Toiminnot
Sivusto
Torstai, 1.8.1996
Special Agent in Charge (SAC) Patrick Hobbson, jota Shan ei tunne, on soittanut ja pyytänyt häntä tulemaan Montanasta Phoenixiin. Shan lensi lähimmälle lentokentälle ja tuli sieltä taksilla FBI:n päämajaan.
Ready on joutunut tulemaan FBI:n päämajaan tuntia aikaisemmin ja hän on joutunut allekirjoittelemaan hirveän nivaskan papereita, kun joku agentti on ollut byrokraattisen nihkeä ja vääntänyt rautalangasta. Rupeaman jälkeen virkailija on ystävällisempi, koska Ready on ollut varsin ystävällinen itsekin.
(Ready on kysynyt, että miten hän voi puhua ihmisille, esim. toimittajana. Hän saa olla kuin ei olisi FBI:n hommissa ja tehdä vain lehtijuttua, mutta suoraan kysymykseen pitää vastata rehellisesti.)
Sen jälkeen hänet viedään odostushuoneeseen. Paikalle saapuu Martha mustassa housupuvussa.
Readylla on nahkatakki, iloiset silmät. He alkavat jutella säästä yms.
Hieman myöhemmin Shan tulee paikalle.
Pian sen jälkeen Hobbson avaa oven. Hän on pitkä ja iso musta mies, lähellä eläkeikää. Menemme hänen toimistoonsa, se on törkeän iso. Seinällä Amerikan lippu. Martha menee istumaan yhteen tuoliin, sitten Shan menee toiseen ja Ready kiertelee ihmettelemässä sisustusta ja koskettelemassa esineitä. Hobbson pyytä häntä istumaan.
Hobbson kertoo, että tehtävänämme on mennä auttamaan San Carlosin reservaatin katoamistapauksien tutkimisessa. Katoamisia on tapahtunut reservaatin sisällä ja tiellä 70. Tietä 70 kutsutaan nyt Devil’s Roadiksi. Meidän pitää auttaa paikallisia tutkinnassa ja raportoida myös heille. Ylikomisario Frank Garrett ja seriffi Mangas Colorados.
Kertoo myös Leonard Peltierin tapauksesta. Päättyi huonosti, kaksi FBI-agenttia kuoli. Tunteet voivat kiristyä intiaanien ja osavaltion ja liittovaltion viranomaisten kanssa.
Martha on tiiminjohtaja, hänen käskyjään pitää totella. Robert on täällä, koska hän tuntee reservaatin ja on kirjoittanut rikosjutuista, etenkin täällä. Ja ilmeisesti Shanin lentotaitoja saatetaan tarvita alueen tutkimisessa.
Shan kysyy, että miksi juuri hän, kaukaa Montanasta, on kutsuttu tänne tähän juttuun. Eikö yhtään lähempää tosiaan löytynyt lentäjää? Hobbson kertoo, että käsky tuli ylempää.
Kysyy, että onko meillä majoitus. Kutsuu sisään Clyde Baughmanin, farkuissa ja T-paidassa. Selittävät, että Clyde ja hänen vaimonsa tarjoavat majoitusta, yleensä turisteille, mutta nyt tietysti vain meille. Omakotitalonsa yläkerrassa. Clyde antaa meille paljonkäytetyt kartat ja omat avaimet.
San Carlosin keskustassa on diner, jossa on kuulemma turvallista pitää kokouksia, joten meidän pitää tavata paikalliset viranomaiset siellä.
(Hobbson selvittää vielä erikseen Marthalle, että erikoistarvikkeista tehdään hakemukset. Hän selittää vielä lisää, että on ihmeissään siitä, miksi Montanasta on kutsuttu pilotti. Häntä ihmetyttää myös Baughman, jota kyllä käytetään joskus, mutta nyt tuntuu oudolta. Yleensä agentit majoitetaan hotelleissa. Tämä viimeinen juttu kiinnostaa vain häntä itseään.)
Sillä aikaa Ready imee Shanista tietoa itseensä. Shan kertoo, mitä ajoneuvoja osaa ajaa ja että on lääkintähelikopterin pilotti.
Kun Martha tulee hetken päästä, päätetään, että hän ja Shan ajavat Marthan kodin kautta Phoenixissa ennen reservaattiin menoa.
Martha ja Shan saavat virkakännykät ja kolme radiopuhelinta.
Ready käy vanhempiensa luona. (Ready kuulee uuden tiedon: Begayn perhe on kadonnut. Heiltä oli kadonnut myös paljon lampaita, mistä oltiin hyvin närkästyneitä.)
Diner Keltainen kaktus on aika iso. Sen katolla on iso keltainen muovikaktus ja kahvikuppi. Martha kertoo Shanille, että hän on käväisyt reservaatissa, mutta ei muuten juurikaan. Kerromme taustoistamme. Shan kysyy, että onko FBI:ssä helpompaa kuin armeijassa. Nooo, on, armeijassa on rasistisempaa meinikiä kuin FBI:ssä.
(Marthalle tulee mieleen muistikuvia: Garrett on hurmaava cowboy, jolla on ”hieman” ennakkoluuloisia asenteita. Colorados taas on ihan toista maata, joten Martha miettii, että miten ne tulevat siellä toimeen.)
Dinerissa Shania ja Marthaa vilkuillaan hieman epäilyttävästi. Kun Ready tulee sisääln, hän tervehtii kaikkia tuttujaan (parikymppinen rettelöitsijäpoju Hernandez ja hieman epästabiili keräilijä Moxie) ensin ja tokaisee hiljaa heille, että hänellä on nyt hieman laspenvahtimista tehtävänä. Ja sitten tulee Shanin ja Marthan luo.
Sitten sinne tulee selvästi apassin näköinen, alle nelikymppinen, seriffin tähti rinnassa; Colorados. Päät kääntyvät vähän, mutta ihmiset hymyilevät (rettelöitsijä nauraa). Heti sen perässä tulee tyyppi, jolla on stetson päässä, ylikomisario Garrett, yli nelikymppinen. Sitten ihmiset kurtistavat kulmiaan hieman.
Colorados juttelee baarimikon kanssa. Garrett tulee suoraan meidän luoksemme ja on hyväntuulinen. Hän ottaa stetsoninsa päästä ja on kalju. Hän sanoo, että mukava saada apua. Sitten Colorados tulee baarimikon kanssa. Hänkin on aika hymyilevä ja tyytyväinen avusta.
Menemme kabinettiin, yksityiseen huoneeseen. Huone on iso ja meille on katettu jotain naposteltavaa.
Garrett alkaa puhua juuri kun Colorados on aloittamassa. Hän on todella iloinen, että olemme täällä auttamssa, mutta painottaa, että olemme todellakin auttamassa emmekä astumassa heidän varpailleen.
Martha vastaa, että ”Ilo olla auttamassa.”
Käydääänpä sitten katoamiset tarkemmin läpi. Kadonneita tiedossa on 13. Kaikki ovat tapahtuneet tien 70 varrella tai läheisyydessä. Alkoivat itsenäisyyspäivänä.
Brieffauksen jälkeen Martha pyytää Readyä juttelemaan Hernandezille, jos hän tietäisi Felixistä. Hän kysyy Coloradosilta, että miksi tapasimme täällä emmekä poliisiasemalla. No, heillä on sellainen tapa ja täällä on mukavampaa.
Ready jättää oman autonsa dinerin pihaan. Menemme Coloradosin kanssa poliisin varastohuoneelle. Iso rakennus, jossa on liukuovi. Siellä on autoja. Curtleyjen, kalastajien ja Felixin autot.
Ready tutkii Felixin autoa. Olisiko hänellä tyttöystävää? Kaikki muut olivat kadonneet pareittain tai ryhmässä. Felixin lompakossa on tyttöystävän kuva. Karen.
Shan katsoo, olisiko autoissa jotain mekaanisesti erikoista, toimivatko, puuttuuko renkaista pultteja tms. Kaikki ovat kunnossa.
Turistien kamoissa on karttoja, kirjoja. Hollantilaisten tavaroissa on varaukset kalliiseen hotelliin.
Martha soittaa motelliin, jossa saksalaiset olivat aiemmin. Ei epäilyttäviä juttuja.
Vuokra-autojen kilometrimittarit olivat järkevissä arvoissa.
Curtleyn keissistä on valokuvia maastosta, kun autolta oli johtanut yhdet jalanjäljet poispäin. Isot bootsit, maastokengät tai armeijan. Colorados kertoo, että tyyppi on ollut sitten aikas iso.
Kalastajat olivat käyneet samalla paikalla aikaisemminkin. Heillä ei ollut juuri saalista, vaikka kalapaikka oli ihan hyvä. Kalapaikalla oli paljon kalastajien jälkiä, mutta sieltä löytyi myös isot bootsinjäljet.
