Turmiolan herra

Synkät hetket

Sankarit miettivät mikä on vintin huoneessa valittavan olennon tarkoitus, miksi se ei käyttäydy aggressiivisesti. He yrittävät jututtaa olentoa mutta eivät saa tästä mitään irti. Skip muistaa alkerran taulun, jota ei käännetty. Taulun takaa paljastuu kaunis varisialaisnainen, Iesha Foxglove, ja sankarit tunnistavat hänet samaksi kuin olento ylhäällä. Nimen lausuminen saa olennon kiinnittämään huomiota heihin ja sankarit pääsevät jututtamaan kaunanhenkeä. Juttutuokio ei kuitenkaan tuota juuri uutta tietoa, olento oli Aldernin vaimo ja kuolema on muuttanut hänet koston välikappaleeksi. Yhtäkkiä Iesha reagoi, aivan kuin aistisi jotain ja kiljaisee: Aldern, olet täällä! Voin haistaa pelkosi, pian olet taas käsivarsillani! ja lähtee liikkumaan nopeasti kohti portaita ja alakertaa.

Taulu Iesha Foxglovesta

Sankarit eivät pysy osittain aineettoman olennon perässä pitkään ja ovat lopulta kellarissa, rautaoven edessä. Yläkerrasta löydetty avain sopii lukkoon ja kun ovea avataan, Decimus toivoo hiljaa mielessään etteivät he löydä laboratotiota. Oven takaa löytyy arkaaninen laboratorio ja lisää lasimaalauksia. Synkkä mies juomassa vihreää nestettä ja lopulta mädäntyvä hahmo, jolla on voitonriemuinen ilme, mustan höyryn siirtyessä seitsemän kulmaiseen laatikkoon. Kalmomaagiksi muuttumisen vaiheet ovat valmiit. Huoneessa kummittelee ja Decimus aistii Kasandra Foxgloven pelon miehensä onnistumisesta mutta vastustaa kuvajaisen vaatimusta paeta.

Iesha, kaunanhenki

Seuraavassa portaikossa Haringroth näkee Aldernin hakkaamassa lattiaa, kunnes se särkyy ja ghuulit kaappavat miehen pimeyteen, samoin Haringrothin. Soturin iholle ilmestyy ghuulin kynsien ja hampaiden jälkiä haarniskasta huolimatta. Kuvajainen katoaa ja sankarit auttavat Haringrothia haavojensa kanssa. Portaiden alapäästä löytyy ikiaikainen portaikko peruskallion sisään, vanhempi kuin kellari sen ympärillä. Kuoleman haju ja kylmyys nousee portaikosta, sankarit suuntaavat silti alemmas. Portaissa kuuluu henkäys, aivan kuin koko portaikon pohjalla olisi jotain suurta ja elävää.

Ghuulien luolat

80 jalan jälkeen portaat avautuvat luolaan, josta johtaa luonnon käytäviä syvemmälle. Luolaston seinät kasvavat musta-sinistä hometta. Sankarit valitsevat sen mitä on viimeksi työstetty. Se johtaa heidät ghuulilepakon luolaan, olento saa yliotteen taistelusta huutonsa ja jähmettävän puremansa vuoksi mutta Skipin inho epäkuolleita kohtaan tuo voiton, viha hiisiä kohtaan on pientä verrattuna epäkuolleen kohtaamaan vihaan. Luolasta löytyy hieman aarteita sekä kaivon pohja.

Muita käytäviä tutkiessaan sankarit joutuvat ghuulien hyökkäyksen kohteeksi. Kuitenkaan näillä saastaisilla olennoilla ei ole mahdollisuuksia, seitsemän raadonsyöjää menehtyy nopeasti. Näiden pesä löytyy matkan päästä ja mukaan tarttuu myös hieman aarteita. Lopulta he päätyvät suureen luolaan, jossa myös "hengityksen" syy selviää, luolan pohjalla oleva lampi elää ja pulppuaa, välillä vapauttaen ilmaa luolaa hengityksen lailla. Luolan vastapuolella on ovi, luolan lattia tosin kiertää kehää kohti luolan pohjaa, ollen liukas ja kallellaan kohti vettä. Luolan vartijat, kolme hiittä ryntäävät taisteluun sankarien kanssa!

Hiidet ovat myös epäkuolleita, ghasteja, joten ne kestävät enemmän kuin hiidet tavallisesti. Kuitenkin nämä painajaiset voitetaan ilman suurempia ongelmia ja pian sankarit löytävät itsensä luolassa olevan oven edestä.

Aldern Foxglove, Nylkypuukkomies

Oven takaa löytyy huone, jossa on kivipöytä täynnä erilaisia esineitä ja papereita. Home on saanut täällä vallan ja näyttää mustan uhkaavalta. Huoneessa on kuitenkin olento, aatelisen vaatteisiin pukeutunut hirviö, joka muistuttaa ghuulia, vampyyria sekä Aldern Foxglovea. Lyhyen sananvaihdon jälkeen Viiltäjä hyökkää Haringrothin kimppuun. Otettuaan muutaman iskun itseensä Aldern pakenee ja sankarit kuulevat hirviön suusta lähes Aldernin äänen, joka kertoo ettei hän halua olla tässä tilanteessa, miten Xanesha on tehnyt hänestä tämän mikä hän on. Ennen kuin Aldern ehtii kertoa muuta, hän karjaisee, äskeinen persoona on poissa ja tilalla on Nylkypuukkomieheksi itsensä esittelevä entiteetti. Tämä kiskaisee kasvoilleen nahkanaamion, mikä muuttaa hänet Haringrothiksi!

Taistelu käy hurjana viimeistä persoonaa vastaan, loitsuja, nuolia ja huutoja lentelee luolassa. Nylkypuukkomies on nopea vihollinen ja kun tämän kynnet jähmettävät Skipin pois taistelusta, alkaa sankareilla, erityisesti Haringrothilla, olla kädet täynnä Nylkypuukkomiehen kanssa. Kuitenkin kun vihollinen siirtyy lyömään jähmettynyttä Skipiä, Haringroth kuitenkin saa voiton vihollisesta, Aldern Foxglove, kaatuu kuolleena maahan. Tajuttomaksi kaatuntu Skip on edelleen elossa, sankarit ovat voitokkaita.

Huoneesta löytyy paljon mielenkiintoista tavaraa, kuten Haringrothin kadonnut omaisuus. Decimus löytää kirjeen, joka on Aldenrin mainitsemalta Xaneshalta. Sen sisältö saa velhon huolestumaan, Sihedronin rituaali, joka auttaa Xaneshan "herraa" sekä lista ahneista sieluista, jotka on pitänyt merkitä ennen kuolemaansa riimulla. Luolasta löytyy myös Ieshan jäänteet. Luola kummittelee, Decimus ja Haringroth haluavat syödä hometta seinältä mutta vastustavat tätä halua. Huoneseen nousee myös paha nauru kun Decimus miettii ääneen, olisiko tämä syy talon kummitteluun. Sankarit toteavat, ettei heillä ole mahdollisuuksia tuhota tätä pahuutta ja he jättävät talon. Ulkona sadat ja taas sadat epäkuolleet korpit, raatoparvi, tarkkailee heitä ja Turmiola jää heidän taakseen korppien ajaessa heitä takaa.

Epilogi: Magnimar

Vietettyään muutaman päivän Hiekkasärkässä, hoitaen työnsä loppuun, esimerkiksi kertoen tapahtumiin osallisille vaaran olevan ohitse, sankarit suuntaavat kohti Magnimaria. Magnimar on sama elävä keskus. Siellä he vievät sanan Sarenraen papeille, kertoen kartanosta ja sen kummittelusta. Skip ja Haringroth vievät sanaa myös rauhantuomari Rautatappuralle Aldernista. Decimus käy Heidmarchien kartanolla tapaamassa rouva Sheila Heidmarchia ja tämän miestä, kertoen löytämistään tiedosita liittyen Thassiloniaan. Hän tapaa myös Brodert Quinkin ystävän, Yaris-puolituisen.

Päivä Magnimarissa päättyy Siniseen Bunyipiin, jossa sankarit saavat kuulla, että kaupungissa on tapahtunut viime aikoina tappoja, murhaajia on liikkeellä! Sankarit ovat kaikki tukehtua juomiinsa.