Tehtävä: Al

Aika: 18/08/1999

Paikka: Pietari

Johtaja: -

Osallistujat: Zinaida Antonova Krabava, Alexei Kazimirovitch Popovich, Lia Vasilyeva Karpenkova ja Vadik Arganovich Marachail

Tilanne: Irina Kulikovan murhan tutkimus johtaa Kadotettujen Prikaati -nimisen salaseuran jäljille ja paljastaa Lian kaapissa piileskelevän mörköjä.

Tapahtumien kulku: Nainen oli puistossa. Häntä oli kohdeltu kauhealla tavalla. Millainen hirviö tekee tuollaista? Silmät kaivettu ulos, koko etupuoli veressä. Hän kuiskasi: "Älkää antako sen viedä lastani", ja menetti tajuntansa. Lia soitti ambulanssin. Se ei tullut nopeasti. Alyosha lähti tutkimaan puistoa. Sieltä mistä nainen, tyttö oli tullut. Me odotimme siinä. Katsoin poispäin. Kuka hirviö? Mies - tietenkin.

Ambulansi tuli ja tyttö vietiin hoidettavaksi. En usko hänen selviävän. Miliisit tulivat myös. Toinen heistä, lyhyt ja kummallinen, tuijotti meitä. Lia kertoi jotakin, mitä en oikein ymmärtänyt. Kai hän valehteli että olemme muuta kuin olemme. En ole koskaan osannut sitä. Valehtelua. Jälkiseurauksia ei tullut, meidän käskettiin pysyä kaupungissa.

Lähdimme puiston sille puolelle, josta tyttö oli tullut. Alyosha oli löytänyt ojasta kummallisen piirroksen. Se esitti pitkäkorvaista hirviötä. Sorkat, torahampaat, pystykarvainen päästä, kauheat kynnet. Jonkinlainen muinainen epäsikiö. Lia ei uskonut, että kyseessä olisi olento, joka on oikeasti olemassa. En ymmästänyt miksi. Olenhan minäkin olemassa vaikka olen epäsikiö.

Löysimme paikan, joka oli auki. Siellä oli sellaisia tieto-koneita. Lia valehteli taas sujuvasti. Mies uskoi häntä. Saimme häneltä käyntikortin, jonka jokin fotograafien ottaja oli jättänyt. Oli ottanut kuvia naisista kai. Kortissa oli osoite. Alyosha jäi ulos. Vadik meni etsimään tietoja koneelta. Me Lian kanssa menimme tapaamaan fotograafien kuvaajaa. Hän oli pieni, kalju ja säälittävä. Ajattelimme, että saisimme häneltä urkittua asioita oveluudella. Hän oli kuvannut puistosta löytynyttä tyttöä. Alyosha oli saanut tytöstä näyn, jossa näkyi suuri heijastin. Miehellä oli samanlainen heijastin huoneessaan. Mies oli täynnä himoa kuten kaikki kaltaisensa. Lia tutki paikkoja kun mies avasi puseroni nappeja. Hän läähätti kuin eläin.

Silloin ovisummeri soi. Alyosha tuli ja löi miehen tajuttomaksi. Kahlitsi patteriin. Vadik tuli myös paikalle. Kuulustelimme miestä. Hän pelkäsi ja kertoi paljon asioita. Alyosha oli vähällä viiltää häntä silmään. Hän kertoi että oli piirtänyt jollekulle epäsikiön kuvan ihoon. Ja Borikselle kahleet. Tunnistimme Boriksen hänen piirroksestaan samaksi kummalliseksi pieneksi miliisiksi. Aljosha tiesi että tämä tunsi baarinpitäjä Ignatin. Näimme Ignatin kuvassa pukeutuneena kummallisesti. Lähdimme tuohon baariin.

Alyosha jäi ulos. Menimme kolmisin sisään. Suuri mies halusi ostaa minut. En ymmärtänyt miksi. Ignat ei halunnut kertoa mitään. Näimme pöytään kaiverretun tekstin. Menin puhumaan miehelle yksin. Menin hänen lähelleen tavalla, jonka tiedän yleensä toimivan. Kuiskasin hänen korvaansa. Kosketin häntä. Hän pelkäsi minua kai. Hän kertoi kummallisia asioita. Kadotettujen prikaati, Kahleiden ja Kyynelten Valtias. Hän kuului johonkin joukkoon. Hän luuli minua kokeeksi. Sitten hän ymmärsi, etten tiennyt asioista ollenkaan. Hän pakeni takaovesta.

Alyosha oli ulkona ja kuuli hänen poistuvan. Alyosha pysäytti hänet ja kaatoi maahan. Lähdimme pakoon autolle koska asiakkaat baarissa lähtivät juoksemaan peräämme.Alyosha heitti Ignatin auton tavaratilaan ja lähdimme ajamaan Aljoshan asunnolle. Lia lähti Red Clubille kuuntelemaan lauluyhtyettä.

Alyoshan asunnon eteen pysäytettyämme Vadik meni avaamaan auton tavaratilaa. Ignat yritti lyödä häntä metallisella esineellä. Alyosha tuli paikalle ja löi Ignatin tajuttomaksi. Sitten he alkoivat riidellä, Vadik ja Alyosha. Alyosha löi Vadikia, joka kaatui maahan. Vadik aikoi tehdä jotakin. Menetin malttini. Menin miesten väliin ja käskin heidän käyttäytyä kunnolla. Se toimi. He pelkäsivät minua. He kantoivat tajuttoman miehen asuntoon.

Miehen virottua he yrittivät kuulustella häntä. Ensin hän ei kertonut mitään. Sitten Vadik teki jotakin ja hänen ruhjeensa, joka oli tullut Alyoshan lyönnistä, siirtyi Ignat-miehen kasvoihin. Mies pelästyi suunnattomasti ja alkoi kertoa. Kyseessä oli jokin kultti, johon hän oli kuulunut, mutta lopettanut kun sai tietää, että kultti aikoi uhrata naisia. Kaikkiaan kolmetoista kuulemma. Ei tiennyt, kuinka monta oli jo uhrattu. halusivat manata paikalle Lamashtu-nimisen epäsikiön toispuoleisesta. Boris johti toimintaa. Oli uhrannut oman tyttärensäkin, tuon Irinan, jonka Vadik tunsi. Mies antoi Borisin osoitteen, jossa sijaitsi "Pahuuden temppeli". Siellä he tekivät hirmutöitään. Alyosha soitti Sähkölaitokselle, sieltä tuli mies hakemaan Boriksen. me lähdimme hakemaan Liaa Red Club -paikasta. Hän oli keskustellut tytön kanssa, joka oli tuntenut Irinan ja saanut selville suunnilleen samat asiat kuin mekin. Saavuimme Boriksen asunnolle.

Me menimme taas Lian kanssa edeltä. Rappukäytävä haisi kuvottavalta. Siellä oli rottia. Minun tuli kuitenkin nälkä. Pelotti. Emme kuulleet mitään. Sitten kammoittavan kirkaisun. Joku hakkasi jotakin ovea vasten asunnon sisällä. Alyosha ja Vadik tulivat paikalle. Alyosha ampui lukon rikki. Sisällä oli pimeää. Etsiessäni valokatkaisijaa käteni kastui märäksi verestä. Lemu. Ilma oli sähköisenä jostakin. Läsnäolo. Oven takana makasi nainen, jonka pää oli murskana. Kärpäsiä. Aljosha voi huonosti. Vadik haki taskulampun.

Etenimme hitaasti. Vadik edellä.Hän piti veistä ranteellaan. Tiukujen helinää. Lia alkoi käyttäytyä kummallisesti. Hän puhui vieraalla kielellä. Hänen silmänsä olivat kauhusta laajentuneet. Tulimme olohuoneeseen. Siellä oli jälkiä jostakin rituaalista, lattialla piirretty kuvio ja mustia kynttilöitä. Ruumis. Alyosha tunnisti sen Borikseksi. Sadoittain surisevia raatokärpäsiä. Hän oli lyönyt päätään peiliin. Hän oli saanut tekojensa mukaan. Toivoin että hän oli kärsinyt. Lia käyttäytyi yhä kummallisemmin. Hän alkoi etsiä jotakin lipastosta. Hänen toisessa kädessään oli metallinen henkari. Hänen aseensa kolahti jonnekin. Minulla ei edes ollut sellaista.

Taas nuo tiu'ut. En pystynyt paikallistamaan, mistä ääni tuli. Vadik valaisi lampullaan ympäriinsä. Äkkiä näimme seinällä varjon. Se oli suuri. Kuin valtava eläimen hahmo. Osoitin sitä. Vapisin. Lia oli löytänyt lipastosta neulatyynyn. Hän kävi lattialle polvilleen ja alkoi taas puhua toisella kielellä. Ymmärsin muutaman sanan. Hän kutsui jotakin. Yhtäkkiä kuului vastaus, hidas, matala ja laahaava. Hän puhui olennon kanssa. Alyosha tähtäsi aseellaan äänen suuntaan, mutta siellä ei näkynyt mitään. Lia puhui yhä. Maanitellen, pyytäen. Yritin kysyä häneltä, mitä tapahtui. Hän ei kiinnittänyt minuun mitään huomiota. Sitten hän äkkiä katsoi minua kummallisesti. Pitkään. Kyykistyin hänen luokseen lattialle.

Silloin monta asiaa tapahtui yhtä aikaa. Kattokruunu helähti kuin jokin olisi osunut siihen, lattialaudat narahtivat askelten alla. Lia huudahti ja hyökkäsi eteenpäin neula kädessään. Kuului sanoinkuvaamaton karjaisu. Vadikin lamppu lennähti sivuun. Huusin ja hyppäsin eteenpäin huitaisten kädelläni. Alyosha ampui. Laukaus löi korvat lukkoon pienessä huoneessa. Jokin hyppäsi, ikkunaruutu helähti rikki, jokin tömähti maahan kolme kerrosta alempana. Juoksimme ikkunaan. Kadussa näkyi vain valtava painauma, eikä muuta. Mitään ei enää kuulunut.

Lähdimme pois asunnosta. Käsiäni särki. Sormissani oli verta ja paksua nahkaa. En ymmärtänyt, miksi. Lia oli kuin poissa. Talutimme hänet autoon. Pidin hänestä kiinni ajomatkan Laitokselle. Vadik keitti siellä teetä. Lia joi kuin muistista - mitään ymmärtämättä. Michail tuli paikalle. Oraakkeli tuli myös. Oraakkeli kertoi, ettei tapaamamme olento ollut Lamashtu vaan jokin muu. Se oli manattu esiin jo vuosia sitten. Jonkun katkeran naisen toimesta. Mutta tullut nyt esiin noiden muiden kutsumana. Nyt se oli lähtenyt pois tästä maailmasta. Vilkaisin Liaan. Hänen ilmeensä oli ahdistunut. Otin taskustani asunnosta löytämäni päähineen, jossa oli tiukuja. Se oli lahonnut tomuksi taskussani. Michail tuli taakseni ja laski kätensä olalleni. Hänen läheisyytensä tuntui hyvältä. Lia katsoi meitä ja käänsi sitten katseensa pois.

Kirjoitti: Zinaida Antonova Krabava / Kodulniya Bielya

Lopputulos: Toispuolen olento, armenialaisen kansanperinteen Al paljastetaan ja onnistutaan karkoittamaan takaisin toispuoleen. Selviää, että Kadotettujen Prikaati -niminen salaseura vaikuttaa Pietarissa, ja että salaseuran taustalla vaikuttaa mahdollisesti toinen toispuolen olento, josta salaseuran jäsenet käyttävät nimeä Kahleiden ja Kyynelten Valtias.

Kommentteja ja jatkoa: No niin, viimeinkin loppuun tuo ensimmäinen lyhyeksi tarkoitettu, mutta kolmen session mittaiseksi venähtänyt piloottijakso. Vaikutti toimivan ihan hyvín. Seuraava peli sijoittuu n. 2-3 viikkoa myöhemmäksi. Kuulisin mielelläni lyhyesti, mitä hahmot aikovat seuraavaksi, ts, miten viettävät "lomaansa".

Kaksi hahmopistettä ja Eetulle propsit (+1) hyvin pelatusta vastenmielisestä öykkäri-juoposta. Nyt alkaa olla tarvittava määrä koossa, jotta sillä voisi jotain ostaakin. Alyoshan pisteet menevät varmaan enimmäkseen Haitan vähentämiseen, ja Katrin kanssa olikin jo puhe Bielyan petolinnun kynsistä. Entäs muut?

Katri: Oli hieno sessio, kuten vielä lähdettyäsi moneen kertaan todettiin. Intensiivinen ja tehokas. Tämä on minusta sitä roolipelaamisen ydintä, jota ei oikein missään muussa voi saavuttaa. Kokonaisvaltaista elämystä tarinan sisällä olemisesta.