat sanansa, ei minun.) ja muuttui takaisin ihmiseksi. Tämän jälkeen miehet olivat ilmeisesti yrittäneet kommunikoida keskenään. Vaikuttaa siltä, että "Kerberos" oli uskonut "Temppeliritarin" antaneen hänelle tehtävän ryhtyä artifaktin vartijaksi. Tämä oletus vaikuttaa osoittautuneen vääräksi, sillä "Kerberos" ei saanut uuden "työnsä" vastaanottamisen hetkellä minkäänlaista kykyä pysyä elossa ilman ruokaa ja juomaa, vaan hän alkoi nopeasti heiketä nesteen ja ravinnon puutteesta. Kohde "Temppeliritari" sen sijaan alkoi nopeasti parantua saamastaan ampumahaavasta, eikä edelleenkään kaivannut ruokaa tai juomaa pysyäkseen elossa. Mitä ilmeisimmin työntekijä "Kerberos" pysyi elossa juomalla pieniä annoksia kohteen "Temppeliritari" verta, jonka kohde juotti hänelle vapaaehtoisesti.

Kuulusteltuaan miehiä, ryhmä eteni artifaktin säilytyskammioon. Työntekijän "Dziewona" ohjeiden mukaisesti he olivat tukkineet korvansa ja ryhtyivät välittömästi paketoimaan artifaktia kuljetusta varten, jonka jälkeen ryhmä kuljetti onnistuneesti artifaktin, kohteen "Temppeliritari", sekä säätiön työntekijän "Kerberos" ulos Hradkanyn linnan alaisia käytäviä pitkin.

Lopputulos: Ryhmä palasi Pietariin, jossa se luovutti artifaktin säätiön haltuun jatkotutkimuksia varten. Säätiön työntekijä "Kerberos" on tällä hetkellä pitkällä lomalla Mustanmeren rannalla. Kohdetta "Temppeliritari" on sittemmin kuulusteltu tulkin välityksellä ja hän on edelleen säätiön vieraana. Artifaktin tutkimus on tässä vaiheessa vasta aivan alkutekijöissään. Sen ei ole todistetusti ja aukottomasti havaittu pystyvän kertomaan aitoa profetiaa. Kohde "Temppeliritari" on nimennyt itsensä Huillam Durieuxiksi, Rouenin Kreiviksi, joka liittyi Temppeliritarien ritarikuntaan 1600-luvun puolivälin tienoilla ja palveli ritarikunnan silloisen suurmestarin Sebatian Bouillet:n alaisuudessa. Huomionarvoista tässä on se historiallinen tosiseikka, että Temppeliritarien viimeinen suurmestari Jacques de Molay poltettiin roviolla Paavi Clementin käskystä vuonna 1312. Kohteen kuulusteluja ja hänen väitteidensä todenperäisyyttä tutkitaan edelleen.

Joht. Lia Karpenkovan lisäys raportteihin tehtävistä Kuriositeettikammio ja Profeettakone 15/10/1999:
Professora P. Kurovan toiveesta esitän oman näkemykseni joistakin tehtävä Kuriositeettikammion ilmiöistä. Ensinäkin haluaisin kommentoida paikalta tavattua “temppeliritaria”. Myönnän, että kohdatessani nk. temppeliritarin, uskoin tämän olevan paikallinen laitapuolen kulkija, joka oli sonnustautunut mittaamattoman arvokkaaseen haarniskaan. Epäilyksiäni vahvistivat ritarin mainitsema vuosisata (Anno Domini 1600) joka ei vastannut haarniskan ja miekkatyypin ikää (oletettavasti n. 1100 – luku). Argos -säätiön myöhemmät tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet “ritarin” kantavan jonkinlaista vanhenemista estävää geeniä. Se onko tämä geeni yliluonnollista vai alkuperää vai pelkkä luonnonoikku, on epäselvää. Säätiön tutkimusten perusteella miehen ajoitus ei kuitenkaan ole ristiretkiaikainen.
Kiinnostavaa on, että Argos –säätiön työntekijät ovat Prahassa tavanneet E. Kelley –nimisen toimijan, jota myös epäillään pitkäikäiseksi. Koska em. Caravaggion maalauksessa E. Kelley esitettiin kuriositeettikammion vartijana (vartijan symboleina mm. avaimet ja avoin ovi), saattaisi olla mahdollista että joko kuriositeettikabinetti tai säätiön huostaanottama kallo ovat avaimia pitkän iän salaisuuteen. Lisätutkimukset aiheesta ovat suotavia – myös luonnontieteellisin menetelmin.
Agros –säätin hallussa oleva “ritari” antoi kuriositeettikabinetissa suojelutehtävän I. Bondarenkolle. Koska on mahdollista, että E. Kelley värväsi nykyisen “ritarin” toimeensa 1500 – luvulla, tulisi Kelleytä tarkkailla lisäinformaation keräämiseksi. Kelleyn mahdollinen edeltäjä on toistaiseksi tuntematon.
Yksi mielenkiintoinen lähtökohta tutkimukselle on mainittu veren juottaminen. Mielleyhtymät vampirismiin ovat selkeitä, mutta on mahdollista että mutatoitunut veri saattaa “tartuttaa” pitkäikäisyyttä aiheuttavan geenin eteenpäin. Erityisen mielenkiintoiseksi näkökulman tekee E. Kelleyn kiinnostus vereen: Kelley tahtoi sinetöidä yhteistyösopimuksen allekirjoittaneen verellä (ks. raportti teht. Zierka).
Toiseksi haluaisin kommentoida tiimini pikaista poistumista paikalta. “Ritari” jätettiin kuriositeettikabinettiin pakon sanelemista syistä, sillä em. reliikki aiheuttaa mielenvikaisuuksia. Olin saanut aiheesta mahdollisen telepaattisen varoituksen aikaisemmin unen muodossa. Oletettavasti “viestin” on lähettänyt T. Morrow, joka tuntuu toimivan hyvin paljon aivojen kartoittamattomalla osuudella. Se miten T. Morrow toimittaa viestinsä ja nk. profetiansa, on epäselvää.
Olennaista on, että tiesin reliikin olevan vaarallinen. Epäilyksiäni vahvistivat reliikin antamat kommentit elämästäni, jotka olivat selkeästi asioita joita jo tiesin. Reliikkiä ei mielestäni voidakaan pitää “profetiakoneena”, vaan vaarallisena työkaluna, jolla voidaan vaikuttaa harjaantumattomiin mieliin. On jopa mahdollista, että reliikin ja pylvään muodostama ääni ja liike ajavat sen läheisyydessä olevan henkilön transsiin, jolloin tämän alitajunta on altis ulkopuoliselle vaikutukselle.
On mahdollista, että I. Bondarenko altistui reliikille liian pitkään, sillä tämä vaipui niin fyysisesti kuin henkisestikin raivon valtaan. Olin nähnyt I. Bondarenkon voimannäytteitä aikaisemmin kabinettiin johtavassa luolastossa enkä uskonut saavani tätä taltutetuksi. Tässä vaiheessa katsoin parhaaksi siirtää tiimini jäsenen (epästabiilissa tilassa olleen Z. Krabavan) pois. Luotin siihen, että laatimani kartat alueesta olivat niin tarkat, että reliikin noutaminen onnistuisi myöhemmin. Näin myös tapahtui.
Addendum: Tehtävän Kuriositeettikammio aikana ensimmäisen kerran tavattu ja tehtävän Profeettakone aikana Argos-säätiön huomaan joutunut kohde Temppeliritari on toipunut koettelemuksestaan täysin. Itse asiassa, hänen fyysinen kuntonsa vastaa jotakuinkin olympiatason atleettia (olettaen, että kyseinen atleetti olisi täysin väsymätön veressään vaikuttavien suunnattomien epinefriinimäärien takia). Mikäli tässä ei vielä olisi tarpeeksi, vaikutta siltä, että kohde Temppeliritari on paitsi fyysisesti valioyksilö, myös suunnattoman älykäs ja harvinaisen tervejärkinen. Eräänlainen Homo Sapiens plus, mikäli sallitte ilmauksen. Tutkimukset kohteen Temppeliritari suhteen jatkuvat.

Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped