Toiminnot
Sivusto
Wish you were here!Agareen päiväkirjasta
Kirjoittamiseni on jäänyt viime aikoina vähäiselle, sillä ajatukseni ovat harhailleet pois tehtävästämme muihin asioihin kokonaan. Olemme matkustaneet pitkään ja kauas Korvosasta, ja rehellisesti sanoen kaipaan takaisin kotiin. Seikkaileminen on mukavaa, mutta kun viikkoja katselee samoja autiomaita, kaukana sivistyksestä niin kaipaan jopa Vanhan Korvosan katuojia. Se toisi vaihtelua tähän ainaiseen ratsastamiseen ja taistelemiseen.
Taidan kuitenkin olla yksin näiden ajatuksieni vuoksi, sillä ystäväni tuntuvat nauttivan matkasta, erityisesti Therou joka pääsi tutustumaan shoantijuuriinsa paremmin. Oli mukavaa nähdä hänet omassa elementissään, ja voin kertoa että sen korvanvetämis-kisan jälkeen varon suututtamasta häntä, jos shoantit pitävät hauskaa noin väkivaltaisella tavalla. Huomasin jossain vaiheessa, että muut kaveritkin puhuvat shoantia, olivat opetelleet matkan aikana, mutta itseäni se ei kiinnostanut ollenkaan. Mitä minä tällä kielellä tai kulttuurin ymmärtämisellä teen Korvosassa? En mitään.
Sillä välillä kun muut ovat opiskelleet, olen lähetellyt maagisia viestejä Laorille. En vain saa tarpeekseni hänen äänensä kuulemisesta, ja nyt kun olen päässyt fyysisesti hänen lähelleen, tehtävällämme, kuningatar Ileosan kirouksen parantamisella, tuntuu olevan minulle yhä vähemmän merkitystä, niin kauan kun saan nauttia Laorin ihanasta seurasta. Hän on kertonut minulle paljon Zon-Kuthonista, koulutuksestaan ja seikkailuistaan, ja minä elämästäni verovirastossa, riippuvaisuudestani ja painajaisistani. On mukavaa puhua epäkuolleista ja nekromantiasta, ilman että kaikki, kuten esimerkiksi Gruul, tuomitsee. Tiedän että Laorilla ja Sialilla on täällä linnoituksessa tehtävä, ja kovasti toivon ettei siihen tehtävään kuulu se että eroamme taas.
Nekromantiasta puheenollen, tämä linna on kuin suoraan painajaisistani. Kaikkialla on epäkuolleita, Areth kuoli jo aiemmin ja olemme kokeneet muitakin haasteita. Tuntuu että oma osaamiseni on täällä yhtä tyhjän kanssa, mutta onneksi jokin voima soi minulle parannusloitsuja. Voinpahan ainakin kantaa oman vastuuni jotenkin. Menetin hallitsemani epäkuolleet linnalle ja melkein menetimme myös Zellaran, mutta onneksi Karamaz sai hänen sielunsa linnasta pois.
...
Ja nyt se sitten tapahtui. Kuolin. Olen nähnyt tästä painajaisia, mutta kuoleminen ei tuntunut yhtään niin pahalta kuin unissani. Luurangot eivät repineetkään sieluani palasiksi, vaan huomasin olevani Luutarhan porteilla ihan yhtenä kappaleena. Se oli jopa rauhallinen hetki, vaikka osasin kyllä odottaa paljon pahempaa. Onneksi minut kuitenkin revittiin pois sieltä, ja kun näin pelastajani, en olisi voinut kokea suurempaa ilon ja onnen tunnetta, kun Laorin rakastavat silmät ja leveä hymy toivotti minut takaisin tervetulleeksi elävien joukkoon. Onni kesti vain hetken, kun Areth oli taas kuollut. Ja lähellä kävi ettemme kaikki kuolleet siihen epäkuolleen örkin riehumiseen. Selkeästi meidän täytyy jatkossa edetä varovaisemmin. En malta odottaa sitä tunnetta, kun matkustamme sen taikamiekan kanssa pois täältä. Palakoot koko paikka poroiksi.
Matkustimme varjo-Pangalaisiin herättämään Arethia. Paikka oli mielenkiintoinen, teimme ostoksia, söimme paikallista ruokaa ja saimme hetken nauttia rauhasta. Ostin Laorille minuun käyttämänsä timantin takaisin, joskin pienessä kaulakorussa. Hän näytti ilahtuvan siitä. Emme saaneet kuitenkaan lupaa tutkia kaupunkia, ilmeisesti se herättäisi väärää huomiota. Lopulta, herätimme kuitenkin jonkilaista huomiota, kun (ja en voi uskoa että kirjoitan tämän) itse Zon-Kuthon tuli tapaamaan meitä. En tajunnut aluksi ollenkaan, ja saatoin hieman loukatakin häntä, mutta onneksi sieluni on vielä ehjä. Laorin kanssa keskustellessamme olen miettinyt uskontoasioita hyvin vakavasti, ja jumalan tapaaminen näin lähellä ja konkreettisesti oli aivan uskomaton kokemus. Paloin halusta kertoa Laorille tästä, mutta muut eivät pitäneet sitä hyvänä ideana. Tuntuu että minun ideani muistakin asioista ovat heidän mielestään huonoja. Halusin saada itselleni Zon-Kuthonin pyhän symbolin, mahdollisia ansoja tai vartioden varalle, mutta Areth koki sen suurena loukkauksena, vaikka koin vain työkaluna. Laori tietenkin oli ilosta soikeana.
Tätä linnaa on vielä paljon jäljellä. Ankkureita on vielä useita jäljellä. Sitten saamme vihdoinkin tämän linnan kummituksen pois päiviltä. Huolehdimme että torni pysyy ehjänä. Ja huolehdimme että pysymme itse ehjinä.
Abadiuksen 18-22. päivät 4709 AR.
Ootte tutkineet dunskun osat 1-14, 16-17, 19, 23 ja 34
Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped
