Westcrown LE metropolis
Corruption +5; Crime +7; Economy +3; Law –6; Lore +5; Society –1
Qualities holy site (Aroden), notorious, racially intolerant (tieflings), rumormongering citizens, strategic location
Danger +40; Disadvantages hunted

DEMOGRAPHICS
Government autocracy (Lord-Mayor)
Population 114,700 (100,900 humans, 8,000 halflings, 5,800 other)
Notable NPCs

MARKETPLACE
Base Value 18,304 gp; Purchase Limit 150,000 gp
Spellcasting 9th
Minor Items all available; Medium Items 4d4; Major Items 3d4

Kahdeksansadan vuoden ajan Länskruunu oli yksi Sisämeren sivistyksen kehdoista sekä Cheliaxin kansallisen voiman symboli. Se oli Arodenin uskon keskus ja koko Cheliax piti Yhdeksän tähden kaupunkia Arodenin seuraavana kotina kuolevaisten maailmassa. Vain Absalon oli Länskruunua suurempi ja kauniimpi. Sitten Aroden kuoli, Cheliaxin kansa menetti toivonsa ja Länskruunusta tuli Hämärän kaupunki. Seurasi kymmeniä vuosia veristä sisällissotaa ja lopulta ainoa reitti vakauteen näytti olevan diabolismin ankara järjestys. Kaupunki, joka joskus symboloi kansan voimaa on nyt pettymyksen ja epätoivon koti. Arodenin papiston sijaan varjojen pedot kulkevat sen kaduilla. Vaikka Länskruunu on edelleen kaupan keskus ja sotilasmahti, se on myös kadotetun uskon ja menetetyn maineensa nöyryyttämä.

Länskruunu on enigma. Se oli aikanaan yksi Sisämeren alueen monipuolisimmista ja kehittyneimmistä kaupungeista. Päivisin se vieläkin muistuttaa monia erilaisista muista tuntemistaan kaupungeista tai valtioista joko arkkitehtonisen diversiteettinsä tai monikulttuurisen väestönsä vuoksi. Sen monet uskonnolliset keskukset vetävät vielä puoleensa harrasmielisiä, uteliaita ja viekkaita. Jopa pohjoisen kaupungin rauniot kiinnostavat niitä, jotka etsivät vähemmän laillisia materiaaleja tai harvinaisia aarteita. Auringon laskettua vain hölmöt tai sankarit kävelevät ulkosalla Länskruunussa, sillä varjopedot vaanivat sen katuja ja kanavia.

Maantiede

Hämärän kaupunki on jaettu kolmeen paregoon (suureen alueeseen). Kaikki asukkaat ymmärtävät järjestelmän ja sitä käytetään normaalissa puheenparressa. Nämä ovat Regicona ("Kelluva palatsi") eli Kruunusaari; Spera ("Toivon alttari") eli muun kaupungin asutut alueet; ja Dospera (Epätoivon alttari) eli pohjoisen kaupungin rauniot. Kun paikalliset antavat ohjeita, he yleensä kuitenkin puhuvat regoista, pienemmistä alueista. Länsirannan viisi regoa ovat Rego Cader, Rego Crua, Rego Scripa, Rego Pena ja Rego Sacero. Joen saarilla ovat Rego Corna, Rego Laina ja Rego Aerum. Jotkut lisäävät myös kaksi muuta regoa: Rego Funda käsittää kaupungin ja Adivianin sillan väliset kukkulat ja laaksot, joilla kaupungin ruoka kasvatetaan. Pripatraan tai Rego Patraan kuuluvat Dhaenvuon varrella olevat kartanot ja aatelismaat.

Hallinto ja politiikka

Länskruunussa on monta kerrostumaa valtapelejä, politiikkaa ja hallintoa. Vaikka niistä monet ovat itsestäänselviä, osa on piilossa kunnes niihin törmää. Karkea kansalaistaito tietää kaupungin vallan alkavan sen sotilaiden miekoista ja jatkuvan aina ylös sen pormestarin ja aateliston taskuihin.

