Takaisin Vihan katakombeihin

Maanvajoama

Sankarit ovat juuri palanneet takaisin Hiekkasärkkään kun he saavat kuulla sheriffi Hemlockilta ja isä Zanthukselta maavajoamasta parakkien pohjoispuolella. Se syntyi kun maanjäristys ravisteli koko rannikkoa, reipas kaksi viikkoa sitten. Osa parakista romahti sisään mutta henkilövahingoilta säästyttiin, silloin. Kun vajomasta alkoi kuulua hirviömäisiä ääniä, sheriffi lähetti miehiään tutkimaan mutta nämä eivät koskaan palaneett. Vajoaman suulle asetettiin verkko estämään liikkumista mutta tilanne luo jännitystä kylässä, äänet kuuluvat joka ikinen yö. Zanthus tietää, että sankarit ovat tehneet jo paljon kylän hyväksi ja haluaisi antaa heidän olla hetken rauhassa mutta tilanne vaatii ratkaisuja.

Sankarit aikovat levätä ja seuraavana päivänä lähteä tutkimaan vajoamaa. Mukana olevat palkkasoturit juhlivat rajusti ja yön aikana tuhoavat Limanuljaskan. Aamusta Haringroth saa hoitaa Armandin ja Kravenin pois putkasta ja korvata näiden aiheuttamat tuhot. Vihainen Haringroth velvoittaa kaksikon mukaansa vajoamaan, Alazor lähtee mukaan jo muutenkin.

Varjoisat katakombit

Maanvajoama vie heidät syvemmälle kuin aiemmin tutkittu Vihan katakombi. Maanjäristys on kätkenyt aiemman luolaston maan alle ja avannut reitin syvemmälle. Portaat, jotka aiemmin olivat peitossa, vievät heidät noin 50 jalan syvyyteen, josta salaoven jälkeen päästään uuteen luolastoon, joka tosin on sumun peitossa. Decimus leikkaa sumua uusilla laseillaan ja näkee salin täynnä thassilonin riimuja. Pian selviää, että huone on illuusiotaikuudella suojeltu, ovet näyttävät kiviseiniltä. Sankarit ja palkkamiekat suuntaavat kätketyn oven taakse, eteenpäin kulkeva käytävä saa vielä jäädä.

Oven takaa löydetään lisää kätkettyjä ovia ja rukoussaleja. Rukoussalien seinällä on erikoinen symboli, kolme silmää. Sankarit aistivat jo Lamashtun mutta Decimus on epävarma, tämä ei ole mitään mistä hän on koskaan kuullut. Samassa palkkamiekat huutavat heitä paikalle, joku puhuu heille mutta he eivät ymmärrä!

Sumun ja pimeyden keskeltä kuuluu miehen ääni, joka thassilonin kielellä vaatii heiltä vastauksia kysymyksiinsä. Kuka hallitsee maata pyhäkön yläpuolella? Missä on nykyisen maailman mahtavin hallitsija? Missä on Karzougin ja Alaznistin valtakunnat? Mitä Thassilonista on jäljellä? Decimus vastailee maltillisen epätarkasti ja epäsuorasti. Sankarit päättävät jatkaa eteenpäin mutta Decimus näkee sumun halki hahmon, joka saa hänet epäröimään, glabrezu-demonin. Kyselijä vaatii vastauksia mutta kun hänelle ei niitä anneta, demoni käy hyökkäykseen!

Sumu katoaa huoneesta kun valtava demoni karjaisee ja muutkin sankarit näkevät massiivisen hirviön. Jo ensimmäiset iskut kertovat Haringrothille, että nyt on eri kaliiberinen vihollinen vastassa kuin aiemmin. Decimus lopettaa glabrezun kutsumisloitsun mutta ei onnistu karkoittamaan demonia, joka hakkaa Haringrothia maanrakoon. Kuitenkin sankarit saavat vastahyökkäyksen toimimaan mutta kyselijän kutsumat babau-demonit aiheuttavat lisää kaaosta, vaikka Kraven ne kohtaakin taistelussa.

Symboli rukoushuoneen seinällä

Myös kyselijä itse liittyy taisteluun, huitoen valtavalla sahalaitaisella falchionillaan. Kuitenkin glabrezun kaatuessa on kyselijä kovin yksin, edes saapuvat hornanhurtat eivät enää käännä taistelua, vaikka iso osa sankareista ja palkkamiekoista pakeneekin niden huutoa. Kyselijä antautuu ehdoitta ja sanoo olevansa valmis tekemään mitä vain selviytyäkseen, onhan hänen nimensä Xaliasa!

