Pelaamassa Marko, Joonas ja Nino

Pitkän ja raskaan työpäivän jälkeen loiskolmikko Koivu, Juuso ja Ukko heitetään Kuokkalan talosta varkaussyytteiden saattelemina. Aitasta on kadonnut leipää ja kukapa nyt loisen sanaa uskoisi. Kovasydäminen isäntä nyt ainakaan. Yö on saapumassa ja tie vie pappilaan, jossa Anna-emäntä piilottaa kolmikon saunaan. Kylän pastori ei ole tunnettu lähimmäisenrakkaudestaan ja on vielä hyvää pataa Kuokkalan isännän kanssa, joten paljastua ei saa.

Yöllä oveen kolkuttaa kumma kulkija: viereiseltä kirkkomaalta saapuu Joosua-renki pyytämään eläviä apuun, kun Jäppilän Maria-rouvan synnytys jäi kuollessa kesken, eikä lapsi voi syntyä kuin elävän auttamana. Mitä siitä, että elävät ovat miehiä jotka juuri eivät näistä naisten asioista tiedä. Kuollut rouva ei enää tunne kipua ja on lähinnä kyllästynyt syntymättömään lapseensa. Koivu yrittää vetää lasta jo ulos tulleesta kädestä, mutta se on jumissa. Maria-rouva käskee jo hakemaan veistä ja leikkaamaan lapsen kappaleiksi, miehet päättävät vielä yrittää. Lapsi tulee lopulta yhtenä kappaleena ulos kun toinen vatsasta painaa. Yleinen hämmentyneisyys jatkuu, kun kuolleet kiittävät eläviä antamalla lahjaksi nipuittain puuhelmisiä kaulakoruja ja pajukorillisen vuolulastuja. Auttajat saatetaan takaisin saunalle.

Aamulla Juuso herää kylmän hopean tuntuun kaulallaan. Hän herättää muut ihmettelemään tapahtunutta. Keskusteltaessa leivän korvaamisesta Kuokkalan väelle Juuso myöntää varastaneensa leivän. Häntä moititaan varkauteen syyllistymisestä, mutta on myös selvää että ilman sitä ei tähän tilanteeseen olisi päädytty. Päätetään antaa aarteesta kyläläisille ja lähteä pois, rakentamaan parempaa elämää.

Anna-rouvalle jätetään hopeaketju saunaan. Koivu vie Kuokkalan talliin yhden ketjuista. Juuso on viemässä kirkon vaivaisukolle lahjoitusta, kun pastori yllättää hänet. Hän tivaa, mistä kurja loinen on voinut saada jotain noin arvokasta. Juuso kertoo totuuden kirkonväestä, pastori ei usko moisiin akkojen puheisiin. Hän on tarjoaa sopimusta: Juuso lahjoittaa aarteen seurakunnalle ja pastori pitää asian salassa eikä kukaan kärsi. Pastori on kuitenkin ahne mies, eikä se jää Juusoltakaan huomaamatta. Hän vie pastorin paikalle, johon aarre on haudattu, alkaa kaivaa toisesta kohdasta ja jää kiinni valheesta. Aarretta jo kiivaasti himoitseva hengenmies kimpaantuu ja riepottaa Juuso-poloista. Tämän nähdessään Koivu ja Ukko ryntäävät piilostaan kiven takaa ja vaativat pappia lopettamaan. Pastori tivaa aarteen alkuperää myös heiltä. Ukko ja Koivu kertovat kirkonväestä ja Maria-rouvasta jonka synnytyksessä he auttoivat. Tämä saa pastorin vaikenemaan, sillä hän muistaa hyvin kun siunasi Marian haudan lepoon, eivätkä nämä ulkopuoliset olleet voineet siitä tietää. Ahnas mies kun on, hän jatkaa aarteen peräämistä sillä perusteella että loisten ylläpito on taakaksi talollisille. Loiset tarjoutuvat antamaan osan aarteestaan seurakunnalle. Pastori tajuaa, ettei saa mitään jos jatkaa samaan malliin, suostuu siihen että loiset kaivavat aarteen ylös ja vievät osuuden kirkolle. Hän poistuu, vain lähteäkseen kasaamaan väkijoukkoa, jonka voimalla aarre varmasti nousee.

Loiset puivat hetken tilannetta ja lähtevät pappilalle päin. Talonväen hermostunut liikehdintä pihalla saa heidät ottamaan jalat alleen, sillä pappiin he eivät alunperinkään luottaneet. He ottavat aarteen mukaansa ja suuntaavat kohti seuraavaa kylää aikeenaan hankkia jostain uusia, siistejä vaatteita ja vakaampi elämä. Noustessaan metsäistä mäkeä ylös he näkevät väkijoukon, joka suuntaa paikalle johon aarre vielä vähän aikaa sitten oli haudattu.