Kaupan valvontakamera ei kuvaa ulko-ovea eikä kassaa (huoh). Videossa ei näy asiakkaita, mikä on suht tyypillistä. Felix kävelee välillä ohi, järjestelee tavaroita tai lukee. Viimeisessä kuvassa, kun Felix näkyy, hän huomaa ulkona jotain valoa klo 3.58 ja kävelee uloskäynnille. Onko se auton valo vai jotain? Ei vaikuta niin kirkkaalta kuin etuvalot? Martha miettii, että valon lisääntyminen johtuu ehkä siitä, että huoltoaseman ovi on avattu. Myöhemmin, kun Felix on kävellyt kameran ohi, valo himmenee.
Kelaamme filmiä taas, kyyyyllä siellä saattaa olla jonkun varjo. Martha kelaa ja kelaa ja mittailee, ja voisi olla, että siellä on joku tosi isokokoinen mies. Varjossa on ehkä jotain kummallista liikettä Felixin siirtymisen jälkeen, käsirysy?
Kadonneilla ei vaikuta olevan mitään yhteistä kuin tie 70 ja se, että olivat suunnilleen yksin.
Lähdetään huoltoasemalle. Siellä on yksi työntekijä, 18-vuoias Annabelle. Ovessa on jousi, se menee itsestään kiinni.
Ready kysyy Felixin tyttöystävästä Karenista. Annabelle kertoo, että Karen ei oikeastaan ole kauhean huolissaan, kyllähän hän järkyttyi mutta ei oikein niin paljoa pitänyt Felixistä enää. Kertoo Felixistä juttua, ei mikää enkeli. Felixin katoamisen jälkeen omistaja Jorge oli tullut paikalle. Jorge asuu ihan mailin päässä ja on peloissaan, että hänkin katoaa.
On iltapäivä.
Ajamme Jorgen pihaan. Automaattivalot syttyvät, kun ajamme 50 metrin päähän. Kämppä on iso, yläkertaan syttyy valo. Hieman pitemmän ajan jälkeen 150-senttinen 50-vuotias mies tulee avaamaan. Hän on pelästyneen vaikuttunut Marthan virkamerkistä. Hän kertoo, että Felix ei ole hyvä työntekijä. Mutta on kuitenkin useimmiten tullut töihin. Oli poikkeuksellisen hiljainen yö. Nykyään Zoey on iltavuorossa.
Ready kysyy Felixin alkoholin- ja huumeidenkäytöstä. Joo, olihan sillä. No keltä hän sai ne? Kasvattikohan hän? Jorge ei tunnu tietävän.
Shan töksäyttää, että miten Jorgella on varaa tähän kämppään. Jorge säpsähtää ja hätääntyy hieman. Ready heittää, että varmaan rikas vaimo. Jorge selittelee jotain rikkaasta suvusta ja perinnöistä.
Menemme taas ulos. Hänellä on maatilaa ja joitain ulkorakennuksia.
Lähdemme Begayn ranchille. Ilta on tulossa. Lampaat ovat laitumella, ihmisiä ei näy. Ready tunsi isännän, Victorion. Lähin naapuri on vähän vajaan mailin päässä, näköyhteys. Lampaat on aidattu sähköaidalla. Readyn mukaan naapuri on kiukkuinen äijä, kasvinviljelijä, ei riitoja perheen kanssa. Ranchilla ei löydetty mitään epätavallista aiemmin.
Mitä perhe oli tekemässä katoamisen aikana? Tutkimme, mitä merkkejä löytyy. Ruokailu ei ollut kesken. Lasten huoneissa sängyt ovat sijaamattomat. Vanhempien sängyssä toisella puolella on nukuttu, toinen on täysin sijattu. Yöpöydillä on lääkkeitä ja kirjoja. Päätelmien perusteella mies ei ole ollut nukkumassa. Miehen pyjama löytyy, naisen ei. Muuten on tyypillisen siistiä. Jotain keskeneräistä juttua, ristikoita. Jääkaapissa on pilaantunutta ruokaa, eli ei ollut suunnitelmallista lähtöä. Roskis on viety illalla pois. Kirjaston kansioista löytyy säntillinen kirjanpito.
27. päivä on tullut lasku. Päiväkirjan merkinnät päättyvät 27. päivään. Kaikilta päiviltä ei ole merkintöjä. Merkinnöissä on kirjoitettu kadonneista lampaista kirosanojen ja huutomerkkien kera. Katoamiset alkoivat kesäkuussa.
Naapuri John Rope ilmoitti perheen katoamisesta 29. päivä.
Martha käy lammaskirjanpitoa läpi. Lampaita on ollut noin 200. 25 on kadonnut, yksitellen. Myös koira katosi 1. lampaan katoamisen yhteydessä. Lampaita katosi enemmän kesäkuussa, jolloin ihmisiä ei kadonnut lainkaan. Begayn perheen jälkeen ketään ei ole kadonnut.
Martha soittaa Coloradosille ja kysyy, mitä tietoa lampaiden ja koiran katoamisista on. Katosivat aina öisin. Begay sanoi, että ei palkkaa mitään vartijoita, tekee sen vaikka itse ja ampuu varkaat. Näistäkään varkauksista ei ole mitään tietoa.
Siellä on asekaappi, jossa on paikka haulikolle ja haulikon ammuksia, mutta ei haulikkoa.
Ready löytää katkaisinkaapin, josta voi kytkeä aidan sähköt päälle ja pois, ei ole lukittu. Postilaatikko on tyhjennetty, ilmeisesti joku käy tekemässä sen ja ruokkimassa lampaat.
Shan huomaa, että kuistilla on tuoli (näyttää keittiön tuolilta), joka on kaatunut toiselle sivulle, kulkuväylältä poispäin. Tyhjä haulipaketti. Tuoli on hankautunut lattiaa vasten. Ei löydy hylsyjä. Lattiassa on jotain pieniä koloja, mutta niiden iästä ei voi olla varma.
Ovessa on hieman kaltoinkohtelun merkkejä, mutta ei ole oikeasti rikki.
Menemme juttelemaan Ropelle. Hän on vanhahko, harmaantunut ja epäsiisti apassi. Hän katsoo Marthan virkamerkkiä halveksuvasti, selvästi inhoaa agentteja ja on muutenkin ihmisvihamielisen oloinen. Hän kutsuu Readyn sisälle ja käskee agenttien pysyä ulkona. Hän juttelee hetken kahdestaan, mutta Ready on niin karismaattinen, että Rope lopulta kutsuu Shanin ja Marthankin sisään. Hän on vihainen ja ihmettelee hirveästi, että yksi kerrallaan on varastettu 25 lammasta 25 eri päivänä! Hän sanoo, että vaikka Victorio oli vihainen, tämä kesti ja jaksoi odottaa paljon kauemmin kuin hän olisi. Ja sitten valittaa, että vaikka victorio olisikin ampunut varkaan, niin Victorio siitä olisi syytteeseen joutunut. Rope sanoo, että kun oli tullut paikalle, hän oli nähnyt haulikon makaamassa kuistilla, sähköaidassa oli virrat.
Rope käy ruokkimassa lampaat ja tyhjentämässä postilaatikon. Hän lopulta nousee ylös ja näyttää meille ovea, mutta sanoo silti Readylle, että jos hän vain voi auttaa, niin hän tekee sen kyllä.
Martha soittaa Coloradosille ja kysyy Begayn haulikosta. Joo, kyllähän se löydettiin. Sillä oli ammuttu, todennäköisesti sirpaleita suunnilleen lammasaitauksen suuntaan. Hylsy oli vielä aseen sisällä.
Kidnappaaja on selvästi liikkunut öisin, aina noin klo 3–4? Hän ei siis voi olla mennyt kovin kauas. Lava-autolla, pakettiautolla? Sinne pitää mahtua ainakin neljä ihmistä.
Otimme Begayjen päiväkirjan mukaan ja katsomme, minkälaisia merkintöjä muiden ihmisten katoamispäivänä on. Ei mitään erikoista. Tajuamme päivämääriä vertaillen, että katoamiset ovat tapahtuneet joka toinen päivä. Mihin lampaat on viety? Lähistöllä on luolia, tyhjiä taloja, kallioita… haudattu maahan? Onko tyyppi ehkä kantanut lampaan yksi kerrallaan pois, ei hakenut autolla? Miksi hän kävi viisi kertaa muualla poimimassa ihmisiä? Syy on maatilassa tai tyypissä.
On liian pimeää, että voisimme etsiä tainnutusnuolten jäämiä lammasaitauksesta. Teemme sen huomenna.
Sään voi tarkistaa, oliko juuri niinä tiettyinä päivinä huono sää tms.
Lähdemme majapaikkaan.
Etsimme Baughmanin luota, että onko siellä salakuuntelulaitteita. Ei löydy. Seinässä on yksi ontohko kohta, mutta se ei vaikuta erityisen epäilyttävältä. Kysymme, onko seinän toisella puolella varasto vai mikä.
Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped
