Miguel Bhanar

Moist Aeons -hahmo, Dungeons & Dragons 4E Osaomistaja Sudenkorennot-etsivätoimistossa

Perusasiat: Ihminen, mies, hahmoluokka Warlord

Ulkonäkö: arpinen, päivettynyt, kynityt hiukset. Hyvin voimakas, raskasrakenteinen mies. Sotilaan elämä on rankkaa ja toistakymmentä vuotta taistelukentillä ja marsseilla on jättänyt jälkensä mieheen.

Luonne: epäilevä, varovainen, vakava, miettii paljon tulevaisuutta. Haluaa saada ryhmänsä luottamuksen. Ei koskaan toimi yksin.

Bhanarit Calasista

Miguel on kotoisin Calasista, tuosta renessanssiajan Venetsiaa muistuttavasta ihmisten suurvallasta, jossa Bhanarin suvulla on hyvä nimi. Tai oli - siihen asti, kunnes Miguelin isä Tristan Bhanar tuomittiin vehkeilystä synkkien voimien kanssa ja kaupungin virkamiesten viettelystä. Tristan mestattiin. Sekaannuksessa Miguelin äiti Grina pakeni maasta ja jätti lapset jälkeensä.

Skandaalin jälkimainingeissa Bhanarin nimi peittyi lokaan. Tristan ja huhujen mukaan myös Grina olivat vain viimeisimmät renkaat vuosisatojen taakse ulottuvassa pirullisessa salaliitossa, joka oli tuonut Bhanareille valtaa ja mammonaa.

Lapset jäivät yksin ja heistä nuorimmaisena Miguel kulki muiden perässä. Eläkkeelle jäänyt miekkanainen Harmaahapsi perheineen otti heidät huostaansa oikeustalolla. Miguelille ei ole selvinnyt, miksi Harmaahapsi teki näin ja oliko hänellä jotain tekemistä Bhanarien kanssa aiemmin.

Harmaahapsi pyöritti kovaa koulua tuleville palkkasotilaille. Bhanarien vesat liittyivät ikäistensä mukaan riveihin ja oppivat toimimaan sotilaina.

Yksi kerrallaan Miguelin vanhemmat sisarukset lähtivät maailmalle. Lopulta Miguel oli yksin, eikä mennyt pitkääkään kun hän oivalsi olevansa ensimmäistä kertaa itse vastuussa itsestään. Silloin Bhanarin nimi alkoi painamaan - perheen maine rajoitti hänen mahdollisuuksiaan Calasissa. Kai hän ansaitsisi oman elämänsä, vaikka sitten vain itse pilaamansa?

Ristiretkeläinen

Pelkojensa kanssa kamppaillen Miguel jätti Calasin taakseen. Hyvän puolesta taisteleminen Bahamutin uskonsodissa Banen kannattajia vastaan tuntui oikealta - hän ei ollut yksin, ei vastuussa omista valinnoistaan, ja selvästi hyvän puolella pahaa vastaan.

Bahamut ei kuitenkaan koskaan puhunut hänelle. Öisin ja taistelun alkua odottaessaan hän sopersi edelleen rukouksensa Erathisille, jota hän oli oppinut palvomaan äitinsä ja sisarustensa kanssa. Jälkikäteen ajatellen isä ei koskaan osallistunut rukoushetkiin...

Vuosien sotimisen ja tuskan jälkeen Miguel kuitenkin ymmärsi, ettei hän kohdannut pelkojaan, vaan ajelehti vain hetkestä toiseen.

Korpinpesä

Eksyneen sotilaan tie vei Korpinpesään. Siellä ei kukaan tiennyt Bhanareista ja muutkin olivat jättäneet menneen taakseen. Ja ei kai haisevassa viidakossa voisi langeta houkutukseen? Voisiko hän suojata itsensä isänsä kohtaloksi koituneilta kiusauksilta sulkemalla ulkomaailman pois?

Miguel nyt

Miguel hakee vielä lähemmäs kolmekymmentävuotiaana paikkaansa maailmassa. Hänellä on kova tarve näyttää olevansa luotettava. Hän haluaa hyvän maineen.

Alitajuisesti hän toivoo löytävänsä Korpinpesästä jotain, joka auttaisi häntä ymmärtämään kohtaloaan ja esi-isiensä valintoja. Miksi he sortuivat piruun? Oliko isä oikeasti paha? Miksi äiti hylkäsi lapsensa? Oliko niillä Calasissa mitään oikeutta tappaa isää?