Peliraportti

Tapahtumat

Prologi

Rautanuolet toipuvat Hiekkasärkässä koettelemuksistaan, tekevät kauppaa saalillaan, tutkivat Nualian ja Lyrien muistiinpanoja ja suunnittelevat käyntiä Magnimarissa.

Todo

  • tuumataan, mitä tehdään rosmotuille tavaroille ja czarneille -Samuli
  • keskustellaan Riimulähteistä ja Elyriumista -Samuli
  • mietitään, mitä tehdään Lyrielle -Samuli
  • kaupataan ylimääräiset taikaesineet Magnimarissa -Samuli
  • hyvästellään Shayliss -Samuli

"Meikäläisen hyvä maine on mennyttä!"

Ruosteisen Lohikäärmeen ovimiehen Gordon veli Barthus saapuu juttutamaan sankareita. Barthus, Lihavan Miehen Leipälaukun entinen sisäänheittäjä on saanut potkut, ilmeisesti koska Rautanuolet syyttivät häntä varkaaksi ja aiheuttivat rettelöintiä Leipälaukussa. Barthuksen kertoman perusteella ryhmä tulee tulokseen, että varkauden takana eivät olleetkaan scarnit, vaan Ruosteisen Lohikäärmeen saliemäntä Bethana Corvin. Ameikon mukaan Bethana on jättänyt työpaikkansa muutamaa päivää aikaisemmin ja muuttanut poikansa luokse Magnimariin. Gordo puolestaan muistelee, että Bethana olisi kertonut hänelle poikansa tulleen tapetuksi kapakkatappelussa. Durgalin kaikottua Shalelun kanssa metsiin pitämään huolta, että kiven koloon piestyt hiidet pysyvät koloissaan, muut Rautanuolet suuntaavat kohti Magnimaria.

Magnimar

Magnimarissa ryhmä käy tiedustelemassa Bethanan mahdollisesti edesmenneen pojan Iancu Corvinin omistaman Jalkapuoli Kersantti -majatalon Magnimarin pahamaineisessa Sillanalis-kaupunginosassa. Ilmeisesti Bethana on käynyt paikan päällä, mutta ei ole tällä hetkellä tavattavissa. Tutkimustöitä jatketaan kuitenkin sitkeästi. Bethanan rosvoamat rahat löytyvät majatalon yläkerran huoneesta, jossa havaitaan myös käydyn taistelun merkkejä.

Selviää, että Iancu ei suinkaan ollut majatalonomistaja, vaan pahamaineinen salamurhaaja Magnimarin selkäänpuukottavien aatelisten palveluksessa. Pian Magnimaria alkaa riivata vampyyriutena tunnettu kirous, joka tuntuu kohdistuvan pääasiallisesti Rinaldrin aatelissukuun, joka paljastuu Iancun entiseksi työnantajaksi. Rautanuolten tiedustelut johtavat Sillanalisen köyhien hautausmaalle, jossa Iancu ja Bethana viimein kohdataan, molemmat nyt vampyyreiksi muuttuneena. Seuraa verinen taistelu. Iancu iskee hampaansa Crionin reisivaltimoon ja juo hänen kaiken verensä. Onawan isku saa Iancun kuitenkin muuttumaan usvaksi ja pakenemaan takaisin kryptaansa. Bethana säikähtää Iancun kohtaloa ja pakenee paikalta, jättäen surumieliset toverukset Onawan ja Esonin kaatuneen taistelutoverinsa vierelle.

Epilogi

Iancun hauta

Kaatunut, arvatenkin pian vampyyrinä heräämässä oleva Crion viedään Jaspelriilien sukukartanolle. Aurinko on laskenut joitain tunteja sitten. Jaspelriilit tunnistavat vampyyrihyökkäyksen jäljet välittömästi. Crionin ruumis viedään kryptaan. Ruumis pestään, puetaan puhtaisiin liinavaatteisiin ja asetetaan hautapaadelle. Kaksi Crionin veljistä jäävät vartioimaan ruumista. Crionin äiti Iselriel vie Onawan ja Esonin toisaalle kuultaviksi. Saamansa tiedon perusteella Iselriel lähettää sanan temppelille, josta kutsutaan paikalle pappi. Pappi varmistaa Iselrielin kirjasta tarkistaman tiedon: Taistelussa voitettu vampyyri, Iancu, palasi erittäin todennäköisesti hautapaikkaansa, jossa se makaa puolustuskyvyttömänä ainakin seuraavaan auringolaskuun asti. Koska Bethanan tai muiden mahdollisten Iancun kätyreiden liikkeistä ei kuitenkaan ole tietoa, olisi ensisijaisen tärkeää, että joku lähetettäisiin takaisin hautausmaalle hetimiten.

Aiemmin matkaan lähetetty Barthus kohtaa tien päällä sattumalta sillä suunnalla liikkeellä olleen Durgalin. Molemmat lähtevät palaamaan kohti Magnimaria, jossa he olettavat tapaavansa Onawan, Esonin ja Crionin majatalosta.

Pikaisten valmistelujen jälkeen Eson, Onawa, muutama Jaspelriilien vartiosotilas, sekä pappi suuntaavat kohti hautausmaata. He saapuvat paikalle aamuyön pikkutunteina. Hautasmaan ruumishuoneen ovi muuretaan auki Esonin vastusteluista huolimatta. Sisältä löydetään kymmenkunta tyhjää laveria. Ruumishuoneen päätyhuoneesta löydetään hätäisesti peitelty rikottu lattia, jonka alta paljastuvat syvälle maan uumeniin johtavat portaat. Portaikosta lähtee voimakas mätänemisen löyhkä. Jostain maan uumenista kuuluu raapivaa ääntä ja vaimeaa vaikerrusta...

Ennen kuin sankarimme kuitenkaan ehtivät tehdä mitään päätöksia, ulkopuolella vartioon jäänyt Eson havaitsee liikettä hautausmaan portin suunnalla. Suuri joukko aseistettuja ja panssaroituja miehiä lähestyy ruumishuonetta nopeaa juoksumarssia, levittäytyen edetessään viuhkamaiseen muodostelmaan. Joukon etunenässä on tuiman oloinen mies virkapukua muistuttavassa pitkässä, punaisessa takissa. Mies huutaa jo kaukaa: "Seis, te siellä! Teidät on pidätetty Magnimarin Rauhantuomarien neuvoston nimeen!" Aseistetut miehet ovat pukeutuneet Magnimarilaisiin asetakkeihin ja kantavat pertuskoita ja jalkajousia. Pienempi joukko miehiä piiritetään nopeasti. Joukon johtaja jatkaa: "Rauhantuomari Rotilian nimeen teidät on pidätetty syytettynä haudanryöstöistä, diabolismista ja noituudesta. Tulkaa rauhassa, niin teille taataan oikeudenmukainen kohtelu. Vastustelkaa, niin kärsitte seuraukset."

Juurikaan jäämättä kuuntelemaan vastalauseita miehet lyövät Onawan, Esonin ja Jaspelriilien vartiosotilaat rautoihin. Vangitut viedään pois hautasmaalta, heitetään kalterein varustettuun umpinaiseen vaunuun, joka lähtee liikkeelle kohti Magnimarin linnan tyrmää, jossa he saavat virua aamuun asti ennen kuin heitä tulee sieltä vapauttamaan Huoneen Jaspelriil edustaja Kaupunginneuvostossa. Hän selittää, että kyseessä oli ilmeisesti valitettava väärinkäsitys, mutta asia on nyt ilmeisesti hoidossa.

Samaan aikaan toisaalla, Durgal ja Barthus saapuvat majatalolle, josta löytävät muiden kumppanusten sijaan Jaspelriilien hovimestarin. Hovimestari vie molemmat Jaspelriilien kartanolle juuri sopivasti kohtaamaan sinne saatetut Onawan ja Esonin.

Durgal on viettänyt kuluneet päivät Shalelun kanssa Hiekkasärkän lähierämaissa partioiden hiisien varalta. Heille on selvinnyt, että Ohdakepään heimon tuho oli vakava isku hiisien Varisian valloitussuunnitelmille. Nyt kun Ripnugget, tämän shamaani Gogmurt ja Bruthazmus, sekä näiden taustalla vaikuttaneet Nualia ja muut Lamashtun kultistit ovat kuolleet, hiidet ovat palanneet vanhoihin tapoihinsa, eli pienimuotoiseen rötöstelyyn, harmintekoon, karjavarkauteen ja keskinäiseen riitelyyn. Rautanuolten maine hiisien keskuudessa on mitä ilmeisimmin varsin merkittävä. Monet alueen pienemmistä asujaimistoista ovat ottaneet tavakseen suojautua hiisiltä yksinkertaisesti kiinnittämällä rautaisen nuolenkärjen oviensa yläpuolelle. Tämä varotoimi (jonka viesti hiisille on yksinkertaisesti "tämä rakennus ja sen asukkaat ovat Rautanuolten suojeluksessa") on ilmeisesti riittävä, jotta hiidet ovat pysyneet poissa.

Durgal, Eson ja Onawa viettävät päivän kursien hieman Iancun tapauksen lankoja kasaan. Vierailulla hautausmaalla selviää, että Rauhantuomarin miehet pitävät siellä vartiota, eikä minkäänlainen vampyyrin haudan tutkiminen tule kysymykseen. Samaisia sotilaita tavataan myös Iancun majatalolta Jalkapuolesta Kersantista. Majatalo on suljettu ja sen ovet ja ikkunat ovat umpeen naulatut. Oveen kiinnitetty kyltti ilmoittaa yksikantaan, että rakennus on asetettu karanteeniin Magnimaria riivaavan tautiepidemian vuoksi. Sankareillemme ei jää muita vaihtoehtoja kuin jäädä odottamaan auringonlaskua Jaspelriilien kartanolle.

Epäkuollut

Crionin ruumis on kahlittu kivipaateen. Sen rinnalle on asetettu hopeinen Calistrian symboli ja ruumis on puolittain peitetty villiruusuköynnöksillä. Crionin kaksi veljeä, Crianolan ja Criskerion (molemmat velhoja) ovat hahmojen kanssa vartioimassa ruumista. Aurinko laskee. Lämpötila laskee selvästi. Jostain ulkoa alkaa kuulua kulkukoirien haukkumista ja ulvontaa. Kryptan sisällä nousee kylmä tuuli, joka voimistuu ja pyörteilee puhaltaen soihdut ja kynttilät sammuksiin. Crianolan heittää Valo-loitsun. Samassa kuuluu korvia vihlova petomainen huuto. Crionin silmät ovat auki ja hänen kasvonsa ovat vääntyneet hirvittävään petomaiseen irveeseen. Hänen kulmahampaansa ovat kasvaneet pitkiksi ja teräviksi. Crion rimpuilee kahleissaan sylkien verta ja kiroillen vieraalla kielellä (Thassiloniaa). Criskerion lähestyy kahlittua Crionia kädessään hopeinen säilä, selvästi aikeenaan lyödä Crionilta pään irti. Viime hetkellä Crionin kasvot kuitenkin muuttuvat ja hän näyttää hetken omalta itseltään. Criskerion epäröi. Vampyyri käyttää tilaisuuden hyväkseen ja riuhtaisten kätensä vapaaksi tarttuu veljeään kurkusta ja repii sen auki. Criskerion kaatuu maahan kaulavaltimonsa verta suihkuten. Crianolan huutaa loitsusanoja ja samassa ilma on täynnä sähköä. Siniset salamat lävistävät vampyyrin ruumiin ja jäävät tanssimaan kahleisiin, nostaen rimpuilevan olennon seinälle. Olento kirkuu kaiken aikaa hirvittävästi. Alkaa haista voimakkaasti palaneelle lihalle ja krypta täyttyy kitkerästä savusta. Savun ja salamoiden keskeltä kuuluu vielä anelevan Crionin ”Pyydän, älkää. Se olen minä!” Crianolan jatkaa kuitenkin vielä useiden, pitkiltä tuntuvien sekuntien ajan ennen kuin lopettaa loitsunsa. Hänen hartiansa lysähtävät silminnähden rasituksesta. Savun hälvetessä kryptan nurkkauksessa on savuava, mustunut ruumis, jonka hiiltyneissä kasvoissa erottuvat yhä karmeat vampyyrinhampaat.

Paluu elävien kirjoihin

Crionin viimeiset muistikuvat ovat kaiken elinvoiman menettämisestä ja vajoamisesta pohjattomaan mustuuteen. Crion havahtui hereille alastomana pimeällä ja äärettömän tuntuisella tasangolla, jonka tanner on täysin peittynyt luihin. Tasangon poikki horisontista horisonttiin kulkee jono alastomia vainajia. Ääntäkään ei kuulu, kukaan ei puhu sanaakaan. Raskas melankolia vallitsee kaikkialla. Crion liittyy vainajien jonon jatkoksi. Äärettömältä tuntuvan vaeltamisen jälkeen edessäpäin alkaa häämöttää suunnattoman korkealle kurkottava neulamainen kivipilari. Pilarin huipulla istuu harmaaseen kaapuun pukeutunut eukko. Tämä on Pharasma, kuoleman valtakunnan valtiatar. Crion havaitsee kirkasta valoa hohtavan hahmon, joka kulkee hänen rinnallaan. Katsoessaan valon suuntaan Crion näkee ylimaallisen kauniin, läpikuultaviin huntuihin pukeutuneen haltianaisen, jonka jalat eivät tunnu koskevan tannerta ollenkaan ja jonka kultaiset ja punaiset hiukset aaltoilevat kaiken aikaa olemattomassa tuulessa. Tämä on Calistria. Calistria puhuttelee Crionia, kysyen häneltä tietääkö hän missä on. Calistria kysyy Crionilta minne hän haluaisi mennä ja kertoo, että vaihtoehtoja on kyllä useitakin. Pharasman valtakunnassa hän vaeltaisi ikuisesti auringottomalla tasangolla, kunnes hänenkin lihattomat luunsa muuttuisivat osaksi maisemaa. Calistrian valtakunnassa hän viettäisi ikuisesti Ensimmäisen Maailman metsissä ja kohtaisi siellä kaikki edesmenneen sukupolvet, ikuisesti nuorina. Kuitenkin, Crionin taakseen jättämässä maailmassa on niitä, jotka toivoisivat hänen palaavan, sillä temppelille on jätetty mittava uhrilahja, jotta jumalat palauttaisivat Crionin sielun Golarioniin, jossa hänellä on vielä tehtävä suorittamatta yhtenä niistä harvoista, jotka ovat kykeneväisiä estämään suuren pahuuden nousun.

