Xin-Shalast

Prologi

Sankarit löysivät reitin Xin-Shalastiin käyttämällä Vekkerien karttaa apunaaan. MAtkattuaan toista viikkoa vuorilla, he saavat lepopaikan nymphin luota. Sankrti suuntaavat kohti viimeistä etappia.

Alakaupungin vaarat

Sankarit joutuvat viimeisten mailien aikana väijytykseen, kaksi pilvijättiläistä yrittää murskata sankarit kivillä mutta nämä voitetaan nopeasti. Matka jatkuu kohti kaupunkia, kunnes historiallinen kaupunki tulee esiin. Kultakaupunki on oikea sana kuvaamaan Xin-Shalastia, jo alakaupunki on lumoavan näköinen kaikkine koristeluineen. Kultainen tie, joka on osittain jäähtyneen laavan alla, herättää sankarien kiinnostuksen mutta he päättävät kulkea syrjässä tieltä, jotta eivät tulisi huomatuiksi. Ylhäältä vuorilta tarkkaileva Karzouginpää ei nosta tunnelmaa sankarien keskuudessa.

Sankarit kiertävät suuren jättiläisarmeijan kaukaa, armeijalla on enemmän kokoa kuin Mokmurianin joukoilla, joten taistelusta ei tulisi ikinä mitään. Tutkittuaan alakapunkia, he päättävät yöpyä paikan päällä, vaikka se sisältää riskejä. Armandin ja Kravenin vahtiessa, sankarit nukkuvat rauhallisen yön.

Seuraavana päivänä he suuntaavat erikoiselle tornille, joka on muutaman mailin päässä jättiläisten leiristä. Näkymättöminä sankarit lähestyvät tornia ja huomaavat sen olevan asuttu. Kuusi hieman jätin oloista valkaturkkista olentoa asuu tornissa. Armand päättää tutkia onko tornissa mitään arvokasta ja kyllähän sielä näyttäisi pieni aarrekätlö olevan. Yht'äkkiä Kravenin suun kautta kuuluu sama ääni kuin Riimuahjossa, Karzoug puhuu Kravenin kautta, paljastaen heidän sijaintinsa.

Lumimiehet käyvät hyökkäykseen, etsien äänen lähdettä raivoissaan. Armand väistelee liikkuvia olentoja ja ovella muut valmistautuvat taisteluun. Camlon loitsii liekkejä, Alazro käy tiikerinsä kanssa lähistaisteluun, samoin Kraven. Taistelu kääntyy sankarien voitoksi, vain Alazorin tiikeri oli menettää henkensä lumimiehen kynsissä.

Taistelun jälkeen käydään väittelyä siitä mikä aiheutti koko sotkun eli miten Karzoug pystyi puhumaan Kravenin kautta. Nopeasti tullaan siihen tulokseen, että kyseessä on joko Sihedronin riipus tai sormus, jonka Kraven sai siskoltaan. Kraven ei suostu luopumaan kummastakaan ja ensimmäistä kertaa sankarien aikana käydään kunnon väittely. Alazor luopuu omastaan ja muut saavat Kravenin antamaan omansa Camlonille ikään kuin testiksi.

Piileksivä Peto

Väittelyn jatkuessa huomaa Alazor, että heitä tarkkaillaan ovelta. Armand ja Kraven jatkavat väittelyä mutta lopulta kiinnittävät houmiota hyvin piiloutuvaan olentoon ovella. Olento viittoo heille käsillään, ilmeisesti näyttäen että tulee rauhassa. Sankarit käyvät mielenkiintoisen "keskustelun" olennon välillä, piirtäen lumihankeen tikku-ukkoja, tapahtumaketjuja ja itseään kuvaavia piirroksia. Olento tekee myös saman. Keskustelu on pitkä ja vaivalloinen mutta lopulta siinä päästään jonkinlaiseen lopputulokseen: olento on orjan asemassa ja pitää sankareita rotunsa historiassa ennustettuina pelastajina. Lopulta oletno puhuu, käyttäen muinaista thassiloniaa kielenä. Camlon kääntää skulkki Morgivin puheen muille ja toisin päin. Sankarit lähtevät auttamaan skulkkia, ehkä heille on tästä apua muutenkin.

Sankarit vakoilevat petoa, joka asustaa orjien kapunginosassa, joka on hautautunut laavan alle. Sankarit valmistautuvat ja käyvät pedon kimppuun. Olento osoittautuu erittäin vaaralliseksi ja iskeekin Kravenin maahan lonkeroillaan heti kun saa tilaisuuden. Kuitenkin sankarien yllätyshyökkäyksessä oli niin paljon tehoa, että Armand saa pistettyä "mustekalavampyyriloitsijan" hengiltä. Alazor auttaa Kravenin tolpilleen ja sankarit tyhjentävät luolan aarteista, saaden haltuunsa toisen Sihedronin sormuksen. Morgiv kiittää heitä ja lupaa heille turvapaikan aina kun he sitä tarvitsevat. Kraven saa Morgivilta luusta tehdyn kaulakorun, johon kuvattu tämän hilppari ja hattu. Taistelija kokee tehneensä jotain suurta näille olennoille.

camlon kokee saman kuin Kraven, Karzoug puhuu loitsijan kautta uhkaillen etteivät he koskaan pääsee huipulle asti. Koru sijoitetaan Kravenin reppuun, jotta Karzoug ei voisi vakoilla heitä enempää.

Epilogi

Jättäen skulkit taakseen sankarit suuntaavat ylemmäs kaupungissa, kohti kultaisia portaita. Matkalla he kohtaavat niin kummallisen keihästä käyttävän vihollisen, joka pakenee nopeasti kun on pistänyt aseellaan Kravenia. He kohtaavat myös kaksi lamian kaltaista olentoa, näilä on ison kissapedon alavartalo. Kuitenkin sankarit pääsevät portaiden alapäähän, huomaten miten suuret portaat ovat ja jäävät miettimään miten jatkavat ylöspäin.

Pj:n kommentit

Mukava pelikerta, sisälsi sopivissa määrin toimintaa verrattuna edelliseen kertaan, joka sisälsi enemmän kauhutunnelmaa ja asioita, joita ei voi voimalla kaataa. Piileskelevältä Pedolta poistin alaiset, kaveri oli muutenkin hiton kova vastus. Mukana tosiaan myös kunnon väittelyä Sihedronin korun tarpeellisuudesta, Kraven oli kantanut omaansa mukanaan Nualian voittamisesta asti ja oli ilmeisen kiintynyt siihen. Morgivin luukoru oli pieni hyvitys siitä, että Kraven suostui jättämään korun pois kaulastaan. -Blue_Hill