Epilogi: Pitkien puukkojen yönä

Heräsin ensimmäisenä hotellilta. Tunsin itseni nälkäiseksi ja pyysin Renétä, Abigailin kätyriä noutamaan minulle juotavaa. Rene oli mitä avuliain, mutta Abigailin herättyä sain kuulla kunniani. Olin kuulemma ylittänyt valtaoikeuteni. Hänen palvelijansa eivät olleet minun käytettävissäni. Ymmärrän kyllä hänen suuttumuksensa. Olin käyttäytynyt epäkohteliaasti, mutta en vieläkään pidä kujilla hiipimisestä ja ihmisten metsästämisestä. Kotiinkuljetus on niin paljon helpompi vaihtoehto. Ken ja Abigail lähtivät metsästämään. Ilmeisesti jotain meni pahasti pieleen, sillä Abigail palasi erittäin tuohtuneena ja täysin veren peitossa. Hetken kuluttua Ken palasi samanlaisessa mielentilassa. En halunnut kysyä mitään. Kaikkien hermot olivat kuin pianon kielet. Anyssan ilmaantuminen ei parantunut tilannetta yhtään. Hän oli istunut näkymättömänä sohvalla ja kuunnellut riitaamme. Toivoin, että Anyssa olisi hiljaa meidän kahdenvälisestä sopimuksestamme. En halua Kenin ja Abigailin kuulevan siitä.

Mistä siis oikein oli kyse? Kolme yötä sitten, Abigailin tekijä Giraud oli kuollut autopommin seurauksena. Seuraavana iltana, Samuel Beckinsale, itseoppinut vampyrologi, sai mitä ilmeisimmin surmansa samankaltaisen pommin räjähtäessä hänen asunnossaan. Tuona samana iltana eräs Mark Schultz oli hyökännyt Kenin kimppuun täysin ilman provokaatiota. Schults oli käyttäytynyt kuin mielipuoli. Hän oli rauhoittunut vasta, kun Ken oli hakannut hänen päänsä tohjoksi baarijakkaralla. Kestäisi pitkän tovin, ennen kuin Schultz itse pystyisi vastaamaan mihinkään kysymyksiin, joten päätimme lähestyä tapausta toiselta kantilta.

Anyssa vei meidät Schultzin asunnolle. Jouduimme käyttämään julkisia. Oloni ei ollut kovin turvallinen. Minulle tulee junissa ja asemilla saalistavista jengiläisistä aina mieleen hyeenat. Ihan kuin luontodokkareissa, ne liikkuvat laumoina ja saalistavat heikompiaan. Vältyimme onneksi vastoinkäymisiltä. Schultzin asunto sijaitsi Little Havannan pahimmassa slummissa. Se oli sisältä vielä hirveämpi kuin ulkopuolelta. Kuinka kukaan itseään kunnioittava kaltaisemme voi asua tämänkaltaisissa oloissa? Toisinaan kiitän onneani, että tekijäni ei jättänyt minua heitteille, kuten Schultzin tekijä mitä ilmeisimmin oli hänelle tehnyt.

Schultz oli selvästi pommiattentaatin takana. Asunto oli kuin anarkistin keittokirjasta. Lisäksi raukkaparka oli yrittänyt leikkiä yhteiskuntatieteilijää ja kirjoitellut sosialistisia manifestejaan paksut vihkot täyteen. Schultz oli myös selkeästi häiriintynyt, sillä hän oli piirrellyt demonien kuvia ja kuvaillut erilaisia riittejä muistiinpanoihinsa. Otimme kaiken tarpeellisen mukaamme ja siirryimme hotelille käymään niitä läpi.

Ken sai soiton Manuelilta ja lähti tämän kanssa hoitamaan jotain asioita. Jäimme Abigailin kanssa käymään muistiinpanoja läpi. Abigail yritti taas suostutella minua manamaan henkiä hänen kanssaan, mutta onneksi Ken palasi pian Manuel mukanaan. Ken oli saannut kuulla Manuelilta, että Beckinsale oli yhä elossa! Päätimme lähteä tapaamaan häntä.

Beckinsale oli paennut (Kaikista mahdollisista paikoista!) kuolevaisen äitinsä luokse Hialeahiin, josta käsin hän jatkoi tutkimustyötään. Hän esitteli meille teoriansa, jonka mukaan Natsi-Saksassa vaikuttaneella Thulen veljeskunnalla oli jotain liitoksia vampyyreihin. Hän näytti meille Toisen maailmansodan aikaisen valokuvan Rudolf Hessistä. Tämä Hess muistutti hämmästyttävän paljon erästä Richard Hessiä, kaupunkiin muutamia viikkoja sitten muuttanutta vampyyriä. Uusi taho. Yrittikö joku siivota jälkiä vai yrittikö hän tunkeutua valtapeliin mukaan. Alkoi vaikuttaa siltä, että kuvio, johon liittyivät valtastruktuuria horjuttamaan pyrkivät anarkistiset vampyyrit, liittyi jotenkin tähän toiseen, huomattavasti pidempikestoiseen kuvioon. Miten tämä kaikki sitten oikein liittyi yhteen? Ei harmaintakaan aavistusta. Oli aika soittaa isoille pelaajille.

Soitimme Donovanille, valtiaan voudille, ja järjestimme tapaamisen tuntia myöhemmäksi. Vihaan odottamista. Kun odotan, alan ajatella, ja kun ajattelen, huolestun. Jokin tässä kuviossa on vinossa. En luota Beckinsaleen. Hän syötti meille ajatuksen Hessistä aivan liian helposti. Ken sai luvan hoitaa selitykset Donovanille, sillä ymmärsin että todisteemme ovat yhtä vedenpitäviä kuin spagettisiivilä (Mitkä todisteet! Kysyn vaan.). Donovan lupasi hoitaa asian. Ajoimme huojentuneina hotelille ja toivoimme, että kaikki olisi ohitse.

Mitään ei kuulunut. Ken soitti Donovanille, joka ei omien sanojensa mukaan ollut koskaan edes tavannut meitä. Mitä ihmettä! Meidät on lavastettu? Joku on nähnyt paljon vaivaa ja aikaa. Tehdäkseen mitä? Emme ole tehneet mitään suoranaisesti lakien vastaista. Kuka tästä olisi voinut hyötyä?

Joka tapauksessa, sovimme tapaamisen Donovanin kanssa Kenin tekijän, kaupungin valtiaan Thomas Bowmanin omistamaan Venture Importiin. Ken alkoi selostaa tapausta, kun Donovan yhtäkkiä hajosi tuhkapilveksi. Jähmetyin. Ken katosi jonnekin. Abigail syöksyi hänen peräänsä. Katsoin tuhkaa maassa ja kuulin Abigailin varoitushuudon. Hän syöksyi minua kohti. Katsoin taakseni. Ei mitään. Samassa Abigail taklasi minut maahan. Ken ilmestyi takaisin ja ryntäsimme Bowmanin toimistoon. Ikkuna oli auki ja navakka tuuli puhalsi huoneeseen. Bowmanin tuoliin oli isketty tikari johon oli kiinnitetty viesti. Ken kumartui lukemaan viestiä. Minä kumarruin tuolin alle, aavistaen pahaa. Joko siivoja oli hyvin huolimaton, tai tuhka sormenpäissäni oli kaikki, mitä oli jäljellä Bowmanista. Katselin epäuskoisena ympärilleni ja katsoin käsiäni. Taisin puhua ääneen, sillä huomasin Kenin tuijottavan minua palavin silmin. Hän oli selvästi suistumassa raivohurmaan. Päätin juosta ja lujaa. Käynnistin autoni ja lähdin ajamaan kaupunkiasunnolleni. Meitä oli käytetty. Helvetin monimutkainen kuvio, jonka ainoa tarkoitus mitä ilmeisimmin oli käyttää meitä Troijan puuhevosen tavoin. Valtias on jälleen kuollut. Mitä käy vallallemme? Olisiko tässä mahdollisuus tarttua johonkin? Minun pitää varoittaa tekijääni. Abigail liittyy tähän jotenkin. Hän ilmeisesti esti kuolemani? Hänellä on jokin valta näihin kulttisteihin. Kaupunki tulee olemaan taas kaaoksen vallassa. Huomenna minun täytyy suunnata takaisin hotellille.