Tällä välin toisaalla Crionin ruumis on kääritty harsoihin ja viety Abadarin (kaupunkien, vaurauden ja lain jumalan) temppeliin Magnimarissa. Temppelin ylipappi Zernath Weers ottaa vastaan Jaspelriilien huomattavan ”lahjoituksen” temppelille. Crionin ruumis viedään temppelin pyhimpään, jossa suoritetaan pitkällinen Abadaria ylistävä seremonia, jonka päätteeksi Weers kutsuu Crionin sielun takaisin Tuonelasta. Kultainen kirkkaus, taivaallinen hymni ja soitto täyttävät ilman. Voimakkaat siiveniskut nostavat väkevän tuulen jättimäisen mithraliseen haarniskaan pukeutuneen valkopäisen, mutta muuten kultaisen hippogriffin manifestoituessa. Se hipaisee nokkallaan paadelle asetettua Crionin ruumiista ja katoaa sokaisevan välähdyksen saattelemana. Hetken on hiljaista. Sitten ruumis liikahtaa ja nousee istumaan ja alkaa repiä käärinliinoja kasvoiltaan. Abadarin papit tarttuvat voimallisin ottein Crioniin, joka rimpuilee ja haukkoo henkeä niinkuin hukkuva. Lopulta Crion kuitenkin rauhoittuu ja katsoo kuin vastasyntyneen silmin saliin kerääntyneitä ystäviään ja sukulaisiaan. Nousevan auringon ensisäteet paistavat temppelin lasimaalausten läpi värjäten kaiken sateenkaaren sävyin.

Peli 6 sivuhahmoja:

  • Barthus, puoliörkki turvamies, Gordon veli
  • Torck, kääpiö, artesaanivelho
  • Iancu Corvin, edesmennyt puolituissalamurhaajaa, sittemmin vampyyri
  • Iselriel Jaspelriil, haltiavelho, Crionin äiti

Kokemus:

  • Rahojen takaisin saaminen CR 4 ad hoc
  • Tutkimustyöstä CR 4 ad hoc
  • Roolipelausta CR 4 ad hoc
  • Iancu ja Bethana Corvin CR 7
6800 / 4 = 1700. Hahmoilla nyt kullakin yhteensä 12'760 +500 Esonilla ja Durgalilla lisätehtävistä ja Crionilla journalin pitämisestä. Levelin 5 raja on 15'000.

Muut palkkiot:

  • Esonin 400gp
  • Durgalin 975gp
  • Onawan 955gp

Palaute

Crion vaihtoi hiippakuntaa, tasoa tai rotua, mahdollisesti kaikkia edeltäviä. kahtellaan mitä käy, muutoin oli kivaa. pidin etnekin puoliörkistämme - jatuli

Värikkäitä sivuhahmoja on hauskempi pelata kuin tylsiä sivuhahmoja. Hyvä, että pidit Barthus:ista. Entä mitä tuumasitte salamurhaajien kokoonajoista, puolituis-vampyyreistä ja twististä, jolla varkaiksi paljastuivat vallan muut kuin sczarnit? Entä Magnimarin kaupungista ja muista ympäristöistä? Ikävä, että Crionille kävi miten nyt sitten kävi. Toivon mukaan keksitään tähän joku kaikkia tyydyttävä ratkaisu. -Navdi

Batrthus ja salamurhaajat olivat ihan parhautta. Samoin oli siistiä, etteivät varkaat olleetkaan sczarneja (kuuluuko tuohon tuo s?). Magnimar alkaa olla jo kaoottisen hallitsematon ympäristö, eli juuri hyvä pienten hahmojen mennä likaamaan käsiään. Joo, Jatuli pelaa meidän kanssa, ei päästetä sitä mihinkään :) -Samuli

Tarkistin. Se kirjoitetaan Sczarni. Vituttaa mokoma konsonanttihirviö, eli muutan sen. Tästä lähtien se on Scarni. ;) -Navdi

Salamurhaajat oli loistavia. Batrhus oli myös mainio mutta oli lähellä livetä liian karikatyyrimaiseksi. Bethana oli hyvä twisti, puolituisvampyyrit inhoja, varsinkin kun emme olleet aivan täydessä varustuksessa ja noppa oli jonkun verran meitä vastaan. -Jere

Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped