Monet ihmisten vanhat juhlat juontavat juurensa ajalta, jolloin magiaan vielä uskottiin. Kuudennen maailman myötä on käynyt ilmi, että useat uskomukset pohjaavat vanhoihin totuuksiin.
Heräämisen päivänä pidetään yleisesti joulukuun 24. päivää, vuonna 2011, kun luotijuna Shinkansen matkustajat näkivät itäisiin lohikäärmeisiin kuuluvan suurlohikäärmeen, Ryumyon lentävän Fuji-vuoren yllä, Japanissa.
Herääminen syrjäytti nopeasti tapahtumana perinteisen kristillisen joulujuhlan.
Nykyisin joulua juhlitaan edelleen, mutta sanasta on vuosikymmenien aikana tullut synonyymi Heräämisen juhlalle. Kaikki rodut juhlivat magian paluuta ja Kuudennen maailman alkamista. Tuhoon tuomitun maailman kääntymistä kohti uutta, toivorikkaampaa aikaa. Lahjojen antamisen perinne on muuttanut muotoaan. Juhla on nykyisellään antamisen ja yhdessä tekemisen juhla, jossa keskitytään nauttimaan yhdessäolosta ja uuden maailman antimista. Yksilöllisiä lahjoja annetaan yhä, mutta niihin sisältyy usein jonkinlainen henkilökohtainen merkitys tai side.
Haltiat juhlivat Heräämisen juhlaa myös Elämän Kehän syklisenä pyörähdyskohtana, uuden jakson alkuna. Jokainen Kehien polku tuntee omat traditionsa, jotka mudoostavat yhdessä Kehien Juhlan. Juhla on hyvä ajankohta tehdä uusia päätöksiä tai solmia uusia sopimuksia.
Haltiat juhlivat pyhäinpäivän aattoa huomattavan hartaasti. Heille juhla kulkee nimellä sielujen yö; hetki jolloin vuoden aikana kuolleita muistetaan ja heidät saatetaan viimeiselle matkalle. Juhlassa yhdistyy elämän kunnioittaminen, muistojen vaaliminen ja kuolleiden lepyttäminen.
Lähes kaikki haltiayhteisöt ovat rakennettu meren, järven tai joen rannalle. Veden elementin läsnäolon lisäksi syy löytyy Sielujen yön juhlasta. Perinteisiin kuuluu, että jokainen juhlaan osallistuja laskee pienen lyhty- tai kynttiläveneen jokaista menettämäänsä sielua kohti. Usein lähimmäisten veneisiin laitetaan myös pieniä muistoesineitä mukaan. Kyseessä saattaa olla pienimmilläänvain vainajasta muistuttava origammi tai muu koriste-esine ja suurimmillaan omasta olemuksesta rakkaudella punottu muisto. Surmattujen vihollisten mukaan taas vuodatetaan usein omaa verta symbolisena uhrauksena toisen hengen riistämisestä.
Haltiat viettävät juhlaansa auringon laskiessa niin, että varsinainen lyhtyjen laskeminen tapahtuu vasta pimeän tultua. Kun harras osuus on ohi, alkaa usein iloinen, hyviä menneitä hetkiä muisteleva juhlinta, joka jatkuu pitkälle yöhön.