Eleasis- kuun 29. päivä, ote Yadis Arrakiksen päiväkirjasta

Suuntanamme on Rinin aikoinaan bongaama laivan hylky keskellä sademetsää, viistosti pohjoisessa kohti Koboldivuoria. Pohdin, että jos kyseessä on legendaarinen ilmalaiva, niin me tarvitsisimme ehkä lisää miehistöä. Potentiaalista lisämiehistöä ei tarvinnut kauaa odotella. Keskeltä monsuunia lösimme harhailevan miehen, Monvur Von Muredzin, joka raahasi perässään kuolleita tovereitaan. Rin lähestyi häntä aggressiivisesti miehen tempaistessa miekkansa esiin muukalaisia nähdessään. Hän koitti sytyttää nuotiota, joten päätin auttaa häntä pienellä taialla.

Tästä hyvästä Von Muredz tempaisi minua suurmiekallaan. Sanoinko jo että hän oli Liekehtivän Nyrkin kapteeni? Koska hän oli Liekehtivän Nyrkin kapteeni. Monvur saatiin rauhoitettua- hän oli nääntymäisillään, mutta päätimme auttaa häntä hautaamaan toverinsa ja löytämään tiensä takaisin toveriensa luokse. Riniä riepoo ajatus Monvurin auttamisesta, mutta uskon että he löytävät vielä yhteisen sävelen!

Eleint- kuun 6. päivä, ote Yadis Arrakiksen päiväkirjasta

Viikko on kulunut siitä, kun pelastimme Von Muredzin, ja se on ollut yhtä vuoristorataa. Aluksi satoi kuin Umberleen perseestä, ja sitten paistoi kuin Amanauturin armosta. Mutta tämän päivän tapahtumat ovat saaneet meidät hieman tolaltaan.

Löysimme kuin löysimmekin ilmalaivan- mutta se on täysin tuhoutunut, haljennut kolmeen osaan puiden latvustoon. Miehistöstä oli osa vielä elossa, mutta vaivoin. Asiaa ei auttanut lainkaan alueen aggressiivinen epäkuolleiden liikehdintä. Aluksi päälle kävi jo ikävän tutuiksi käyneitä ghuuleja, mutta myöhemmin kuin kiipesimme tapaamaan miehistön jäämiä laivan raunioissa, niin jotain paljon kauheampaa kävi kimppuumme. Olimme useaan otteeseen nähneet Chultin valkeita, nelikätisiä apinoita, mutta emme epäkuolleita versioita niistä. Niiden raivokas hyökkäys koitui ison osan vuoteenomista miehistön jäsenistä kohtaloksi, mutta lopulta löimme ne maahan. Rin otti tappion raskaasti.

Laiva (nimeltään Tähtijumalatar) oli Halruaanista, ja sen kapteeni Thasselandra oli ainao eloonjäänyt matruusi Naharin lisäksi. Olimme kaikki aika huonossa kunnossa, emmekä voineet jättää heitäkään yksin. Päätimme, että lepäämme täällä 4 päivää, ja Thasselandra ja Nahar liittyisivät sitten Von Muredzin kanssa laajenevaan retkikuntaamme.

Ilmater siunasi matkaamme, ja opin hänen pyhän rukouksensa jonka avulla pystyin ruokkimaan laajenevan retkikuntamme helposti.

Eleint- kuun 10. päivä, ote Yadis Arrakiksen päiväkirjasta

Olemme levänneitä, ja kasvava retkikuntamme suuntaa kohti Koboldivuoria, joita Mushariib kutsuu Kârak-Ingharaniksi, Ahjonreunavuoriksi. Ajatus siitä että lohikäärme Tzindalore asustaa jossain sielä on hieman pelottava, mutta ei kai hän nyt Rakhamarissa sentään ole!

Eihän?

Eleint- kuun 16. päivä, Ote Yadis Arrakiksen päiväkirjasta

Von Muredzin kunto on palannut kokonaan, ja en ihmettele lainkaan että hän on Liekehtivän Nyrkin nihti. Siistissä kunnossa hän on vakuuttava näky, muistuttaen paljon kollegaansa ser Josheneria. Tunsivatkohan he toisensa.

Valitettavasti tämä kunnon kohoaminen johti siihen, että Rin on alkanut piikittelemään tätä paljon enemmän, ja tänään vuoren rinnettä kiivetessämme se oli johtaa täyteen tappeluun. Ja tottakai paikalla pamahti vielä punainen velho, Rhadum. Mokomakin kalmojen kanssa vehteilevä hyypiö oli taaskin omilla asioillaan, ja Alarakin häiritsevä kohteliaisuus kirjaimellisten nekromantikkojen kanssa alkaa hieman kismittämään. Punaisen velhon tuleminen tosin rauhoitti Rinin ja Von Muredzin, mutta minusta tuntuu että nuo kaksi ottavat vielä yhteen pahimmalla mahdollisimmalla hetkellä.

Leiriin saapuu joku!

Koboldivuoret viidakosta katsoen