Toiminnot
Sivusto
Endrinin huoneen lordi Karamaz Endrinin henkilökohtaisista päiväkirjoista, Acadamaen kokoelmat:
Suuntasimme pikimmiten metelin suuntaan ja nousimme ylempään kerrokseen. Näimme heti kimppuumme hyökätyn, mutta emme itse hyökkääjää; allashuoneessa sillan päällä lojui yksi Krojunin myrskynlaulajista, savuten hiljaa.
Olimme onneksi valmiita taisteluun eikä vihollinen kyennyt meitä järin vakavasti yllättämään, vaikka se osoittautuikin mitä omituisimmaksi otukseksi. Kun astuimme allashuoneeseen – ja Gruulin tapauksessa suoraan vihollisemme päälle – se iski. Kyseessä oli myöhemmän tutkimuksemme perusteella elävä riimu, muinainen Thassilonian jäännös, jonkinlainen oman tahdon saanut loitsu. Se käytti vahvaa riimutaikuutta ja erilaisia taikasymboleita ja jos olisimme vitkastelleet, olisi se epäilemättä ansoittanut koko rakennelman loitsuillaan. Olento oli olemassa vain kahdessa ulottuvuudessa, kuin loputtoman ohut pergamenttiarkki ja se liukui niin lattia- kuin seinälaatoillakin kuin heijastus lasimaalauksesta. Ellei pannahinen olisi ollut niin vaikeasti tapettava, sen kauneutta olisi saattanut jäädä ihailemaankin. Onneksemme, niin sitkeä kuin se olikin, se oli erityisen haavoittuvainen voimakkaille äänille ja satuin hallitsemaan juuri oikean loitsun. Sen lopulta surmasi Areth Nuorveri, jonka otsaan tarttui olennosta thassilonialainen ahneuden riimu, kuin tatuointi. Sillä oli ilmeisesti maagisia ominaisuuksia ja tuolloin pidin sitä hyvinkin mielenkiintoisena.
Lyötyämme olennon totesimme sen tulleen jonkinlaisesta puolustusmekanismista. Epäilemme akropoliin olleen aikanaan vankila, johon oli staasiin vangittu aikanaan vaarallisia hirmuja. Alue oli nyt kuitenkin vaaraton ja mikäli pysyimme hiljaa, saatoimme rauhassa tutkia aiemmin kiireen vuoksi ylenkatsomamme alueet. Pelastimme myös Krojunin seuraajan, joka ei ollutkaan kuollut.
Laori Vausin avulla pääsimme myös alemmassa kerroksessa olleeseen turvahuoneeseen, jossa säikähdykseksemme oli tulivarjoja. Päiväsaikaan ne onneksemme uinuivat tuhkana lattialla, joten lordi Agares nousi kävelemään ilmaan, loitsin hänet näkymättömäksi ja hän poimi huoneesta maagiset esineet käyttöömme Korvosan hyväksi. Tämän jälkeen neiti Vaus sinetöi tilan maagisen kivimuurin alle, johon kirjoitimme varoitukset kaikilla osaamillamme kielillä.
Kekälemyrsky oli laantunut tällaikaa ja jatkoimme pohjoiseen kohti Kuun klaanin maita, todenpuhujaa noutamaan. Uneni tänä aikana oli huonoa ja painajaiset piinasivat minua. Kahden unettoman yön jälkeen diagnosoimme ettei kyseessä ollut mitään luonnollista vaan jonkinlainen kirous. Se ei kuitenkaan ollut itseni yllä vaan taikuuden säikeet ikään kuin kulkivat mukanani. Arvelin tuolloin että Lissalan patsaalta ottamamme ruoska olisi ollut syypää tilaani, sillä en kantanut muuta temppelistä tuotua kuin Desnan merkki ja Lissalan ruoska, eikä valinta näiden kahden välillä ollut vaikea.
Saavutimme toisena päivänä Kuun klaanin maat ja kohtasimme heidän sotureitaan, jotka olivat tuleet varmistamaan aluetta ennen kuin muu klaani saapui. Oma shoantinopiskeluni oli vielä alkuvaiheissaan, joten Therou Malit tulkkasi meille. Klaanin pyhään paikkaan oli muuttanut jonkinlainen suuri hirviö, jota heidän urhonsa eivät olleet kyenneet voittamaan. Hirviötä mielenkiintoisempi oli totisesti pyhä paikka itse, Kuun talo, Desnan temppeli, joka saattoi olla jopa Thassiloniaa vanhempi ja voimakkaan maaginen.
Hirviö oli jonkinlainen punanahkainen ja siivekäs harmaan repijän sukulainen, suuri ja tyhmä. Vaikka kannankin taistelusta vielä muutamia arpia, löimme sen lopulta. Ojensimme shoanteille auttavan kätemme otuksen pesän jäänteiden siivoamisessa ja jäimme odottamaan muuta klaania, joilla olisi todenpuhuja mukanaan.
Nethin 21.-23. päivä 4708 AR
placeholder.
Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped
