Olen koonnut paikalle kaikki jotka kykenin saamaan kokoon. Meitä ei ole montaa, sillä harva tekee tätä työtä melkeinpä ilmaiseksi. Onneksi vain yksi meistä on koettelematon, mutta minulla on hyvä tunne pojasta. Kyllä hän pärjää. Varsinkin jos paikka on niin heikosti puolustettu kuin toivon. Tuurilla me yllätämme ne housut kintuissa. Toisaalta tässä vaiheessa en enää usko onneen. No, kukaan meistä ei ole ryhtynyt näihin hommiin tietämättä riskeistä.

Pelkään, että vanha toverini ei tule täysin ymmärtämään miksi me teemme tämän. Paljon on muuttunut siitä kun viimeksi taistelimme yhdessä. Aikaakin on kulunut lähes kymmenen vuotta. Jos vain voisin selittää hänelle, että kysymys on yksinkertaisesti siitä, että vastuussa olevat miehet ovat häpäisseet ja pettäneet kunnian sekä lupauksen. He ovat lisäksi pettäneet jokaisen heidän lupauksiinsa uskoneen miehen toiveet ja unelmat. Me vannoimme heille nuoruutemme ja olimme valmiit uhraamaan henkemme palvellaksemme. Mitä me toivoimme elämältä ei heitä kiinnostanut. Meitä käytettiin hyväksi, ja meiltä riistettiin jopa ihmisyytemme.

Kenties asemalta löytyy vastauksia. Ja jos ei, niin ainakin kosto on oleva minun.