Rakhamarin perillinen, Chultin albiinokääpiö

Eleaint- kuun 16. päivän ilta, ote Yadis Arrakiksen päiväkirjasta

Leiriimme saapui illasta joukko albiinokääpiöitä, joita luulin heti Musharibin tovereiksi. Kävi kuitenkin ilmi että Musharibin ja albiinokääpiöiden johtajan, Sithi Liaaninleikkaajan välillä, oli huomattavaa skismaa. Jotain siitä että Musharib on tarpeeksi fiksu käyttääkseen Nyanzarun tarjoamaa sivistystä ja julkisia palveluita on tehnyt hänestä heikon ja kunniattoman. Perinteistä erottelua elämäntapojen välillä. He eivät kuitenkaan olleet mitenkään vihamielisiä, ja lupasivat auttaa meitä pääsemään Rakhamariin, ja he myöskin huolehtivat Moradinin Hansikkaan kohtalosta. Kuulemma se on jokun kääpiöiden kulttuurinen kiertopalkinto, joka oli päätynyt Rakhamarin kääpiöille ja on luultavasti yhä ahjossa.

Ahjon ovat kuulemma vallaneet jotkut tuliliskot, jotka on ehkä jotain salamantereita? Huominen kertoo paljon.

Eleaint-kuun 17. päivä, ote Yadis Arrakiksen päiväkirjasta

En muista koska olisin viimeksi ollut näin väsynyt, puhki ja piesty, mutta toisaalta voitokas?

Okei. Aloitetaan alusta.

Saavuimme Rakhamariin. Ovet olivat apposen auki, ja ympäröivät asumustot tuhottu aikapäiviä sitten. Sithi jatkoi yleistä Musharibin arvostelua, niin paljon että jopa Rin liittyi kuoroon hetkeksi. Alarak kuitenkin näytti heille kaapin paikan, toruen kaikkia jotka ovat arvostelleet Musharibia syyttä. Näinä hetkinä muistan aina miksi hän on johtaja. Rin pyysi anteeksi Musharibilta, ja jopa Sithi tuntui häkeltyneen tästä kaikesta. Jaoimme laajan retkikuntamme kahtia; Sithin väki, halruaanilaiset ja Von Muredz jäisivät maan pinnalle, ja meidän jengimme matkaisi Rakhamariin. Kohteeemme olisi aarrekammio, jossa Moradinin Rukkanen on.

Rakhamarista päällimäiset mielikuvani ovat kahdenlaiset; se ei ollut niin iso kun luulin, ja sielä oli kuuma. Osalle melkein tuskaisen kuuma, mutta minulle oikeastaan mukavan kuuma. Minulle kun on usein niin kylmä. Mutta mielikuvani Rakhamarista oli lähempänä tarinoita Gauntlgrymista tai Mithralsalista, mutta "pyhä ahjo" olikin aikalailla se; iso työalue, joka varmasti oli myös kääpiöiden arkkitehtuurinen taidonnäyte. Laava virtasi sen halki suurina virtoina, ja joka puolella oli palamisen jälkiä. Kuulimme kaukaista kilkatusta, jota seurattuamme löysimme paikan nykyiset hallitsija; tuliliskot. Outoja olentoja, aivan kuin laavasta muotoiltuja kaksijalkaisia salamantereita. Valitettavasti he olivat myös hyvin väkivaltaisia, ja kävivät päällemme. Ja heitä oli paljon. Aseistettuja. Ja heillä oli mukana loitsijoita. Ja heitäkin oli paljon. Ja sitten löysimme heitä lisää. Ja Rin meni tiskiin, ja melkein myös minäkin. Paljon tulta. Liikaa miekkoja.

Lepäsimme muutaman tunnin, Rin tuli takaisin tajuihinsa ja päätimme palata takaisin. Ei niitä liskoja enään kovin montaa voi olla. Löysimme lopulta ahjon aarrekammion, joskin ei avaimia sen mahtavaan oveen. Hetken koluamisen jälkeen löysimme muotin, jolla voisimme valaa uudet avaimet. Minä ja Liera halusimme tehdä ne sulasta adamantiumista jota löysimme padallisen, mutta Musha, Alarak ja Rin halusivat tehdä ne helposti raudasta. Tylsimykset.

Ovi kuitenkin saatiin auki, ja Moradinin Patakinnas löytyi. Se oli....outo. Voimakas. Hipaisin sitä sormellani, ja tunsin kuinka se....kieltäytyi minusta, mahdottoman suurella tahdonvoimalla. Musharib oli iloinen, että hansikas oli yhä turvassa ja tallessa, ja päätimme että se on eniten turvassa holvissa. Rin näytti jotenkin...hermostuneelta? En tiedä miksi. Päätimme kiertää läpi loput käytävistä, varmistaaksemme että tila oli turvallinen. Löysimme kaksi kääpiövankia, Lazin ja Malkarin, joista Malkarin paransin tämän kärsimästä harhaisuudesta viimeisellä siunauksella jonka sain Orolungan Oraakkelilta. Käytin kaiken häneltä saadun voiman tuntemattomien auttamiseen itseni sijaan, toivottavasti se on merkki uudesta alusta.

Sitten löysimme huoneen täynnä savua, jonka keskellä kimalteli kynttilän liekki, joka kuitenkin paljastui vain illuusioksi, savussa asuvien keijujen harhajuoneksi. Riiviöt huutelivat hävyttömyyksiä ja uhkailuja tukehduttavasta savupilvestä, vaatien aarteita ja uhrauksia. Annoimme heillen mahdollisuuden poistua, ja päätimme tutkia lisää.

Rautaisten ramppien takana oli lisää tutkittavaa, mutta sinne pääsy vaati esteen yli hyppäämistä tai kiipeämistä. Ja kun sanon "esteen" tarkoitan "kolmea metriä virtaavaa laavaa". Liera ja Rin tottakai hyppäsivät, päästen vaivoin perille. Nähdessäni Lieran hännän melkein hipovan laavavirtaa, päätin että mikään mikä tuon virran toisella puolella olisi ei olisi sen arvoista. Pojat katosivat hetkeksi, ja sitten juoksivat pää kolmantena jalkana karkuun, tuliliskot perässään. He evakuoivat takaisin virran tälle puolelle, ja sieltä käsin salamoiden ja pakkasloitsujen avulla eliminoimme loputkin tuliliskoista. Varomattomuus jakoi meidät hetkeksi, joka ei ollut hyvä merkki.

JOTEN TOTTAKAI Rin ja Liera päättivät hyppiä takaisin virran yli, taas nippa nappa onnistuen. Lopulta he raahasivat mukanaan satakiloisen sekametallista tehdyn patsaan, jonka he hinasivat köysien avulla ylitse. Veimme patsaan savuhuoneen keijuille, josko se kelpaisi heille.

Nyt olemme vihdoin leirissä. Minut on tänään savustettu tuliloitsuilla jopa omien huomattavien tulenkestokykyjeni rajoille, Rin on hakattu kerran maahan, Lierassa oli enemmän sapelihaavoja kuin koskaan aikaisemmin ja käytin kaiken Ilmaterilta saamani voiman yhdessä päivässä.

Mutta löysimme hansikkaan, tyhjensimme Rakhamarin vihollisista ja Musharib ja Sithi hautasivat sotakirveen. Eli aikalailla 50/50 päivä.

Eleaint- kuun 18. päivä, ote Yadis Arrakiksen päiväkirjasta

Savukeijut hyväksyivät ruman patsaan, hip hurraa! Tämän päivän lepäsimme rauhassa, suunnitellen matkamme jatkoa. Albiinokääpiöt auttaisivat Von Muredzia ja halruaanilaisia pääsemään Shilkuun, meidän jatkaessa matkaamme kohti Omua! Puhuin Von Muredzille siitä, miten Liekehtivä Nyrkki ja albiinokääpiöt voisivat hyötyä tosistaan, ja hän...vaikutti kuuntelevan minua? Hän on hieman ylimielinen ja perinteinen ritari siinä suhteessa, mutta kai hänkin osaa järkeillä että tästä hyötyvät kaikki. Musharib jatkaa kanssamme Omun syvyyksiin, ja hänestä on tullut luotettu toveri tämän matkan aikana.

Palaamme huomenna sademetsään, joten tänään aion nauttia vuoriston ilmasta ja käydä kuivattelemassa vaatteitani ja tavaroitani laavavirran tarjoamassa lämmössä.