Mekanismi

Peli 21

Raportti 3

Raportin kirjoittanut alihankkija Rasha, ei suvun nimeä.

Raportin vastaanottaja Adresteia, Hornakorppi, Ruhtinatar Zarielin 7. leegion 13. luutnantti. Epäolennaiset faktat poistettu.

Legend of the Nine Gods
Long ago, the god Ubtao hardened his heart and vowed to weep for the people of Omu no longer. The rains stopped, the jungle withered and died, and death swept through Omu.

One morning, a wise zorbo emerged from her hollow tree and spoke to the dying Omuans. To convince Ubtao of their worth, she decided to cook him a stew made from all their good qualities. Catching such virtues wouldn't be easy, so she asked a wily almiraj to help her. The almiraj snuck recklessness in the pot, which she saw as a virtue, and Ubtao spat out the stew when he tasted it. From that day on, Obo'laka the zorbo and I'jin the almiraj became terrible enemies.

At noon, a brave kamadan hopped down from her rock. She saw the evil in the Omuans' hearts and decided to lance it like a troublesome boil. The kamadan fashioned a holy spear, but she left it by the riverbank and a crafty grung stole it. In her rage, Shagambi the kamadan forgot all about the Omuans and chased Nangnang the grung forever across the sky.

When evening came, a wily eblis stepped from his reed hut. He didn't like the Omuans, but without them he'd have no one to play his tricks on. The eblis sent a marsh frog to reason with Ubtao, but the frog was angry and decided to wrestle the god instead. This amused Ubtao, so he gave the frog tentacles to make it stronger. When Kubazan the froghemoth returned to Papazotl the eblis, he chased Papazotl into the swamp with his new tentacles.

That night, a su-monster broke into Ubtao's palace and stole a pail of water for the Omuans. When the god came running to find it, the su-monster hid the pail in a jaculi's burrow. Ubtao asked the jungle animals where his water was hidden, and Moa the jaculi was too honest to lie. When Wongo the su-monster found out how Moa had betrayed him, he vowed to catch the jaculi and eat him up.

All the while, Unkh the flail snail lived deep under the earth. The noise of the other animals fighting made her slither up to the surface, and when day dawned over her shell, the light blinded Ubtao and made his eyes water. Life returned to Omu, and the people built shrines to honor the animals who'd saved them.

TAPOIN SAMMAKKOJUMALAN JA IMIN SEN SIELUN ITSEENI, MITÄS SIITÄ SANOT?

  • Kun aloimme lähestyä Omua, alkoivat vaaratkin muuttua. ALuksi kuolettava sumu leijoi sademetsän varjossa, ja jouduimme kiertelemään sen rajoja matkustaessamme. Törmäsimme myös uusiin patsaisiin, jotka kartoittivat tietämme Omuun. Osaan niistä oltiin rintaan kaiverrettu labyrintti, jota kukaan meistä ei osannut ratkaista- luultavasti kyseessä oli tahallisesti luotu mahdoton labyrintti joka hämää sen löytäjiä! Yhden patsaan alta löytyi erikoinen astia/veri- rituaali. Onneksi Illan Viimeinen Salaisuus oli halukas kokeilemaan tätä rituaalia, ja sai siitä...jotain, josta hän kuitenkin myöhemmin luopui. Liittynee varmaan kuolleeseen Ubtao-jumalaan, mutta veririitit ovat aina vähän tuollaisia.
  • Metsässä törmäsimme melkein hirmuliskon ja jättiläisgorillan taisteluun, jonka kohokohdat sain itse kuitenkin todistaa. Olisin halunnut ottaa matsia hirmuliskon kanssa, mutta muut halusivat välttää taistelua, koska olimme niin lähellä Omua. Tämä kävi pian toteen, sillä saavuimme kadonneeseen kaupunkiin. Se vasta oli näky. Laaksoon joka on kuin metsään upotettu malja oli kaiverrettu paratiisi, jossa kerroksittain tehdyt tasot kasvoivat toisistaan ylöspäin kuin termiittien pesät. Vesiputouksen höyry sekoittui suunnattoman laavajärven savusumuun, ja osaa kaupungista peitti kasvien, tulvan ja aikakausien yhteistyössä tekemä tuho. Jonkinnäköisen esikaupunkialueen tuolla puolen sijaitsi suunnaton kupolipalatsi, ja laavajärvellä oli torni. Muut pohtivat, että olisi fiksua luoda sillanpääasema esikaupunkialueelle, mutta laavajärven torni kiinnosti minua. Loimme tukikohdan vanhaan rakennukseen, jota selkeästi muutkin olivat tähän tarkoitukseen käyttäneet- seiniä koristi merkinnät ja muistokirjoitukset. Liitin oman nimeni muiden jatkoksi.
  • Aloitimme tutkinnan lähikortteleista, joista Dagan havaitsi savun nousevan. Pian löysimmekin merkkejä elämästä- tai oikeastaan kuolemasta. Taistelun jäljet olivat suhteellisen tuoreet- kuolleet oltiin kasattu sekä suureen rovioon että laitettu esille, standardien mukaisesti. Jotain nälkäisiä koiria (viidakkokoiria?) järsi jäänteitä, mutta tällä kertaa kissa ajoi koirat pois, kun Lady päätti mennä nelinkontin ja sähisi ne pois. Romahtaneen talon alta löytyi yksi selviytyjä, vanha kartturi nimeltä Orvex Ogrammas. En luota häneen. Hänen selviytymisensa tuntuu uskomattomalta, ja tavoitteemme sotii moista hyväntekeväisyyttä vastaan jota muut osoittivat häntä kohtaan. Orxex vaikutti olevan niin heikossa kunnossa,että kenties hän ei ole välitön vaara meille. Jatkoimme alueen tutkimista, ja löysimme pienen temppelin kaltaisen rakennelman. Sielä meidän kimppuumme kävi aiemmin mainitsemani sammakkojumala! Kauhea Hirmukonna nousi lammesta ja nielaisi Ladyn yhtenä suupalana. Darmstadtin usein hyvin luotettavat tuliloitsut eivät juuri vahingoittaneet tuota hirviötä, ja lopulta ainoa vaihtoehto oli juosta suoraan sen kimppuun. Lopulta se nielaisi minutkin, mutta käänsin tämän edukseni työntämällä Vanhan Kehnon suoraan sen pehmyskudoksiin. Kaivoin tieni ulos sen päänupin kautta ja olimme voitokkaita! Lady oli tilanteesta vähemmän tyytyväinen, mene ja tiedä miksi.

Orvax kertoi meille jotain tarinoita,joiden perusteella tein päätelmän että kyseessä oli juurikin tarujen sammakkojumala. Huomenna jatkamme syvemmälle Omuun, ja kaikki on tähän mennessä sujunut erinomaisesti.

Teidän tietäen, että se mikä on annettu voidaan ottaa pois,

Rasha

Sielusaldo: 1, mutta jumalan sielu joten varmaan painaa enemmän.

Verenkarvaisessa huoneessa kuului vain hiilipannujen hiljainen rätinä. Mustan marmoripöydän ääressä istui kalmankalpea hahmo, josta huokui yhtä aikaa uhkaavuuden että tylsyyden aura. Hänen mustien kyntensä kopina loi vaihtelua huoneen äänimaisemaan. Hahmo huokaisi syvään, ja nojasi taaksepäin suuressa tuolissaan. Hiilipannun hohka kiihtyi hetkeksi, ja savuava pala paperia lensi ulos sen vihreän liekin hehkusta. Nopea käsi nappasi lapun pöydältä. Hahmo luki paperin, ja hänen kasvoilleen levisi terävien hampaiden täyttämä hymy. Hän laski paperin pöydälle, nousi ylös tuolista ja venytteli kuin kissa pitkän päivän jälkeen.

"Ah, vihdoinkin. Aika alkaa töihin."

Hän levitti siipensä,ja katosi tuliseen rikkipilveen, jättäen taaksensa vain hiilipannujen hiljaisen rätinän.

Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped