• Alarith selitti monimutkaisen tilanteensa: heidän ajassaan, Alarith ja hänen ratsukomppaniansa lähetettiin perustamaan Peilihuipun raunioihin sillanpääasemaa tulevaa sotaa varten, mutta täältä he eivät löytäneetkään vanhaa linnoitettua kaupunkia, vaan joutuivat ajan ja paikan vangeiksi. Yksi hänen sotureistaan koitti poistua, mutta hän katosi kaupunkia ympäröivän sumun keskelle. He ovat vankeina täällä, kunnes tie ulos löydetään. Alarithin komppania oli tehnyt alustavia tutkimuksia kaupungin ulommissa piireissä, ja Alarithilta saatiin kehno kartta alueesta. Alarithin mukana oleva ihmisvelho sankariemme ajasta, Rektor Tulisormi, oli harhainen ja jonkinlaisen amnesian vallassa. Hän muisti tutkineensa kaupungin historiaa kotonaan Ikikesässä, ja muisti painineensa Oscarin kanssa, mutta mitä hän kaupungissa kohtasi on unohtunut. Alarithin kanssa tehtiin diili: mitä ikinä he löytävätkään kaupungista joka voisi auttaa ulospääsyn kanssa jaetaan hänen kanssaan, ja heillä on oikeus leiriytyä Alarithin turvallisessa tukikohdassa. Rektor lähtisi myös omien aikalaistensa mukaan.
• Seuraavana aamuna aloitettiin kaupungin 2. piirin tutkimus. Karttaan oli merkitty jonkinlainen koululaitos tai kirjasto, ja se päätettiin tutkia ensimmäisenä. Toisella piirillä lasijauhoa muistuttava hieno hiekka peitti lähes kaiken, ja vähemmän raunioituneiden talojen välissä oli vain kuolemaa ja hiljaisuutta. Oppilaitoksen (Cyruksen koulu) vieressä oli patsas, josta oli vain jalat jäljellä, sekä nimilaatta jonka Rektor osasi kääntää: Kataphranes. Lähestyessään kirjastoa, Sinami havaitsi alueella kyvyillään häiritsevän suuren määrän epäkuolleita, ja aseet vedettiin esiin jo valmiiksi. Oppilaitoksessa oli vain samaa lasijauhoa ja hiljaisuutta, sekä hajonneita peilin jalustoja.

Peili joka oli särkynyt muuttuu ehjäksi kuin hetkessä, ja vanha mestari peilin sisällä alkaa puhumaan kuin opettaisi luentoa. Oppilaat peilin ympärillä rakentavat mekaanisia osia mestarin kertoessa yksityiskohtaisesti mitä heidän pitää tehdä. Peilikuva tilasta on täydellinen, vain mestarin itse uupuessa todellisuudesta. Maa järkkyy. Peiliin tulee särö, ja hirvittävällä tavalla mestarin kuva valuu peilistä ulos, epämuodostuneena aaveena ja käy tuskassaan ja pakokauhussaan oppilaidensa kimppuun

• Hirviömäinen, vääristynyt kuvajainen tapetaan pikaisesti, ja oppilaitokseen palaa hiljaisuus. Totuus käy ilmi; Peilihuipun asukkaat ovat säilöneet jotenkin sieluja peileihin, ja jokin katastrofi aiheutti kaiken hajoamisen. Mitään juuri täältäkään ei jää käteen. Seuraavaksi päätetään matkata läheisen puutarhan halki matkalla kohti kaupungin eteläpuolella olevaa mahdollista temppelialuetta. Puutarha on käsiin räjähtänyt pienoisviidakko, jonka keskellä on suihkulähde. Tätä tutkiessa heidän kimppuunsa valuu suuri Raahustava Ryteikkö, jonka Alexandran elämää tuhoavat loitsut kaatavat. Samalla he löytävät onyksista tehdyn koirapatsaan, joka tunnistetaan onyx-koiraksi, eläväksi vartijapatsaaksi. Alexandra herättää patsaan henkiin, ja se nimetään Mustiksi. Sarkastinen koira ryhtyy viisikon vartijaksi, ja puutarhan läpi kuljetaan kohti temppelialuetta. Täällä seisoo vain yksi temppeli jotenkin ehjänä, suuri Amanautorin, Voittamattoman Auringon, temppeli.

Messuamisen ääni nousee tyhjyydestä, ja kaikkialla näkyy uskovaisia rukoilemassa kultaiseen kaapuun pukeutuneen papin johdolla. Kaikki tärisee hieman, ja pappi laulaa rukoista Amanautorille jotta tämä suojelisi kansaansa. Rankka järistys saa katon romahtamaan palvojien niskaan, rukousten jäädessä kuulematta.

• Romahtaneen katon alta alkaa kuplia esiin sulaa ihmislihaa, ja kammottava Mongertaja käy heidän kimppuunsa! Mongertajan kamala pälätys ja todellisuutta muokkaav aura tekee suunnattomasta hirviöstä karmivan vihollisen, mutta lopulta tämä kuvotus saadaan kaadettua. Temppelistä löydetään Amanautorin kultainen pyhä symboli, ja sakastista aarrearkku täynnä vanhoja kultarahoja. Ei siis ihan turha reissu! Lopuksi päätetään, että kokeillaan vielä mennä 3. piirille ennen kuin palataan lepäämään Alarithin leiriin. 3. piirin porteilla piti kuulemma olla toisen ulkopuolisen ryhmän leiri, mutta muuta heistä ei tiedetä. 3. piirin porteilla tämä tulee nopeasti selville, kun näkymätön jousiampuja kaataa Mustin! Näkymättömyyden suojan kadotessa he näkevät muinaiseen pronssihaarniskaan puetun soturin, joka käskee heitä kumartamaan Netherilin hegemonian nimessä! Yli 3000 vuotta vanhan magokratian soturi, epilektoi Phonakas, käskee luovuttamaan kaiken Varjolasin, sillä tämä kaupunki ja kaikki sielä kuuluu Netherilin valtapiiriin. Routaa ei moinen pokkurointi kiinnosta, ja pian tappelu on käsillä. Näkymättömistä hyökkää lisää Netherilin maagisotureita, jotka käyttävät miekkaa ja magiaa tehokkaasti yhdessä. Phonakas ei ole yhtä tehokas, Oscarin loitsun ajaessa hänet hetkeksi karkuun ja Rektorin myrkkypilven ja tulipallon pistäessä tämän kiireiseksi. Taistelu on väkivaltainen, loitsujen ja miekkojen heiluessa ja Alexandran kutsuessa suuren henkivartijan hallitsemaan taistelukenttää. Pian on Phonakas hengiltä ja viimeinen maagisoturi pakenee kaupungin varjoihin.

3. piirin mysteerit odottavat: mitä kaupungissa oikein tapahtui? Missä kaikki varjolasi on? Ja kuka on kaupungin viimeinen elävä henkilö, jonka Routa havaitsi astuessaan kaupungin sisälle...

Netherilin maagisoturi