Pelaajat: FranKc, mosillan, Mreikon, Palkki, Tomahawk, xJx, JJape

1. Ryhmä

Hahmot: Zanven(cleric 1), Ivor(fighter 1), Bert(barbarian 1), Petrek(rogue 1), Meristeri(wizard 1)

Sopimus: (Kirjallinen sopimus, allekirjoitettu verellä) Tasajako hengissä selvinneiden kesken. Menehtyneitä huomioidaan parhaan mukaan olosuhteiden salliessa. Tulee kertoa menehtyinestä edesmenneiden läheisille. Ei selkäänpuukotusta.

Tavoite: Pöllitään arvokasta ja takaisin.

Tulos: Viisi matkasi rannalle, yksikään ei palannut.

2. Ryhmä

Hahmot: Borivius(barbarian 1), Merridia(wizard 1), Crudak(fighter 1), Uloth(witch)

Sopimus: (Kirjallinen sopimus, allekirjoitettu verellä) Tasajako hengissä selvinneiden kesken. Menehtyneitä huomioidaan parhaan mukaan olosuhteiden salliessa. Tulee kertoa menehtyinestä edesmenneiden läheisille. Ei selkäänpuukotusta.

Tavoite: Pöllitään arvokasta ja takaisin.

Tulos: Yksi palasi.

3. Ryhmä

Hahmot: Merridia(wizard 1), Jack(monk 1), Cedric(cleric 1), Oolatranna(druid 1), Nesteruk(cleric 1)

Sopimus: (Kirjallinen sopimus, allekirjoitettu verellä) Tasajako hengissä selvinneiden kesken. Menehtyneitä huomioidaan parhaan mukaan olosuhteiden salliessa. Tulee kertoa menehtyinestä edesmenneiden läheisille. Ei selkäänpuukotusta.

Tavoite: Pöllitään arvokasta ja takaisin.

Tulos: Ihmeellisesti kaikki selvisivät lyhyestä visitiistänsä Rappan Athukissa.

4. Ryhmä

Hahmot: Jack(monk 1), Cedric(cleric 1), Oolatranna(druid 1), Goruza(bard 1), Wilfred(summoner)

Sopimus: (Kirjallinen sopimus, allekirjoitettu verellä) Tasajako hengissä selvinneiden kesken. Menehtyneitä huomioidaan parhaan mukaan olosuhteiden salliessa. Tulee kertoa menehtyinestä edesmenneiden läheisille. Ei selkäänpuukotusta.

Tavoite: Löytää jotain.

Tulos: Metsien kiertelyn jälkeen löysivät tiensä Zelkorin lautalle.

Jackin uudet seikkailut:

Palattuani ensimmäiseltä matkaltani etsiskelin uutta ryhmää jonkin aikaa, vaan en havainnut mieleistä muutamaan päivään. Kuulin seikkailijoiden uhoavan humalaspäissään lähtevänsä kipaisemaan Rappan Athukista aarteita tai merirosvojen ryöstösaalista rannikolta. Rohkenin liittyä ryhmään vasta, kun kuulin erään jo matkalla käyneen velhottaren puhuvan kadonneesta veljestään sekä metsien susilaumoista. Ryhmäksi muodostui kaksi pappia, joista toinen kanniskeli olutkolpakkoa ja toinen taas puristeli nyrkkejään rystyset valkoisena, edellämainitu velhotar sekä mukava veikkonen lemmikkikarhunsa kanssa. Matkamme Rappan Athukiin keskeytyi kahdesti; ensin vartiosto tarkasti että olemme kunnollisten ihmisten asialla, seuraavaksi rosvo vaati saada arvotavaramme. En pitänyt lainkaan ajatuksesta, että luopuisin rakkaasta miekastani tai parannusjuomistani. Päätin siis pistää miekkosen pakettiin, jotta luopuisi kelvottomista tavoistaan. Kehtasi väittää olevansa vielä kuninkaan edustaja sekä virallinen tullimies.

Olisihan se pitänyt arvata, ettei tuommoinen selkärangaton roisto ole yksinään liikenteessä ja pensaistahan hyökkäsi tusinan verran rosvoja sekä mahtava noita! Oma velhomme oli jo pakomatkalla, mutta sai maistaa omaa lääkettään. Näkymättömyys on niin vahvaa taikuutta, että olen vain kuullut puhuttava moisesta tähän asti. Rosvot tappoivat mukavan miekkosen lemmikkikarhun ja tämän jälkeen päätimme antautua ja suostua 'tullimaksuun'. Menetin uuden miekkani sekä parannusjuomani. Lupasin itselleni, että nämä surkimukset saavat tuta teräni koston vielä jonain päivänä.

Itse laakso vaikutti samalta, kuin viimeksi käydessä. Aiemmalla matkallani näkemäni outo hautakaiverrus oli vieläkin paikallaan, mutta nyt havaitsimme joitain pieniä käytäviä, jotka johtaisivat ilmeisesti maan alle. Mitä lie olentoja näissä käytävissä sitten liikkuukaan jäi mysteeriksi, mahdollisesti ovat öisin liikkuvia. Pääkryptaan pääsimme ovesta tällä kertaa kovin suorasukaisella toiminnalla, eli käyttämällä muurinmurtajaa. Pettymys oli käsin kosketeltavaa, kun tämäkin mausoleum oli tyhjä joitan ruosteisia ja rikkinäisiä aseita lukuun ottamatta. Yksi ainoa sarkofagi oli kammion perällä ja sitä koristi muutama maagisella liekillä palava musta kynttilä. Mausoleumi oli luonnollisesti ansoitettu. Jahka kajosimme arkkuun alkoi ikävä tapahtumasarja: ovet rämähtivät kiinni, arkusta alkoi kuulua pahansuovaa naurua ja kannen alta nousi musta luuranko kahden miekan kanssa. Näin miten veri alkoi paeta tovereideni kasvoilta, etenkin poloinen Cedric valahti aina vain kalpeammaksi kunnes pystyi vain kauhusta täristen huutamaan nurkassa. Yritin lyödä ovea muurinmurtajalla, mutta selvästikin ansa oli suunniteltu pitämään tunkeutujat sisällä. Luurankosoturi vastusti yrityksiäni taltuttaa tämä painiottein rasittavan hyvin, eivätkä Oolatrannan tai Nesterukin iskut tuntuneet tekevän juurikaan vahinkoa tähän kekälesilmäiseen epäkuolleeseen rienaajaan. Merridia onneksemme pakeni oikeaan nurkkaan ja havaitsi arkun takana salaisen oven, josta pystyisi pakenemaan jonnekin alemmalle tasolle. Itse havaitsin samanaikaisesti huoneen lattian nousevan kohti kattoa hitaasti. Eikö edes mausoleumien sisältä voi löytää rauhaa... Luurankosoturi vei toverieni voimia isku toisensa jälkeen, mutta onneksemme saimme luukun avattua ja tiputtauduimme tyhjyyteen toivoen parasta. Itse löin pääni matkalla ja menetin tajuntani, harvoinpa olen ollut näin tyytyväinen pappien paikallaoloon.

Maanalaisesta käytävästä löysimme vain umpikujan ja keskeneräisen kaivannon. Lepäsimme pitkään ja yritimme parhaan mukaan hoitaa ehtyneitä voimiamme. Pääsimme pakenemaan luukun kautta, vaikka se koville ottikin. Paluumatkalla samat rosvot yrittivät viedä arvoesineitämme, mutta onni onnettomuudessa takasi lurjuksille vesiperän. Painoin lisää kasvoja muistiin.

Selvisimme hengissä, mutta saaliitta takaisin sivistyksen pariin. Nesteruk sekä Merridia eivät olleet kiinnostuneita palaamaan erämaihin, joten etsimme ja löysimme seuraamme tanssivan puoliörkin sekä itsestään kovaa ääntä pitävän puolituisen. Molemmat osasivat taikoja ja osoittivat omaavan puheenlahjoja. Päätimme tutkia lähimetsiä sen sijaan, että pyrkisimme takaisin Rappan Athukiin. Tutkimuksemme johtivat yhteen jykevään johtopäätökseen: nämä laittomat maat kuhisevat rosvolaumoja. En osaa sanoa miten moneen otteeseen kohtasimme rosvoja matkallamme, mutta ne kaikki toistivat samaa laulua: arvoesineet tai henki. Yhdet jallitimme johdattamaan meidät sheriffin ja tämän partion luokse, mutta tämän jälkeen emme enää uskaltaneet palata tämän ryhmän alueiden läpi vaan suuntasimme metsän halki pientä kylää kohti, josta sheriffi miehineen meille kertoi. Ja mikä matka siitä tulikaan... En jaksa laskea miten monasti jouduimme väistämään tai pakenemaan rosvojoukkoja, (joita on useita, he erottautuvat toisistaan hattujensa värin perusteella) mutta saimme olla jatkuvasti pakosalla. Vaihtelua rosvoihin tarjosivat muutama peikko, Erkki, Pertti sekä Jaakko, joitka kävivät nälkäisinä häiritsemään lepoamme yhtenä yönä. Goruza johdatti hitaimman niistä, Pertin, syrjään ja Wilfred noitui paikalle kotkia häiritsemään kahden paikallejääneen toimia. Itsekin onnistuin sivaltamaan miekallani kipeästi, vaan sitten sain tuta syöksyhampaat pääni ympärillä ja tajuntani pimeni taas. En ehtinyt kulkea kohti valoa kuin hetken ja tunsin taas Cedricin parantavan voiman nostavan minut tajuihini. Goruzan onnistui lyödä Erkki hengiltä, jonka jälkeen Jaakko pakeni metsään ja ehdimme paeta ennen Pertin paluuta leiriimme.

Seuraavan päivän saimme paeta valkosuikkaisia rosvoja henkemme hädässä kohti lauttakylää. Wilfredin erikoinen palvelija ja Cedric häiritsivät rosvoja parhaansa mukaan ja onnistuimme hädin tuskin pääsemään metsästä kylään ennenkuin nuolet olisivat alkaneet sataa niskaamme täydellä voimalla. Kylässä möin ainoan arvokkaan esineen jonka vielä omistin, eli taistelusauvani. Rappan Athukin huhutut aarteet lienevät kansan suussa paisuneet todellisuutta suuremmiksi ja vielä lihottaneet lähialueiden rosvolaumoja. Kylässä levätessämme saimme kuulla varsinaisen uutispommin: Rappan Athukiin pääsisi läheisen luolaston kautta käytävää pitkin! Itse tunnen miten olen oppinut uutta matkallani ja palankin halusta selvittää tämän mysteerin, etenkin kun nyt voimme vain kävellä rosvolaumojen alta.