Dottari

Länskruunun lain ja järjestyksen etulinja ovat dottarit, kaupunginvartiosto. Missä heidän asemapaikkansa sitten onkaan, kaikilla dottareilla on yllään kaupungin tunnus – Arodenin silmä – joko asetakissaan tai kilvessään. Upseereilla tämä merkki on värit käännettynä (punainen mustalla kentällä) vasemmassa kädessään. Arvoasteikon noustessa tämä siirtyy olkapäästä käsivarren kautta aina duxotarin sormukseen. Duxotar on ylivartija, dottarin päällikkö, joka vastaa vain pormestarille. Dottarit partioivat seitsemän hengen ryhmissä.

Virallisesti dottarit ovat yksi organisaatio, jota johtaa pormestarin veljenpoika duxotar Iltus Mhartis. Käytännössä Mhartis on laiska viinasieppo ja käytännön johtaminen lankeaa hänen alaisilleen, jotka harvoin tulevat keskenään toimeen. Täten dottarit jakautuvat neljään enemmän tai vähemmän itsenäiseen joukkoon: varsinainen dottari, jotka partioivat katuja ja vartioivat Speran portteja; condottari, jotka partioivat Regiconan kanavia, Dhaenvuota sekä Länskanavaa; rundottari, jotka vartioivat Dosperaa ja pitävät ihmiset ulkona ja hirviöt sisällä; sekä regidottari, palatsivartiosto.

Pormestari

Chelaxian lain ja perinteen mukaan Länskruunun pormestari – tai kuten nykyinen viranhaltija vaatii, lordi pormestari – hallitsee dottaria ja verokirstua, ja näillä työkaluilla ylläpitää kaupungin vakautta ja järjestystä kehittämällä infrastruktuuria ja maksamalla kiristäjille. Verokertymä on kuitenkin laskenut murto-osaan sadan vuoden takaisesta.

Nykyinen pormestari on Aberian Arvanxi, jonka hänen helvetillinen majesteettinsa kuningatar Abrogail II nimitti vuonna 4689. Nimitys oli käytännössä poliittinen karkotus hovista Egorianista, mutta Arvanxin nimellä oli vielä painoa Länskruunussa. Huhuttiin että hän olisi sekaantunut edeltäjänsä Arthun Challasin salaperäiseen kuolemaan. Nyttemmin hän on kaatanut paljon verotuloja Länskruunun lukuisten oopperoiden ja teatterien jälleenrakennukseen ja ylläpitoon, julistaen julkisten viihdykkeiden olevan hyväksi kaikille länskruunulaisille – unohtaen toki että suurella osalla ei ole varaa lippuihin.

Varkaiden neuvosto

Huhuttu mörkö, jonka sanotaan olevan todellinen valta pormestarin takana. Tarinan mukaan neuvosto perustettiin 500 vuotta sitten ja on siitä päivästä hallinnut koko Länskruunun alamaailmaa. Väitetään että paikallisilla aatelisilla olisi siihen yhteyksiä ja että jotkut suvut olisivat nousseet aristokratiaan neuvostossa saamillaan rahoilla. Väitetään että 4469 kuningatar Koradinnia itse maksoi neuvostolle, jotta he rajoittaisivat toimiaan.

Mutta tämä nyt on varmasti kaikki vaan kalajuttuja ja urbaania legendaa.

Aatelisto ja muut silmäätekevät

Hämärän kaupunki ei ole enää se säkenöivä jalokivi, joka se joskus oli. Aikanaan kaupunki oli nurkkia myöten täynnä pyhiinvaeltajia liki kaikista uskonnoista, mutta nyt täällä palvotaan lähinnä kultaa. Muutos kaupankäynnin keskukseksi on tehnyt siitä monikulttuurisemman, mutta monen mielestä se on kadottanut sielunsa. Arodenin kuolema vei Länskruunulta paljon sen pyhää merkitystä ja sisällissota aatelisten välillä liki tuhosi sen elämänhalun. Kun Thrunen huone siirsi pääkaupungin pois Länskruunusta, vei se samalla kaupungin johtajilta niiden poliittisen vaikutusvallan. Vuonna 4606 Länskruunussa oli 50 merkittävää aatelishuonetta. 12 vuotta myöhemmin, kolmannes näistä oli joko taloudellisessa perikadossa tai sammunut. Seuraavina vuosikymmeninä 19 huonetta lisää muutti Egorianiin kun Thrunen huone nousi valtaan. Heidän länskruunulaiset omistuksensa jätettiin vasallien huomaan tai noloille sukulaisille, joita ei Egorianissa kaivattu. Tänä päivänä Länskruunua hallitsee 12 aatelishuonetta. Usempien valta perustuu kaupankäyntiin.

Nämä ovat vaurauden ja vallan järjestyksessä listattuna Drovenge, Oberigo, Salisfer, Grulios, Arvanxi, Julistarc, Dioso, Tilernos, Phandros, Khollarix, Rosala ja Mezinas.

Länskruunun yö

Kaikki alkoi rovan kuussa vuonna 4676. Tarinat oudoista olennoista hiipimässä varjoissa muuttuivat kaupunginlaajuiseksi paniikiksi kun länskruunulaiset alkoivat katoilla öisillä kaduilla. Huhut kiersivät valkeasta rutosta tai pahamaineisen varkaiden neuvoston paluusta, mutta pian nämä hukkuivat tarinoihin onnettomuudesta tiennäyttäjien loošissa Kaivuukodissa ja synkistä pedoista saalistamassa kaupungilla. Kuukausien välinpitämättömyyden jälkeen hallitus lopulta käynnisti operaation lopettaakseen ongelman, jota he kutsuivat jättiläisrottien, hiisien ja hiidenhurttien infestaatioksi. Dottareilla ei kuitenkaan ollut resursseja öisiin metsästysretkiin ja pormestari tarjosi vain tyhjiä lupauksia. Kansan pelko ja viha johtivat epäilyksiin nidalilaisista kapinallisista ja väkijoukko poltti kaksi nidalilaista kauppalaivaa. Lopulta pormestari julisti ulkonaliikkumiskiellon ja pieni armeija dottareita ja kokeneita palkkasotureita laitettiin yövuoroon ratkaisemaan ongelma. Ratsiat ja metsästysretket Dosperassa ja vanhoissa viemäreissä johtivat kuitenkin vain metsästäjien kuolemiin, eikä mitään saavutettu. Ulkonaliikkumiskielto jäi voimaan "toistaiseksi".

Nykyään pimeän tullessa liikkeet salpaavat ovensa ja kunnialliset kodit sytyttävät lyhdyt ovilleen. Dottarit sytyttävät pyrahjeja, miehen mittaisia soihtuja, pitkin Parego Regiconaa ja Speran suurille toreille, partioiden näiden valon keitaiden välillä. Krouveissa ja majataloissa on makuusijoja niille, jotka jäävät pimeän tultua paikalle, veloittaen kaksi hopealanttia pian hämärän tultua. Ne, jotka joutuvat kulkemaan öisillä kaduilla, kantavat mukanaan haloraneja, lyhtyseipäitä, joita voi ottaa mukaansa vilkkaimpien katujen varsilta.

Kaupunki on sopeutunut öisiin vaaroihinsa, mutta on vaikea löytää varmaa tietoa siitä, mitä pedot ovat tai mistä ne tulivat. Jokaisella on oma villi teoriansa. Useimmat asukkaat hyväksyvät ulkonaliikkumiskiellon, jota kuitenkin rikotaan jatkuvasti Sperassa ja vielä useammin Länskruunun saarella, missä hyökkäyksiä tapahtuu harvoin. Jos dottarit saavat lainrikkojan kiinni, sakko on viisi kultarahaa, mutta yleensä he vain patistavat moiset hunsvotit matkoihinsa. Joku kuitenkin kuolee viikoittain. Pari kertaa vuodessa pormestari julistaa pistävänsä lopun saalistajille, mutta viimeisten 30 vuoden aikana mikään ei ole muuttunut.

Länskruunu lyhyesti

Länskruunussa on helppo sanoa missä on vilkaisemalla ympäröivien talojen kokoa ja komeutta. Kaikki kuitenkin nousevat kivisestä perusjalasta, joka on yleensä hakattu Adivianjoen varren louhoksista. Vauraammilla alueilla rakennukset ovat kokonaan kiveä, elleivät jopa harvinaisempia tai erikoistuneempia materiaaleja. Useimmilla alueilla kuitenkin perustuksen päällä on kolme tai useampi kerros puurakennusta, joko paikallisia vaaleita puulajeja tai Barrometsän tummaa barrtammea. Mikäli on tarpeen, talojen ylimmät kerrokset nojaavat toisiinsa ja vapaana seisova talo kertoo rahasta ja vallasta.

Länskruunun kadut ovat kiemuraisia, kiitos satunnaisen asemakaavan. Kaikki tasamaa kaupungin sisällä on kiven peittämää. Vauraampien alueiden kaduilla tämä tarkoittaa suuria laattoja, jotka kiiltävät peileinä sateessa kun taas muualla on tavallisia katukiviä. Sadevesi kanavoituu viemäreihin tai jokeen ja dottarien epävirallisiin tehtäviin sateisina kausina kuuluu ritilöiden pitäminen puhtaana. Vaikka siivoojat putsaavat katuja ja pitävät ne siisteinä, nämäkin ovat vauraan väen hupia ja köyhemmillä alueilla jätteet kasautuvat kujille kunnes paikalliset asukkaat tai hyväntahtoiset papit kuljettavat ne kauemmas.

Kaupungilla ei ole enää varaa sen sadan vuoden takaiseen ylpeyteen ja ylimielisyyteen, eivätkä monetkaan länskruunulaiset jaksa pitää naapurustojaan siistinä tai hyvässä kunnossa. Taloja ei korjata, jotkut kujat ovat jätteiden tukkimia ja asioita voi muuttaa vain dottarien keihäillä tai kourallisella kolikoita. Vaikka usko Arodeniin romahti hänen kuolemansa myötä, hänen papistonsa ja pyhiensä palvojat uskovat vielä parempaan Länskruunuun ja pyrkivät korjaamaan temppeleitä ja taloja. Heitä on kuitenkin vähän.

Ylempi Adivian/Dhaenvuo: Vajaan mailin verran Länskruunusta pohjoiseen, ylempi Adivianjoki haarautuu virrasta ja suuntaa länteen kukkuloiden halki. Tämä on leveä, puolustuskelpoinen joki vielä Adiviansillan alla, mutta kutistuu, haarautuu ja hajoaa Dhaenleton mataliin puroihin, lampiin ja suomaihin. Dhaenvuo on joen paikallinen nimi, jonka se sai aateliselta, joka pakeni soille huoneensa viimeisten aarteiden kanssa ja jäi sille tielleen.

Länsikanaali: Parisataa jaardia Dhaenvuon haarauman jälkeen, joki haarautuu uudelleen ja synnyttää Länsikanavan, Länskruunun tärkeimmän vesiväylän. Sen virta hidastuu matalien rantasaarten välissä. Aikanaan uskottiin Arodenin siunanneen Länskruunun, sillä kanaaliin virtasi harvoin jätteitä. Itäisen rannan roskakasat muodostuivat luonnollisesti kevättulvien myötä ja länskruunulaiset käyttivät maita samaan tarkoitukseen. Nyt, sata vuotta Arodenin kuoleman jälkeen, kanaaliin virtaa enemmän ja enemmän ajopuuta, hylkyjä ja muita meren antimia, joskus tarpeeksi vahingoittaakseen aluksia ja haitatakseen liikennettä kunnes satamamestarin miehet voivat sen putsata.

Etelävirta: Eteläistä Adivianjokea kutsutaan Etelävirraksi sen virratessa Länskruunun ohi, usein jättäen irtopuuta itärannalle. Toisin kuin leppoisa Länsikanava, eteläinen Adivianjoki virtaa vahvana Kruunusaaren ohi ja vie kaiken, mitä ei ole kiinni köytetty mukanaan joko itärannalle tai etelään lahdelle.

