Vuoren ruhtinaan huuto

Vekkerien tukikohta

Sankarit aloittavat matkansa Kaer Magasta, josta Haringroth ostaa itselleen kompassin. Decimus tunnistaa myöhemmin hämärästä kaupasta ostetun kompassin Tiennäyttäjien suunnannäyttäjäksi, taialliseksi kompassiksi, joka on tiennäyttäjän tunnus. Hieman kauhuissaan Haringroth lupaa palauttaa matkan jälkeen esineen Tiennäyttäjille. Matka Tuhkamaiden halki käy nopeasti Decimuksen taikahevosilla, Haringroth jättää lahjoja shoantien alueiden rajoille turvatakseen rauhan matkan ajaksi. Urglinista hän ostaa vielä lisää lahjoja ja näkee tämän hylkiöiden kaupungin omin silmin. Matka Kodar-vuorten reunalle vie muutaman päivän taikahevosilla.

Vuoret alkavat nousta sankarien edessä ja tasankojen lämpö vaihtuu vuorten kylmyyteen. Kahden päivän nousu Kazaron jokea seuraillen antaa heille hieman esimakua siitä mitä on tulossa, jos nousu Kodarin huippuja tulee vielä jatkumaan. Kahden päivän jälkeen sankarit saapuvat illasta laakson reunalle: vuoret reunustavat sitä ja joki lipuu hiljalleen sen halki. Laakson vasemmalla rinteellä on kuitenkin puinen rakennus, joka nousee vuoren rinnettä ylös, selvästi ihmiskäsin rakennettu rakennus ja kaivostoimintaan viittaava torni. Sankarit löytävät Vekkerien kabiinin yllättävän helposti. Hirven huuto kantautuu jostain vuoren rinteiltä.

Rakennuksen pihamaa on lumen peitossa, mökin seinustalla on kasa polttopuita sekä kummallinen keko. Haringroth tutkii kekoa ja huomaa sen olevan kaivosjätettä, kuten arsenikkia, jota käytetään kullan erotteluun malmista. Haringroth on huolissaan tällaisesta myrkystä, ja toteaakin että mökin ympäristössä tuskin kasvaa mitään tästä syystä. Shalelu ja Decimus tutkivat mökin ympäristöä kohti jokea, kun taas Skip ja Haringroth tutkivat mökin ovia, löytäen työkaluvaraston ja sisäänkäynnin taloon.

Mökin sisältä löydetääb hieman aarteita, kunnes kummallisuudet alkavat. Kaksikko näkee kultaisesti hohtavan kääpiön, joka syö arsenikin myrkyttämää malmikasaa ja kehoittaa heitä liittymään seuraansa, syömään nälkänsä pois. Skip ja Haringroth ryntäävät talosta ulos ja kutsuvat Decimusta apuun. Pian kaikki sankarit ovat mökin sisällä ja näkevät saman tapahtuman uudestaan, tällä kertaa Haringroth suostuu kääpiön ehdotukseen mutta hänet raahataan nopeasti irti malmista. Sankarit jatkavat etenepäin mökissä, jokin on selvästi vialla.

Sankarit nousevat ylös kaivostornia ja pääsevät ylempään kerrokseen. He löytävät merkkejä elämästä, selvästi tukikohdassa on asunut useampia kymmeniä henkilöitä mutta jäljellä olevat viitat ja sadetakit kertovat siitä, että kääpiöt ovat lähteneet nopeasti tai heille on käynyt vielä huonommin. Kummittelu jatkuu myös, sama kääpiö kehoittaa heitä pakenemaan ennen kuin muut tulevat syömään heidät! Talon tutkiminen ei tuota isoja tuloksia Vekkerien historiasta tai kohtalosta mutta kummittelu ja näläntunne jatkuvat talon sisällä.

Kuitenkin kummittelu ottaa uuden suunnan kun alaovelta kuuluu koputus, joka saa koko talon värähtelemään. Huoneiden nurkista nousee esiin osittain syötyjä, osittain muodottomia aavemmaisia kääpiöitä, jotka valittavat matalalla äänellä. Näläntunne kasvaa sankareissa, he näkevät nälkää kuin eivät olisi kuukausiin saaneet kunnon ateriaa ja tämä saa aikaan halun syödä vieressä seisovat toverit! Pelottavin hetki syntyy kun mukana ollut Peto yrittää syödä Skipin. Kuitenkin talo rauhoittuu kun keskelle olohuonetta nousee jo aiemmin nähty kääpiö, kultaisena mutta kärsivänä. Hän on Silas Vekker, ja hän aistii sankarien halun löytää kultainen kaupunki, hän aistii heidän ahneutensa. Silas sanoo tietävänsä missä kaupunki on ja voi neuvoa heidät sinne, mutta hän tarvitsee ensin apua: hänen veljensä sielu on riivattuna vuorilla eikä hän tai veli saa haudan rauhaa ennen kuin sielu on korjattu piinastaan. Ruumis on kaivosrinteellä, sieltä sankarit voivat hakea sen.

Piinattu sielu

Sankarit nousevat kaivosrinteelle, noin puolentoista mailin päähän tukikohdalta. Kaivosrinnen on kylmän sumun peitossa ja sankarien onneksi Decimus tarkistaa tilanteen sumunleikkaus-laseilla, rinne on paljon kapeampi kuin mitä rinne antaa ymmärtää, sumun alla on tappava tiputus alas rinnettä. Kolme kaivoskäytävää näkyvät rinteessä selvästi, samoin tulisija niiden edessä. Sankarit tutkivat tulisijan ja suuntaavat ensimmäisTuiueen kaivokseen. He huomaavat lumen ja jään alla kumman kohouman mutta ohittavat sen.

Kaivos on hyvin tyypillinen kääpiökaivanto, yksi päätunneli josta lähtee sivutunneleita. Sankarit löytävät kartan kaivannoista ja huomaavat olevansa niistä isoimmassa, kaksi muuta ovat selvästi pienempiä. Kaivanto on kuitenkin pääosin tyhjä, ainakaan kenenkään ruumista kaivannosta ei löydy. Samoin toinen kaivanto on tyhjä. Sen sijaan toisen kaivannon tutkimisen jälkeen ulkoa löytyy uusi tuttavuus: kääpiö lämmittelemässä sinisen nuotion edustalla. Sankarit miettivät hetken mikä tämä olento voisi olla ja päättävät yrittää jutella sen kanssa. Kuitenkin kääpiön kääntyessä tilanteen todellisuus selviää heille. Kääpiö on nälkiintynyt ja hieman läpinäkyvä! Se päästää pahan huudon halki vuoriston ja ylhäältä jokin vastaa sille. Kuolleen kääpiön aave käy heidän kimppuunsa!

Aaveen iskut syövät heistä elämää ja nopealiikkeinen, aineeton vihollinen saa iskuja osumaan myös Decimukseen kun Haringroth joutuu vetäytymään taistelusta. Karrivek Vekkerin aaveen avuksi tulee myös huuramato, joka ahdistaa sankareita takaisin kaivantoon, josta he äsken saapuivat. Taistelun käänne tapahtuu, kun Decimus loitsii aaveen ylle paljon happoa ja onnistuu näin sulattamaan ektoplasmaisen kalmon pois. Paikalle jäänyt huuramato taas kuolee neljän tulielementtaalin keskellä, räjähtäen kylmästi. Sankarit keräävät Karrivekin ruumiin mukaansa ja suuntavaat takaisin mökille. Jostain vuorilta kuuluu hirvieläimen huuto.

Wendigon hyökkäys

Lumisade ja tuuli voimistuvat koko paluumatkan ajan, kuin vuoret olisivat vihaisia heille. Tukikohdalla Silas aloittaa veljensä mielen ja sielun korjaamisen, kutsuen äsken tuhotun aaveen takaisin tähän maailmaan. Aiemmin ilmestyneet kääpiöiden aaveet saapuvat seuraamaan tätä näytelmää, kunnes tuuli iskeytyy taloon ja voimakas huuto kuuluu vain muutaman sadan jalan päästä talosta. Sankarit huolestuvat, mikä heitä vielä piinaa?

Olento iskee kyntensä talon katosta läpi ja repäisee valtavan palan taloa irti! Olento näyttää hirveltä, jonka kylkiluut paistavat sen lihan läpi, jolla on hirviömäisen suuret kynnet ja sen alaruumis hajoaa lumisateeksi. Decimus henkäisee syvään kun hän ymmärtää minkä kanssa he ovat tekemisissä: tarujen Wendigo, Tuulikulkija ja Näläntuoja. Sankarit aloittavat epätoivoiselta tuntuvan puolustustaistelun tätä legendaa vastaan.

Wendigon huuto ajaa Skipin ja Pedon pakosalle, jättäen Haringrothin, Decimuksen ja Shalelun kohtaamaan hirviön. Haringroth joutuu olennon kynsien kohteeksi ja nappaamaksi mutta onnistuu vapautumaan. Decimus kutsuu paikalle ilmaelementtaaleja häiritsemään vihollisen lentämistä ja olemista talon yläpuolella. Skip palaa takaisin taisteluun kun Decimus joutuu Wendigon kynsiin ja tämä lähtee lennättämään velhoa kohti korkeuksia. Decimus onnistuu myös pakenemaan olennon kynsistä mutta on haavoittunut. Wendigo hyökkää taas talossa olevan Haringrothin kimppuun mutta tällä kertaa soturi on valmiina. Skip on auttanut Haringrothin takaisin taistelukuntoon ja osallistuu taisteluun tukiloitsujen avulla. Decimus räjäyttää muutaman happo-loitsun Wendigon kasvoille, jättäen myös Haringrothin loitsun alueelle, vieden tämän tajuttomaksi. Wendigo kuitenkin muuttuu lumeksi ja jättää talon taakseen.

Epilogi

Taistelu päättyy ja Haringroth saadaan takaisin jaloilleen. Silas korjaa veljensä mielen ja molemmat pääsevät haudan rauhaan. Ennen poistumistaan Silas näyttää heille salahuoneen, josta löytyy päiväkirja. Silas palauttaa muutaman puuttuvan sivun kirjaansa vaikka haluaisikin viedä Xin-Shalastin sijainnin hautaansa, tehden näin palveluksen sankareille. Hän varoittaa ahneuden vaaroista, kultainen kaupunki johti heidät tähän kauheaan tilanteeseen, josta sankarit löysivät kääpiöveljekset.

Sankarit jatkavat matkaansa kohti Kodar-vuorten huippua.

Jostain kaukaa kuuluu hirvieläimen huuto.