Xaliasa, Raapustelija

Haringroth haluaisi ottaa miehen hengiltä mutta Xaliasa ehtii esittää itsensä tärkeänä tiedonlähteenä Decimukselle. Hän on vakooja Alaznistin tornissa, Karzougin lähettämä mutta myös tätä vastaan vakoillut. Käydään keskustelu, jossa Xaliasa puhuu henkensä puolesta, jakaen hieman tietojaan sankareille, mutta selvästi vain sen verran kerrallaan, että hän pysyy arvokkaana heille koko ajan.

Haringroth odottaa joka hetki todistetta siitä, että Xaliasa on Lamashtun palvelija, varsinkin kun tämän koko olemus hehkuu pahuutta. Tumma hiuksisen miehen silmä on maidonvalkea, paitsi taistelun aikana loitsiessa, jolloin siinä hoti sama kolmisilmäinen symboli kuin aiemmassa rukoussalissa. Xaliasa sanoo olevansa Hulluuden Äidin herättämä mutta kysyy sankareilta, luulevatko he hänen halunneen tulla Lamashtun herättämäksi jos hän saisi valita? Pyhäkkö on hänen vankilansa ja hän kuulee Lamashtun hulluuden korvissaan koko ajan, onko tämä elämää?

Xaliasa kertoo Decimukselle Riimuahjosta, jonne hän oli pakenemassa ennen Thassilonin tuhoa. Decomis miettii miksi he haluaisivat löytää Riimuahjon ja Xaliasalla on vastaus valmiina. Decimus kertoi aiemmin Karzougin heräämisestä, Riimuahjosta löytyy varmasti tietoja ja työkaluja heräävän Riimuruhtinaan (tai heidän kaikkien) voittamiseen. Xaliasan kuiskailut voimasta saavat Decimuksen kiinnostumaan. Xaliasa jakaa omat tietonsa Riimuahjosta, viisi jakeisin raapustuksen vihjeistä, joilla Riimuahjo löytyy.

Sheriffi Hemlock ja isä Zanthus eivät tiedä mitä Xaliasalle tulisi tehdä, kuten eivät sankaritkaan. Mies on vaarallisen oloinen, hänen koko olemuksensa on epäpyhää symbolia. Kuitenkaan häntä ei voida saada ulos katakombeista, joten tilanne on jumissa. Lopulta Xaliasa kahlitaan huoneeseen jossa hän heräsi. Sieltä löytyy mustepulloja ja tatuointivälineitä aikojen takaa, sekä erittäin korea sulkakynä.

Epilogi

Sankarit aikovat suunnata kohti Riimuahjoa, mutta ensin hoidetaan saattue Magnimariin ja tehdään valmisteluja. Muinainen velhojen työpaja ei kuulosta paikalta, jonne vain kävellään sisään.

Decimus käyttää Therassisen Luostarin Smaragdi Koodeksista löytynyttä Anateemien Arkistoa varmistaakseen symbolin ja Xaliasan todenmukaisuuden. Symboli on ajalta ennen kuin Lamastua kutsuttiin Hirviöiden Äidiksi, eli symboli on vanhempi kuin itse Thassilon. Se edustaa vain hulluutta, hulluutta jonka raja nerouteen on hiuksen hieno. Ajatus omasta erinomaisuudesta ja mahdollisesta hulluudesta hiipii Decimuksen mieleen mutta hän pitää ajatuksen kurissa. Xaliasa on epäpyhävartija, jumaluuden siunaama olento, jotka saavat jumaluudeltaan monia lahjoja. Xaliasan ei luultavasti tarvitse syödä, juoda, nukkua tai edes hengittää, hän elää vain jumaluudestaan ja tämän armosta. Ajatus siitä, että jumaluudet voivat tehdä tuollaista on myös pelkoa ja vainoharhaa aiheuttava, kuka jumaluus voisi haluta Decimukselta samaa? Ajatus kuitenkin katoaa pian.

Sankarit ovat taas syvissä vesissä, mikään ei ole miltä näyttää ja heidän luonteensa tullaan vielä testaamaan!