Parego Regicona

Länskruunulaiset kutsuvat Kruunusaarta Regiconaksi. Sen kahdeksaa saarta ja kanaaleja ympäröivät Regiconan muurit ja Ketjuholvit. Useimmat kaupunkilaiset eivät koskaan pääse näkemään heidän työnsä ja verojensa kustantamien muurien taa ja huhumylly pyörii jatkuvasti Regiconan tekemisillä. He ja useimmat vierailijat näkevät vain korkeimmat muurien ylle kohoavat talot, kuten entiset kuninkaalliset palatsit sekä suuren oopperan.

Regiconan muurit: Nämä massiiviset muurit ympäröivät koko Kruunusaarta ja ovat jatkuvasti regidottarien miehittämät. Kullakin tornilla on vähintään 30 regidottarin vahvuus.

Ketjuholvit: Kanaalien reunalla olevia torneja yhdistävät Ketjuholvit, suuret kiviset holvikaaret, joiden sisällä ovat ketjuporttien vinssit. Nämä ovat massivisia piikikkäiden ketjujen verhoja, jotka lasketaan kanaaliin levottomuuksien tai hätätilanteiden aikana. Yleensä ne kuitenkin lasketaan vain tarpeeksi alas esittelemään viimeisimpien pettureiden lävistettyjä ruumiita.

Kanaalit: Condottarit hallitsevat kanaaleja ja aika ajoin kahnaavat aatelisten joukkojen kanssa. Kuten regidottarit, myös condottarit ja heidän vahvistetut adelinsa ja sota-aluksensa ovat lahjottavissa. Kanaalien seinät nousevat kaikkialla vähintään kymmenen jalkaa veden pinnasta ja edellisestä tulvasta, joka nousi niiden yli on jo 400 vuotta. Seitsemän jalkaa leveät kivetyt kadut reunustavat kanaaleja vesirajassa ja paikka paikoin viisi jalkaa leveät kiviportaat nousevat katutasolle. Kuivalla kaudella nämä pengerkadut muodostavat myös ilmaista toritilaa aamuvirkuille kauppiaille, mutta kevään ja alkukesän tulvat upottavat ne. Adelit rantautuvat portaiden viereen päästääkseen matkustajia ylös tai antaakseen lastia tai aatelisten divaaneja nostettavan pois. Kaikki varsinaiset satamat kanaaleissa ovat ympäröivien talojen alla. Kun alus ui sisään satamaan, se on maanomistajan, ei condottarien, auktoriteetin alla.

Kanaalisillat Kanaalit voi ylittää nostosiltoja pitkin, joita on noin 200 jalan välein. Orjat vinssaavat ne ylös tarpeen vaatiessa päästääkseen korkeammat alukset ali. Regidottarit hallitsevat siltoja riippumatta siitä kenen mailla ne ovat, mutta he ovat toki lahjottavissa kun joku haluaa hidastaa takaa-ajajiaan tai estää pakoa saarelta. Kaikki sotilaat kuitenkin tottelevat joen lakia ja nostavat sillan jos se on esteenä vesiliikenteelle.

Parego Dospera

Parego Dospera, "Epätoivon alttari", on Länskruunun pohjoisosien hylätyille raunioille ja slummeille annettu nimi. Kadut ovat huonossa kunnossa ja Dosperassa juoksentelu päättyy herkästi murtuneeseen jalkaan tai muljahtaneeseen nilkkaan, jättäen uhrin helpoksi saaliiksi sen varjoissa piileksiville saalistajille. Pohjoisempi Rego Cader on täysin raunioina ja rundottarien tarkk'ampujat kontrolloivat sitä vain nimellisti, mutta eteläisempi Rego Crua toimii puskurivyöhykkeenä Caderin ja "sivistyneen" Länskruunun välillä.

Parego Spera

Spera, "Toivon alttari", on kaupungin elävä osa, jota sen eliitti katsoi aikanaan nenänvarttaan pitkin mutta jonka nyt tunnustetaan olevan sen elinehto ja kaupan keskus. Läntisessä kaupungissa on vielä paljon aatelistoa, mutta toisin kuin Regiconassa, täällä hallitsee raha eikä politiikka. Speran kolme sektoria ovat Rego Scripa ("Kirjurien alue"), kaupan keskus ja kauppiaskotien alue, joka oli kerran keisarikunnan kirjurien ja kirjapainojen kotipaikka; Rego Pena ("Kolikoiden alue"), josta löytyvät korkealuokkaiset palvelut ja tuotteet sekä uusrikkaiden kodit; ja Rego Sacero ("Pappien alue"), jossa ovat temppelit ja vanha raha.

Pegasossillat: Suuria pegasossiltoja rakennettiin Arodenin aikoina kahdeksan, mutta enää kaksi on jäljellä. Ne saavat nimensä reunoihinsa kaiverretuista siivekkäistä hevosista.

Canaroden: Tämä on Länskruunun pisin kanaali ja on virrannut samassa uomassa sitten kaupungin rakentamisen. Pegasossillat ylittävät sen 30 jalan korkeudessa ja se on kaksi kertaa niin syvä kuin Regiconan kanaalit. Sen molemmin puolin on kaiverrettu 15 jalkaa korkeat friisit, jotka esittävät Arodenin pyhimyksiä ja heidän pyhiä tekojaan sekä Arodenia itseään kahdessatoista valeasussa, joissa hän näyttäytyi kuolevaisille: kerjäläinen, varas, kalastaja, metsästäjä, paimen, maanviljelijä, kauppias, räätäli, käsityöläinen, taiteilija ja kirjanoppinut. Vaikka friisit ovat kokeneet kovia viimeisten sadan vuoden aikana, niiden kärsimä vahinko tuntuisi parantuvan hiljalleen.

Rego Scripa

"Kirjurien alue" oli aikoinaan Cheliaxin byrokratian keskus. Täällä olivat musteentekijät ja paperitehtaat, painotalot, kirjansitojat, kirjurit ja lähetit. Nykyään tällaiset ovat harvassa ja vain kartanpiirtäjät ovat jäljellä. Sektori on varastojen ja erilaisten laivanvarustukseen liittyvien liikkeiden hallitsema.

Taranikin talo: Piinan ritarikunnan hornanritarit majoittuvat Länskruunussa tässä talossa. Mikäli kaupungissa on levottomuuksia, joihin dottarien voimat eivät riitä, Taranikin talon hornanritarit asuvat apuun. Tarpeen vaatiessa he voivat myös kutsua apuvoimia Rivadin linnasta.

Rego Pena

"Kolikoiden alueelta" löytyvät monet tuottavammista aloista sekä joko taloudellisesti tai poliittisesti epäilyttävämmät aatelishuoneet. Täällä ovat myös nousukkaat kauppiaat, joilta puuttuvat yhteydet tai halu saada aatelisarvo tai hovin huomio.

Kaivuukoti: Kaivuukoti oli yksi harvoista tiennäyttäjien loošeista, jotka operoivat avoimesti Cheliaxissa Thrunen huoneen noustua valtaan. Vuonna 4676 se kuitenkin hylättiin salaperäisissä olosuhteissa. Dottarit sulkivat sen portit ketjuin ja salvoin ja vanha kartano homehtuu hiljalleen. Kukaan ei osaa varmasti sanoa, millainen kirous loošin ylle lankesi tai miksi, eikä mitä sen tiennäyttäjille tapahtui, eikä missä nyt ovat sen kätkemät eksoottiset aarteet.

Rego Sacero

"Pappien alueella" on enemmän kappeleita ja kirkollista maaomaisuutta (olemassaolevaa tai raunioitunutta) kuin missään muussa viidessä chelaxialaisessa kaupungissa yhteensä. Vuosisatojen ajan papisto ja aateli yksissä tuumin pitivät kaiken maan Arodennamasta itään tyhjänä Arodenin henkilökohtaisille puutarhoille. Jumalan kuoleman jälkeen maasta tuli kiistakapula ja motiivi salamurhille. Vuoteen 4614 mennessä eri kirkot ja aatelishuoneet olivat ostaneet siitä miltei kaiken.

Sanqata Cinqarda: "Viiden pyhimyksen katedraali" on viisi kerrosta korkea, eikä historia tunne koska se rakennettiin. Kuten Arodennama, sen valkea marmori pysyy tahrattomana huolimatta läheisten savupiippujen tupruavasta noeasta. Sen porttien molemmin puolin seisovat 30 jalkaa korkeat kalkkikivipatsaat, jotka esittävät sen viittä perustajaa.

Vaneo Arvanxi: Pormestarin virka-asunto on aina ollut Rego Sacerossa, joskin tittelin nykyinen haltija on laajentanut taloa huomattavasti niin koon kuin puolustuslaitteidenkin puolesta. Kansan suussa kartano on saanut nimen "Aberianin lesous" sekä siihen kaadetuista valtavista rahasummista että sen ainutlaatuisista – ellei peräti diabolisista – ylellisyyksistä. Pormestari järjestää usein tanssiaisia ja kestitsee mielellään kaupungin eliittiä. Muutama vuosi sitten hän sai aikaan pienimuotoisen skandaalin harkittuaan avoimesti voimakkaiden paholaisten vangitsemista viihteeksi, mutta äänekäs julkinen protesti sai hänet ainakin näennäisesti hylkäämään suunnitelman. Tästä huolimatta huhut tietävät kertoa että kartanon alla olisi vankina suuri paholainen, jota pormestari käyttää voimanlähteenä.

Arodenin nousu: Papit, hartaat käsityöläiset sekä lukuisten pyhiinvaeltajien kädet ja jalat ovat muokanneet tämän kukkulan kahdeksi tasanteeksi, jotka nousevat yli 200 jalkaa ympäröivän kaupungin ylle. Tasanteista korkeampi tunnetaan Tyhjänä valtaistuimena, sillä Cheliaxin entinen jumala ei koskaan tullut tänne kotiinsa. Alemmalla tasanteella on kauppapaikka kirkollisille tarvikkeille, ikoneille ja eri temppeleissä valmistetuille esineille. Ylhäällä hylätyt temppelit patsaan jalkojen juuressa ovat viimeisiä selviä merkkejä Arodenin palvonnasta Länskruunussa.

Arodennama: Arodennaman patsas nousee 90 jalan korkeuteen Arodenin nousun huipulta. Se on hakattu massiivisista valkeista marmorilohkareista ja on Länskruunun vanhin rakennus. Papit kaukaisessa Absalomissa väittävät että sen rakensivat Arodenin 12 pyhimystä rukouksillaan, hiellään ja taikuudellaan. Arodenin patsas katsoo kohti jokea ja Kruunusaarta ja niin nousevan kuin laskevankin auringon säteet osuvat hänen rintaansa. Patsaan jalkojen juureen kasvoi aikojen saatossa kaikenlaisia pyhäkköjä, kappeleita, pyhiinvaeltajien majoja, seurakuntasaleja, pieniä temppeleitä ja jopa kookkaanpuoleinen amfiteatteri. Suurin osa on nyt tyhjiä ja hylättyjä ja niissä asuvat enää hylkiöt ja mieleltään järkkyneet. Huolimatta ihmisyyden jumalan kuolemasta ja sadan vuoden liasta sen jaloissa, Arodennama on edelleen vaikuttava näky. Linnut, saatika sitten kostonhimoiset velhot tai lentävät hirviöt, eivät kykene tahraamaan patsaan ylempiä osia, eikä hopeinen Arodenin silmä sen rinnassa tummene.

Qatada Nessudidia: Tämä nelikerroksinen katedraali on Länskruunun suurin Asmodeuksen temppeli ja korkein rakennus Arodennamasta itään. Thrunen ja Jeggaren huoneet liittolaisineen rahoittivat sen rakennuksen vuosina 4639 ja 4677 kun uskottomien palo päätti Drovengejen, Salisferien ja Julistarcien pyrkimyksen muuttaa Sanqata Cincarda viisisiipiseksi Asmodeuksen katedraaliksi. Suuri kristallinen kattoikkuna loistaa punaisena kaikkina aikoina ja herättää paljon huomiota öisin.