Tiedustelu- ja esikuntaupseerien illallinen oli katastrofi. Tarkoituksena oli esitellä murtunut Hans Arc muiden sukujen päämiehille. Arcin käsittely oli kuitenkin ollut aivan liian hellävaraista, hänellä oli edelleen liian paljon omaa tahtoa jäljellä. Arcin haaste isääni vastaan oli vaarassa tuhota koko illan, eikä minun ja Arcin välinen veitsitappelu korjannut tilannetta paljoakaan. Kaiken huipuksi isäni meni häviämään simulaattoritaistelun maailman ennalta arvattamimmalle taktikolle Leoneville, joten nyt meidän täytyy kääriä Arc lahjapaperiin ja lähettää Leonevin hoitoon. Jos majuri Leonev olisi hävinnyt, olisimme saaneet hänestä arvokkaan tietolähteen esikunnan sisälle. Nyt hän saa sen sijaan leikkiä lastenhoitajaa ja paijata Arcia kuntoon. Kuvottavaa.

Esikunnan sotilaallisen tiedustelun ja IntSecin välinen kilpailu on sentään voimissaan ja hyvä niin. Tällaiset tilanteet ovat arvokkaita jokaiselle, joka osaa tarkkailla niitä ja käyttää tilaisuutta hyväkseen. Illallispyödässä esille noussut ajatus sukujen ja keisarillisen esikunnan resurssien yhdistämisestä Komarrin tilanteen hoitamisessa on tietysti pelkkää politiikkaa. Tällä hetkellä on tärkeintä vierittää syytä kapinallisten menestyksestä Vorbergien suuntaan ja tukea Roslevien toimintaa kapinallisliikkeitä vastaan, kunhan se tapahtuu kustannustehokkaasti. Meidänkin vuoromme toimia Komarrilla on tulossa ja se tulee olemaan kallista.

Huolestuttavinta on kuitenkin isäni käytös. Hän kohteli minua kuin korvattavissa olevaa resurssia. Edes Arcin aiheuttaman kohtauksen ei pitäisi olla syy henkeni vaarantamiseen rehellisessä ottelussa! Sisäinen peli on arvioitava uudelleen, viime aikojen menetyksille on saatava loppu. Wehre-operaatiosta pitäisi tulla edes yksi sulka hattuuni, ellei joku vie sitä nenäni edestä.