Vampir: Miami - Andrew Stokes - Urani vampyyrinä, preludi

Eddie Firetribe

Toiseksi viimeinen päiväni Michael Junior Randalina alkoi hyvin epäsuotuisissa tunnelmissa. Olin vihdoinkin ehtinyt työkiireiltäni Tohtori Hurleyn vastaanotolle. Jatkuvien pääsärkyjeni syyksi osottautui erittäin pahalaatuinen aivokasvain.

Istuin Miamin rannalla katsellen ulappaa ja ihmettelin miten minulle voi käydä näin. Olin vasta 24-vuotias ja juuri saanut "junior partnerin" tittelin Abercomp park et Renchaw lakitoimistosta. Tosin tiesin, että nimitys oli vain yritys pitää minut firmassa ja poissa vieläkin rahakkaimalta vesiltä. Oikeastaan olin viimeisen vuoden hoitanut omalaatuisen Pierpoint Mcginnin omaisuutta. Ei siinä toisaalta mitään vikaa ollut. Pidin miehestä paljon ja asiakastaapamisemme olivat muodostuneet hyvinkin mukaviksi illanvietoiksi. Itse asiassa minulla oli vielä tapaaminen häneen kanssaan tänä iltana. Valitettavasti Herra Mcginn saisi hankkia itselleen uuden salkun hoitajan, sillä en aikonut käyttää viimeistä elinvuottani raatamalla niska limassa jonkun toisen omaisuuden eteen.

Hyppäsin Pontiacciini ja suuntasin toimistolle. Mielessäni juolahti ajatus, että eipä tarvitse enää huolehtia osa-maksuista auton suhteen. Päätin myös varata Karibian risteilyn samantien.

Toimistolla sihteerini Jessica ilmoitti Herra Mcginnin vaihtaneen tapaamispaikkaa. Minun pitäisi kello 20.00 olla Miamin laiturialueella. En oikeastaan koskaan ollut tavannut arvon asiakastani missään muualla kuin hänen kaupunki asunollaan. Ajattelin ensiksi että voisin samantien jättää tapaamisen väliin ja alkaa elää loppuelämääni. Toisaalta herra Mcginn oli ollut hyvä asiakas ja oikeastaan pidin hänestä muutenkin kuin asiakkaana. Voisin oikeastaan ilmoittaa hänelle henkilökohtaisesti sairaudestani ja esitellä viimeistä kertaa hänen sijoituksiensa kuulumiset. Tosin voisin tarvita hieman "päänsärkylääkettä", joten kaarsin Josen asunnon kautta hakemaan pienen erän voimajauhetta.

Saavuin laiturille ja siellä minua odotti arvokkaan oloinen jahti ja Kuubalainen miespalvelija Faustinus. Astuin sisään laivaan ja aloin käymään läpi papereitani. Noin 3 tunnin jälkeen alus rantautui pienelle saarelle ja Faustinus lähti opastamaan minua kartanolle päin.

Saavuin heikosti valaistua tietä pitkin kartanolle, jossa Herra Mcginn otti minut vastaan. Käytyämme ensiksi läpi normaalit keskutelumme perheestä, politiikasta ja talouden nyansseista aloimme tutkimaan hänen sijoituksiansa. Valitettavasti onnistuin viiltämään sormeni paperiin ja esitys keskeentyi, jotta en olisi tuhrinut papereita verelläni. Tässä vaiheessa Mcginn avuliaasti tarjosi nenäliinaansa ja ehdotti pientä ruokailutaukoa. Hänen reaktionsa pieneen haavaan oli jotenkin yllättävä. Ajattelin että hän ei pidä varmaankaan veren näkemisestä. Äidilläni Amanda Randalilla on samankaltainen taipumus. Tosin hän aina pyörtyy nähdessään verta. Mcginn poistui nopeasti erisuuntaan ja jätti minut hieman epäkohteliaasti etsimään keittiötä yksinäni. Vihdoin löytäessäni keittiön hän ilmestyi sinne kylmähuoneesta. Ihmettelin oliko talossa erikseen reitti kylmähuoneeseen, sillä hän oli lähtenyt toiseen suuntaan kuin minä. Sain ruuan eteeni ja suuntasimme takaisin terasille. Aloin syömään kuin jostain ilmestynyt palvelusväen kissa keskeytti ruokailuni ja sähisi kuin herhiläinen herra Mcginille. urhoollisesti hankkiduin tästä pedosta eroon ja kävin samalla hieman "virkistäytymässä". Olin päättänyt, että kerron tilastani heti kuin olen saanut esittelyn valmiiksi, mutta valitettavasti päänsärky otti vallan kesken presentaation. Kohteliaasti herra Mcginn tarjosi minulle mahdollisuutta yöpyä hänen luonaan ja hoitaa esittely loppuun seuraavana iltana, kun hän olisi päivän kuluessa hoitanut juoksevat asiansa. Otin tarjouksen ilomielin vastaan ja turrutin päänsäryn lopulla kokaiinilla. Vajosin vaatteet päällä sänkyyn.

Seuraava päivä oli lähinnnä odottelua. Tutustuin saareen ja naispalvelija Renatan herkullisiin kokkauksiin. Kello yhdeksän aikoihin herra Mcginn saapui takaisin kartanolle ja päätin hetimiten kertoa hänelle tilastani, jotta edellisen illan episodia ei tapahtuisi uudestaan. Herra Mcginnin reaktio oli outo. Hän tarjosi minulle töitä henkilökohtaisessa palveluksessaan ja ignoroi sairauteni. Hän imeskeli paksua kuubalaista sikariaan ja kertoi, että lääkärini oli ollut väärässä. Aloin miettimmään että hän alkoi mennä hieman liian pitkälle. Omituinen saa olla, mutta turha antaa kuolevalle miehelle lisää liekaa. Totesinkin tämän hänelle ja kerroin mitä ajattelin tehdä loppuelämäni. Hän alkoi kritisoimaan miten haluan vain huvittaa itseäni ja pakenen haasteita. Mcginn oli selvästi palkannut etsivän tutkimaan taustojani, sillä hän tiesi hieman liikaa asioistani. Toisaalta haluaisin kyllä omankin salkun hoitajani olevan luottettava. Lopuksi mies kehtasi sanoa pelastavansa minut, jos vain haluan. Minun pitäisi tulla kahden tunnin kuluttua kartannon katolle. Ehtona oli siirtyä hänelle töihin. En hetkeäkään uskonut tuota omituista miestä, mutta toisaalta olin loukussa saarella. Vetäydyin huoneeseni rentoutumaan kun Faustinus tuli kysymään tarvitsenko jotakin. Ilmoitin haluavani pullon viiniä ja hän lähti noutamaan sitä. Tullessaan takaisin käskyläinen kaatoi minulle lasillisen ja kömpelönä tiputti sen maahan. Käskin häntä hakemaan minulle uuden lasin ja huomasin hänen katsovan minua melkeinpä vihaisen oloisesti. Faustinus palasi takaisin ja huomasin hänen katseessaan selvää agressiviisuutta. Hän mumisi vihaisena espanjaksi ja piti lasia selkänsä takana. Pyysin häntä antamaan lasin minulle, mutta Faustinus vetikin esiin revolverin ja tarjosi minulle luodin vatsaan. Sen jälkeen kaikki on hieman sumeaa. Puunsäleet lentelivät päälleni, kun yritin pitää suoliani vatsalaukussani. Faustinus rojahti maahan kuin marionetti ja ilmeisesti viinipullo hajosi pöydälle sillä punaista nestettä näytti lentävän ympäri huonetta. Sen jälkeen Mcginnin ääni iskeytyi tajuntaani kuin leka. Hän kertoi ehdoista ja mitä minulle kävisi ja mitä minusta tulisi. Pystyin vain nyökkäilemään. Pidin häntä edelleen hulluna, mutta tässä tilassa se oli varmaankin yksi ja sama mihin lupautuisin. Hetken kuluttua koin ekstaasin tunteen ja tunsin pimeyden laskeutuvan. Tosin vain hetkeksi. Seuraavaksi heräsin Mcginin syleilystä ja join hänen kurkultaan. Mikään juoma ei ollut koskaan maistunut niin taivaalliselta.