Pathfinder Society -hahmot Navdin Hahmot

Byshe von Eerie

Male Human Paladin 2
LG Medium Humanoid
Player Navdi
Xp 3
Faction Qadira
Prestige 4/4

Init +3
Senses Perception -1

AC 20, touch 11, flat-footed 19; (+1 dex, +7 armor, +2 shield)
hp 20
Fort +9, Refl +5, Will +6

Speed 20'
Melee Bastard Sword +6 (1d10+2; 19-20/x2)
Ranged Composite Longbow +3 (1d8+2; 20/x3)
Special attacks Smite Evil 1/day; +4 to hit, +2 dmg

Str 14, Dex 12, Con 14, Int 10, Wis 8, Cha 18
Base Atk +2; CMB +4; CMD 15
Feats Exotic Weapon Proficiency (Bastard Sword), Weapon Focus (Bastard Sword)

Skills Acrobatics +2 (1), Craft (coffins) +5 (1), Diplomacy +9 (1), Handle Animal +8 (1), Knowledge (religion) +4 (1), Linguistics +1 (1), Ride +5 (1), Spellcraft +4 (1)
Languages Taldan, Kelish
SQ Aura of Good, Detect Evil, Smite Evil 1/day, Divine Grace, Lay on Hands 5/day
Traits
Dervish (Qadira Faction) +1 dodge bonus to AC against attacks of opportunity caused when you move out of or within a threatened area
Reactionary (Combat) +2 initiative

On person money (186 gp), explorer's outfit, banded mail (35 lb.), heavy wooden shield (10 lb.), mwk bastard sword (6.0), composite longbow (+2 str) (3 lb.), 20 cold iron arrows (3 lb.), wooden holy symbol of sarenrae, pipe and tobacco, 4x scroll of cure light wounds, 2x potion of cure light wounds, silvered dagger (1 lb.)
In backpack (2.0) bedroll (5.0), flint and steel, silk rope (5.0), waterskin (4.0), artisan's tools (5 lb.), 2 wooden stakes (2 lb.), 6 travel rations (6 lb.), garlic
Encumbrance 58 lb. without backpack, 87 lb. with backpack (58 lb./116 lb./175 lb.)

Skenaariot

1. 13.04.2006 PSS #17: Perils of the Pirate Pact
2. 05.07.2006 PSS #24: Decline of Glory
3. 13.08. PSS #23: Tide of Morning (GM Reward)

Byshe von Eerie

Byshe von Eerie syntyi pienessä Eerien kylässä Borgo-solan katveessa Versexin kreivikunnassa Ustalavissa. Hänen isänsä oli sczarnien sukua, kuuluisa rosvoparoni Varney von Eerie, äitinsä varisialaisen ylimyksen kaunis tytär Carmilla. Isältään Byshe oppi sotimisen taidon, äidiltään hän oppi puhetaidon, ja opin jumalista ja taikuudesta.

Byshe vietti lapsuutensa mustien vuorten ja synkkien havumetsien varjostamissa laaksoissa, maailmankolkassa, jossa ovet lukittiin yöksi ja muukalaisiin suhtauduttiin epäluulolla. Sangen karvaan opetuksen muukalaisiin luottamisen vaaroista hän sai jo miehuuden kynnyksellä, kun vieraaksi Eerien kartanoon saapui synkkähahmoinen aatelismies, josta Byshe myöhemmin muisti vain, että hänellä oli ollut poikkeuksellisen terävät kulmahampaat ja kynnet, sekä hipiä, joka oli kalpea kuin vainajalla. Byshen seuraava muistikuva oli heräämisestä aamuauringon ensimmäisiin varovaisiin säteisiin äitinsä vuoteen ääreltä. Carmillan ilme oli levollinen, mutta hänen ihonsa oli jo kylmennyt ja elon kajo hänen silmistään kaikonnut. Ainoat johtolangat Carmillan kuolinsyyhyn olivat neulanterävien hampaiden maidonvalkeaan ihoon jättämät reiät. Muukalainen oli ollut vrykoulakas, elävien verestä elävä vainaja. Byshen isä oli surun murtama, mutta pian hänen olemukseensa tuli uutta, tuimaa määrätietoisuutta. Hän pakkasi laukkuunsa hopeisen veitsen, tammisen vaarnan, valkosipulia, sekä Sarenraen papin siunaamaa pyhää vettä ja lähti matkaan. Tuo oli viimeinen kerta kun Byshe näki isäänsä elossa.

Kului muutamia kuukausia ja talvi ehti laskea hyisen vaippansa Ustalavin ylle. Eerien kartanolle saapui jälleen vieras, tällä kertaa kaukaisesta Katheerista Qadiran satrapiassa. Miehen nimi oli Targos Min-Katheer. Hän kutsui itseään tiennäyttäjäksi. Vieraat paikannimet eivät sanoneet Byshelle mitään, mutta Targosin takkatulen äärellä kertomat tarinat eksoottisista paikoista ja jännittävistä seikkailuista olivat oivaa ajanvietettä pakkasen paukkuessa nurkissa. Miesten välille kasvoi ystävyys, joka pian syveni rakkaudeksi miesten havaittua, että paras keino pitää pakkasen hyiset sormet loitolla on jaettu ruumiinlämpö ja yhteinen vuode. Targosin sydän kuului kuitenkin jo toiselle, mutta tälle tosiseikalle Byshe oli auttamattoman sokea.

Targosin oli tuonut kaukaiseen Ustalaviin jahti, jonka hän oli aloittanut jo vuosia sitten. Hänen jahdattavansa oli sama vampir, jonka uhriksi Byshen äitikin oli joutunut. Vampyyrin nimi oli Ruthven. Tämä kreivi Ruthven oli alunperin kotoisin Ustalavista, mutta oli kaukomatkaillut aina etäiseen Katheeriin, jossa hän oli ollut vuosia Katheerin kaupungin vitsauksena. Targos oli viimein onnistunut pääsemään olennon jäljille ja oli saanut ajettua sen pakosalle, aina sen kotimaahan Ustalaviin asti. Talven pahimpien myrskyjen hellitettyä Targos kertoi tästä kaikesta Byshelle, täysin tietämättömänä siitä, että Byshe oli jo kertaalleen kohdannut tämän vampyyrin. Byshen isän muistiinpanoista selvisi myös vampyyrin todennäköinen piilopaikka, samalla seudulla sijainnut raunioitunut linna.

Miehet punoivat yhdessä suunnitelmia vampyyrin päänmenoksi ja odottivat kärsivällisesti kirkasta ja kuulasta aamua, jona aloittaa jahdin viimeinen etappi. Tuollainen aamu koittikin. Miehet varustautuivat hopealla, pyhällä vedellä ja vaarnoilla ja lähtivät matkaan. Ustalavin ankara luonto koitui kuitenkin jälleen kompastuskiveksi, ja oli jo myöhäinen ilta kun miehet viimein pääsivät perille. Auringon viimeisten säteiden punatessa horisonttia miehet kiiruhtivat raunioituneen linnan porteista sisään aikomuksenaan löytää vampyyrin lepopaikka ajoissa, sillä oli hyvin tiedossa, että vampyyrit eivät voineet sietää päivänvaloa ja viettivät kaiken valoisan ajan omassa arkussaan.

Kumpikaan miehistä ei ollut kuitenkaan ottanut huomioon vampyyrin eläviä palvelijoita; talonväkeä ja vartiokoiria. Byshe sai pian huomata, että Targos oli miekkamies vailla vertaa, mutta vampyyrin kätyrit onnistuivat kuitenkin hidastamaan Targosta ja Bysheä niin paljon, että aurinko ehti laskea. Pimeys laskeutui ja hyinen usva kohosi kryptasta materialisoituen vampyyri Ruthveniksi sekä tämän jälkeläiseksi, jonka Byshe tunnisti kauhukseen omaksi isäkseen Varneyksi.

Lordi Ruthven ja Targos Min-Katheer kävivät tuimaan taistoon ja toisiinsa iskeytyvien miekkojen kalke raikasi pian linnanraunioissa. Byshe puristi isänsä miekkaa rystyset valkoisina terävät kulmahampaansa paljastaneen Varneyn lähestyessä häntä. Vampyyri oli suunnattoman väkevä, varmasti liian voimakas nuorelle Byshelle. Byshen pelastukseksi koitui jumalatar Desnan symboli riipuksessa, joka oli kuulunut hänen äidilleen. Kun vampyyri koski riipukseen, sen iho alkoi savuta ja se kavahti kauemmaksi. Seuraavassa silmänräpäyksessä Byshen voimakas sivallus leikkasi vampyyrin pään sen harteilta. Rinta rinnan taistellen Targos ja Byshe saivat pakotettua vampyyri Ruthvenin nurkkaan. Targos iski vampyyriä soihdulla, sytyttäen hirviön ilmiliekkeihin. Ruthven kuoli karmeasti huutaen. Vampyyrit oli voitettu.

Taistelun jälkeen Targos kertoi Byshelle naisesta nimeltään Jamila al-Shafah, joka oli hänen tosirakkautensa ja jonka luokse hän aikoi nyt palata vampyyrin kohdattua loppunsa. Byshen sydän murtui. Joitain päiviä myöhemmin Targos pakkasi laukkunsa ja lähti.

Byshe oli alle vuoden sisään menettänyt molemmat vanhempansa, rakastunut palavasti ja sitten menettänyt rakastamansa miehen. Kesti hyvän tovin ennen kuin hän toipui tästä kaikesta. Kuitenkin, kevään viimein koittaessa Byshe pakkasi vähäisen maallisen omaisuutensa, myi kartanon kaiken irtaimiston, sulki ovet perässään ja jätti Ustalavin taakseen pysyvästi suunnitelmanaan matkata etelään, tuonne Targosin kuvailemaan eksoottiseen Katheeriin. Kenties hän liittyisi tuohon järjestöön, Tiennäyttäjiin, josta Targos oli vain vihjaillut. Kenties oli vielä mahdollista, että Byshe voisi voittaa Targosin sydämen itselleen.