Huh mikä ilta. Olen niin uupunut, mutta nyt se on ohi. Ensimmäinen “illallinen” perhepiirissä... ja ensimmäinen voitto saavutettu. En oikeastaan muista mitä kaikkea tulin sanoneeksi ilallisen aikana. Keskityin vain niin paljon Fredrikiin ja isään. Fredrik ei avoimesti kieltänyt osallistumistani manaajien toimintaan vaan antoi yksityisesti hyväksyntänsä sille! Se tunne kun Fredrik halusi keskutella kanssani kahden ja kun keskustelussa alkoi käydä selväksi että hän ei kiellä. Se helpotuksen määrä oli niin valtava. Toistaiseksi ollaan parhaalla mahdollisella polulla. Ei hän varmasti mielellään antanyt hyväksyntäänsä ja ei voi tietää muuttaako hän kohta mieltään, mutta ensimmäinen reaktio ei ollut kieltää sitä. Tämä oli se mitä toivoinkin ja uskoin että varovaisena miehenä hän ei eskaloi tilannetta. Toivon, että ajan myötä hän alkaa nähdä tilanteessa mahdollisuuksiakin. Itseasiassa minusta tuntuu että pitkästä aikaa hän oikeasti näki minut ja kuka ehkä olen ja melkein kohteli minua vertaisenaan. Se tuntui hyvältä.

Aivan sama mitä asenetta Fredrik julkisesti esittää, kunhan hän yksityisesti antaa minulle hyväksyntänsä. Itseasiassa voisi olla äärimmäisen mielenkiintoista jopa yhdessä juonia miten poliittisesti pelata tämä tilanne. Mutta turha varmasti kuvitella että hän haluisi moista tehdä kanssani. Jossain kaukaisessa päiväunessani mieheni olisi paras ystäväni ja rakastajani, jonka kanssa jutella ja juonia perheen puolesta tasa-arvoisesti yhdessä. Mutta se on vain päiväunta. Todellisuus on parhaimmillaankin pitkin hampain anettu hyväksyntä ja odotus mahdollisuudesta käyttää asemaani hyväkseen.

Kyllä Fredrikkiä sapetti, että en ollut varoittanut häntä etukäteen. Mutta kyllä hän jo välittömästi ajatteli asiaa kokonaiskuvan kannalta ja näki että oli parempi että hän ei tiennyt asiasta etukäteen ja pystyi nyt rehellisesti sanomaan kaikille tahoille ettei tiennyt. En ollut edes ajatellut tätä argumenttia huolehtiessani hänen reaktiostaan. Mutta hyvä että hän ajatteli.

Fredrik jopa antoi ymmärtää että saattaisi avoimesti tukea minua jonkin ajan päästä. Ei ensimmäisten joukossa, mutta ehkä jo sitten. Olemme neutraali suku ja kirkko on neutraali organisaatio, jonka rooli on ollut tasapainottamassa sukuja Barrayarin hallinnossa. Haluamme olla huolehtimassa neutraalina osapuolena pysymisestä.

Tämä on se Fredrik jonka toivoinkin pääsevän voitolle!

                                                                         ***

Fredrik ei ole tyhmä. Kyllä hän laski yksi plus yksi ja sai tulokseksi kolme. Aivan selkeästi hän tiputti keskuteluun myös verhotun uhkauksen. Hän on nyt eniten huolissaan suvusta. Se oli aika selkeä tapa sanoa Leiki kauniisti tai. Kyllähän minä olen kylvänyt vihjeitä, että liikehdinnän takana olisi Fredrikin serkku, mutta kylä hän tässä tilanteessa näkee huhujen lävitse.

Olen tyytyväinen, että pelasin suurimman osan pelistäni suvun piirissä jo aiemmin ja rauhoitin viime viikot. Etenkin olen ollut kiltisti viimeisen viikon. Sen jälkeen kun Manaajat astuivat julkisuuteen ja minä heidän mukanaan Fredrik on varmasti tarkastellut tekemisiäni suvun piirissä suurennuslasilla ja varmasti lähiviikkoina jatkaa tätä.

Ehkä keskityn lähiviikkoina muokkaamaan mielipiteitä suvun piirissä vain itsestäni. Pitänee alkaa ujuttaa suvun ajatuksiin positiivisia mielikuvia kirkosta ja kuinka hyvä on että suvulla on omia jäseniä sen parissa ja mitä vaikutusmahdollisuuksia se kenties antaakaan. Fredrik antoi minulle jo muutaman hyvän ajatuksen jolle pohjata. Jos hän pystyi omatoimisesti näkemään ne, niin ei se voi olla mahdotonta muillekaan hiukan avustettuna.

                                                                         ***

Ei isäkään manaajista riemastunut ja varmasti en olisi saanut etukäteen hyväksyntää. Mutta ei hän lähtenyt tukemaan Frederikin kiukkua avoimesti, eikä Wilhelmin kuulustelua, vaan ehkä jopa tuki minua Wilhelmin painostusta vastaan. Toivottavasti isäkin ajan myötä alkaa hyväksyä ajatuksen.

Isä kysyi haluanko olla sotilas. Ainut vastaus siinä semi julkisessa tilanteessa oli, että en. Juuri nyt sotilaan rooli ei ole se jota haluan korostaa, jos haluan suvun hyväksyvän tilanteen, etenkään en halua korostaa sotilaan roolia Roslevien tiedustelu-upseerille. Mutta kysymys jäi pyörimään mieleeni. Mitä olisin vastannut, jos isä olisi kysynyt sitä yksityisesti? Haenko sotilaan roolia? Luulen että en, luulen että haluan olla hyvä johtaja. Mutta en halua myöskään pelätä tai väistää sotilaan roolia jos se on rooli joka tulee eteen. En halua, että taitamattomuuteni tai pelkuruuteni takia muita kuolee. Haluan olla valmistautunut siihen jos maailma sitä minulta vaatii. Ja ne tilanteet eivät etukäteen varoita itsestään kuten viikko sitten tuli huomattua. Olisi ihana voida puhua isän kanssa kuin poika isälle ja kysyä neuvoja ja mielipiteitä. Mutta ei hän taida olla ihan valmis siihen. Luotettava mentori jolle jutella töissä sattuneista tilanteista olisi ihanaa luksusta johon minulla ei ole varaa.

Tosin jos olen rehellinen itselleni niin onhan se ollut hemmetin hauskaa treenata lähitaistelua, ampumista yms taistelemista... ja haluan käytännön kokemusta lisää... viikon takaiset tapahtumat osoittivat kuinka neuvottomaksi tunsin itseni yllättävässä tilanteessa. Tarvitsen lisää kokemusta. Eli ehkä kuitenkin rehellisempi vastaus olisi että, kyllä saatan vähän hakeakin.

                                                                         ***

Ensimmäistä kertaa tuli mieleeni että ehkä Henrietta ja Wilhelm tekevät enemmän yhteistyötä kuin olisin uskonut, Sinisilmäinen pikkurouva kyselee tyhmiä. Wilhelm antoi Henriettan kysellä typeriä aika vapaasti ja ei itse pumpannut tietoja mitenkään suunnattomasti ja Henrietta nautti minulle vittuilusta. Sääli että minun oli pakko antaa keskustelun velloa ja miesten tuulettaa tunteitaan niin kauan kun tilanne ei lähtenyt holtittomaksi. Oli niin oleellista antaa Fredrikin ja isän muodostaa mielipiteensä omaan tahtiinsa. Sääli että oli pakko sietää Wilhelmin läsnäoloa ja oi kuinka nautittavaa olisi ollut pistää Henrietta omalle paikalleen. Mutta voisikohan olla niin että Henriettassa olisi muutakin potentiaalia pidemmän päälle kuin tylsä pikku hupakko. Tämähän saattaisi jopa tehdä hänestä mielenkiintoisen. Sääli että että hän niin tiukasti pitää bimbon roolistaan kiinni. Jos jotain manaajissa on ollut virkistävää niin älykäs ja mielenkiintoinen naisseura, joka avoimesti uskaltaa olla älykästä ja oma itsensä. Aivan toista kuin tylsät seurapiirirouvat.