Kokoontumiset ja juhlamenot

1. Helmikuuta : Annen Yö

Joka vuoden toisena päivänä pitää Ruhtinas Carder muodollisen tilaisuuden kartanollaan, johon kaikki kaupungin Laadun Kaltaiset on kutsuttu. Hän huolehtii itse juhlajärjestelyt, ja näkee suunnattomasti vaivaa näiden bakkanaalien eteen. Juhlien sisältö on seuraavanlainen:

• Juhlapuhe, joka käsittelee kulunutta vuotta.
• Apurahat ja Kaupungin Invictuksen keskitetty tuki ohjataan yhteistuumin erilaisiin tuottavan oloisiin kohteisiin.
• Lainojen myöntäminen ja takaisin maksu. Tämä on alkuperäinen syy Annan Yöhön (katso alla).
• Leipää ja sirkushuveja

Historian lyhyt oppimäärä: Annen Yötä alettiin viettämään 2.1.1756, kun kaupunkia pahoin vaurioittanut maanjäristys laittoi asiat uuteen järjestykseen. Tämä yö oli Carderin tapa osoittaa, että vaikka maa järkkyy, torni pysyy vankkumattomana. Siinä missä ainoastaan lähimmäisen rakkaus pelasti osan kodittomiksi jääneistä Bostonilaisista, ja kulkutaudit levisivät raunioituneiden kujien ja katujen varsilla mätänevistä ruumiista, Laadun Kaltaiset juhlivat läpi yön: Ruhtinaan pöydänantimista riitti kaikille hänen ystävilleen, mutta kaikella oli muukin taka-ajatus kuin pelkkä voimannäyte... Juhlan kohokohta oli tavallaan aika suuri antikliimaksi: Clondyke luki paperista niiden Kaltaisten nimet, joiden oli määrä pakata kamppeensa ja lähteä kylästä. Asia kyllä muotoiltiin suureksi kunnianosoitukseksi karkoitetuille, luottamuksen osoitukseksi heidän kyvystään selvitä muualla - Ruhtinas jopa lainasi jokaiselle aloituspääomaa uudessa kaupungissa.

17. Kesäkuuta : Piispa Adulfin Yö

Joka kesä saapuu se yö, kun Naamiohuvit viedään huippuunsa juhlien merkeissä. Tämä yö on omistettu Piispa Adulfin muistolle, jonka kuolevaiset muistavat pelkkänä Adulfina, Munkki Botolphin veljenä, jos muistavat ollenkaan. Siinä missä Linconshiren Bostonin, Botolph's Townin, nimen takana seisoo tämä munkki, ja kuolevaiset palvovat häntä pyhimyksenä, ovat Kaltaiset puolestaan nostaneet Adulfin jalustalle, Kappelin ja Keihään yhtenä pyhimyksenä.
Juhlat ovat jäänne ajalta jolloin Lancea Sanctum oli tiukemmin kiinni Cardereiden hallinnossa, öiltä jolloin Invictuksen kunnioitetun dynastisen suvun ei sopinut maallistua. Periaatteessa kysymyksessä on tapa, jolla jyvät erotetaan akanoista, käytännössä tylsistyneiden hirviöiden julma leikki. Juhlien rakenne on seuraavanlainen:

• Osallistujat saavat virallisen kutsun järjestäjältä viikkoa ennen juhlaa, jossa ilmenee myös että avec on pakollinen, ja kaikenlisäksi tämän tulee vieläpä olla asioille täysin vihkiytymätön kuolevainen, jota vampyyrin ei sovi tuntea avatessaan kutsukirjettä.
• Kaltaisen on tarkoitus siis löytää viikossa sopiva henkilö seuralaiseksi. Tämä kuulostaa nykyhetkessä kenties paljon yksinkertaisemmalta kuin 500 vuotta sitten: Aikaisemmin oli haasteena löytää kuolevainen joka ei paastonnut Botulphin päivänä (kunnon kristityt tietenkin kieltäytyivät kutsusta), ja suostui kumppaniksi ilonpitoon.
• Juhlan alkuvaihe, vieraiden saavuttua, on kuolevaisilla leikittelyä, Kaltaisten piilotellessa todellista luontoaan. Ruokaa on tarjolla, samoin juomaa, aivan kuin kaikissa muissakin kunnollisissa juhlissa. Jos järjestäjä on oikein uskalias, hän vieläpä verhoaa juhlasalin massiivisilla peileillä, tehden illasta vielä haasteellisemman.
• Illan kliimaksina on puolenyön kellonlyömä. Tähän pisteeseen asti kuolevaiset voivat poistua ja pelastaa nahkansa, eikä heitä traditionalisesti tule estää – hehän ovat tulleet järkiinsä ja haluavat koteihinsa nukkumaan perheidensä luo. Avecinsa menettäneet poistuvat samalla ovenavauksella kunnon escorttien tapaan.
• Kun kello lyö kaksitoista, seuraa vampyyrien seisova pöytä, kun kulmahampaat liukuvat esiin ja peilikuvat sumenevat. Veri on suurin nautinto, kuten aina, mutta hölmistyneet katseet uhrien silmissä tulee kovana kakkosena.
• Ilta ikäänkuin vihkii syntiset konkreettisemmin havaitsemaan olevansa jo helvetin esikartanossa. Perinteisesti juhlavierailla on vain kolme kohtaloa kello 12 jälkeen: He kuolevat, heidät pakotetaan vinculumiin tai kenties värvätään rengeiksi. Joskus harvoin joku heistä on myös Syleilty.

Historian lyhyt oppimäärä: Adulf ei ole todistettavasti mikään oikea piispa, mutta hataran perimätiedon mukaan hän kuitenkin eli ja kuoli 700-luvulla, veljensä varjossa. Botolphin ja Adulfin pyhäinjäänteet ovat yhä esillä Thorneyssä, Cambridgeshiressä. On kuitenkin täysin mahdotonta todistaa, kuka Botolphin seuraan liittyi hautajaistoimitusten yhteydessä, sillä mitä ilmeisemmin Adulfista ei ollut jäljellä kuin luut Botolphin kuollessa. Joku muu (Carderit mukaanlukien) voisi väittää, että todellisuudessa Adulf oli syleilty, ja opiskeli Mustassa Luostarissa ajan loppuessa Botolphin kohdalta. Kuka Botolphin seuraan pääsikään, on nyt osa tämän Katolisen Pyhimyksen jäämistöä, ja tunnetaan hänen veljenään.

Samalla tavoin kuin Botolphin veli on kietoutunut tämän muumioituneen ruumiin ympärille, kietoutuvat Bostonin vampyyrit kuolevaisten seuraan Adulfin Yönä. Kuolevaiset viettävät edeltävän päivän paastoten Botolphin nimeen, ja Kaltaiset seuraavat alkuyöstä heidän esimerkkiään. Mutta 17. päivän kääntyessä 18. päiväksi, loppuu Adulfin Yön paastovaihe...