Liekehtivän Nyrkin Nihti

Tulivalta- kuun 20. päivä, ote Yadis Arrakiksen päiväkirjasta

Tänään oli kohtaamisten ja eroamisen päivä. Oraakkelin temppelistä poistuessamme huomasimme Artus Cimberin ja Lohikäärmesyötin kadonneen. Cimberin kysymys oraakkelilta ei liittynyt mitenkään sormukseen, vana Mezron henkiin herätykseen. Luultavasti hänen tiensä vie sinne, mutta olen huolestunut mitä sormuksen kanssa tulee käymään.

Toisaalta, tapasimme vanhan tuttumme Imovel Shokin Smaragdienklaavista, jolle kerroimme Nanny Pu'Pun toimista ja sijainnista. Imovelin intressit pyörivät epäkuolleiden tuhoamisen ympärillä, ja Myrkulia palvolva mummeli lienee juuri siirtynyt hänen to do-listansa kärkeen.

Siirryimme kohti jokea, on aika palata takaisin Nyanzaruun.

Tulivalta-kuun 23. päivä, ote Yadis Arrakiksen päiväkirjasta

Eilen yöllä leiriimme törmäsi Iaphetos-niminen kyklooppi, joka kantoi kaunaa Tinderille. Kyklooppi jätti meidät rauhaan.

Tämä päivä oli myös huono päivä Liekehtivän Nyrkin ritareille.

Viidakossa törmäsimme heidän leiriinsä, ja Rin epäili Liekehtivän Nyrkin kuljettaneen orjia. Menimme jututtamaan heitä, ja tottakai he vaativat meidän kulkulupaamme. Kun emme sellaista omanneet, niin he vaativat meidän tavaroitamme sakoksi. Nämä eivät olletkaan pelkkiä ritareita, vaan kurjia konnia. En hyväksy ryöstelijöiden lakia, ja vedimme aseemme esiin.

Tappelu oli karu. Ritari ser Joshener teki hurjaa jälkeä miekallaan, mutta hänet onnistuttiin kaatamaan. Lopulta ritarien ylivoimaiset numerot pettivät, varsinkin kun Alarak päätti alkaa suorittamaan taikuudellaan. Kaksi ritaria pääsi karkuun. Minulla ei ollut hyvä olo taistelun karuudesta- kuolemaa on viidakossa tarpeeksi, mutta he eivät antaneet meille muuta mahdollisuutta.

Tulivalta- kuun 25. päivä, ote Yadis Arrakiksen päiväkirjasta

Mitä helvettejä ovat zorbot??

Tulivalta-kuun 29. päivä, ote Yadis Arrakiksen päiväkirjasta

En löydä sanoja. Mietin vain miten paljon eksymisemme sateisella joella vaikutti tapahtumiin. Ei ehkä paljoa, mutta en voi olla miettimättä sitä- jos olismme olleet ajoissa Koston Leirillä, ehkä he eläisivät vielä.

Koko Koston leiri oli tuhottu. Raatoja oli kaikkialla, muurit olivat murrettu ja tulta ja savua oli kaikkialla. Hirvittävät ghuulit ja zombit olivat ainoat asukkaat, mukaanlukien hirvittävä elävä kuollut hirmulisko. Kuolleiden joukossa oli ainakin sisar Cayas ja Salhana. Ketään ei löytynyt elossa. Jokainen urhea ritari ja Tormin, Tyrin ja Helmin uskottu mies ja nainen oli vain raato viidakossa.

Ilmater rankaisee minua omasta julmuudestani. Jos olisimme jättäneet Liekehtivät Nyrkin ritarit rauhaan, emme olisi eksyneet ja olisimme päässeet ajoissa Koston leiriin, ja voineet pelastaa Cayasin, Salhanan ja mahdollisimman monta.

"Voinko pelastua", helvetin nimeen. En todellakaan.

Suuntaamme Nyanzaruun. Ehkä voin kaupungissa tehdä jotain hyvää kerrankin.