Versio 0.0.6

Lähteitä ja linkkejä Kolmanteen Orleansiin ja Kyberideoihin löytyy sivulta Linkit. Sivuston sisältö selviää sivukartasta.

Voit ladata Kolmas Orleans 0.0.3:n paperiversion myös PDF muodossa.

Kommetteja Orleansiin liittyen voi jättää takapihalle tai sähköpostitse osoitteeseen KolmasOrleans@sange.fi.

Sivusto sijaitsee mekanismin wikissä.

Yhteydet

Matkustaminen Kolmanteen Orleansiin

"Kun ne julisti poikkeustilan New Orleansiin -41,ne lupas ruoka-apua ja muuta. Pressa vannoi telkkarissa, et ne tekee kaikkensa. Ainoo mitä me saatiin oli pari sataa kilometriä aitaa ja vartiotorneja. Oltiin kai huonoo bisnestä. Nyt ne päästää ton rajan yli ihan kenet vaan, mut CSA:n puolelle sul ei oo mitään asiaa takas. Sä oot tääl ja säkin oot huonoo bisnestä."

New Orleansin katastrofialueella pääsee varsin helposti suunnasta kuin suunnasta, mutta poispääsy on usein paljon vaikeampaa. Sekä alue että reitit sinne ja sieltä pois tarjoavat runsaasti vaaroja ja useimmat valtiot suhtautuvat vähintäänkin epäillen alueelta saapuviin ihmisiin. Etenkin CSA on varsin tarkka - jopa vainoharhainen - tässä suhteessa, eikä katastrofialueelta olekaan käytännössä mitään asiaa CSA:n puolelle ilman korporaation takaamaa luottokorttia.

Kulkuyhteydet Väli- ja Etelä-Amerikkaan ovat kuitenkin paljon paremmat, ja suuri osa meriliikenteestä ainakin kulkee Väli- tai Etelä-Amerikan kautta. Matalamman elintason valtioille New Orleansiin suuntautuva laiton maahanmuutto ja salakuljetus ovat vähemmän haitallisia, ja ne suhtautuvat myös New Orleansista saapuviin matkustajiin suopeammin.

New Orleansin Muuri

CSA:n ja New Orleansin välinen rajavyöhyke kulkee paikallisten puheessa usein "Muurina" tai "Isona Aitana". Se on todennäköisesti maailman tarkimmin valvottu rauhanaikainen rajavyöhyke ja päihittää valvonnan tarkkuudessa jopa CSA:n toisen merkittävän rajavyöhykkeen Meksikon rajalla.

Laillinen rajanylitys tapahtuu yhdellä kolmesta raja-asemasta: Baton Rougessa, Moss Pointissa tai Brookhavenissa. Pääosa maaliikenteestä kulkee kahden ensiksi mainitun kautta, sillä Interstate 55 muuttuu ajokelvottomaksi n. 50 km etelään raja-asemasta seurauksena tiehuollon laiminlyönnistä ja alueella 30-luvulla käydyistä taisteluista.

Katastrofialueen puolelle pääsee helposti ja aivan laillisesti (ellei satu olemaan etsintäkuulutettu). Kannattaa kuitenkin pitää mielessä että rajanylitykset rekisteröidään ja korporaatioiden silmissä vierailut New Orleansissa vaikuttavat erittäin epäilyttäviltä - eivätkä muuten näytä alkuunkaan hyvältä CV:ssä! Takaisin päin palattaessa edessä on pitkä sarja erilaisia testejä ja epämiellyttäviä kuulusteluja, jopa CSA:n kansalaisille. Muiden maiden kansalaisten ei kannata New Orleansin kautta CSA:han juuri pyrkiäkään.

Nimestään huolimatta Muurissa on hyvin vähän aitaa tai vallia. Valvonta on hoidettu pääosin aseistetuilla sensoritorneilla, miehittämättömillä lentokoneilla ja muulla etätarkkailulla. Laiton rajanylittäjä ei tunnista rajavyöhykettä muusta kuin varoituskylteistä, -valoista, -sireeneistä ja -kuulutuksista. Yleensä näiden jälkeen seuraava vihje raja-alueesta tulee suuliekkien ja tarkkojen sarjojen muodossa.

Muurin läpi?

CSA:n puolelle rajaa kulkee alati vaihtelevia salakuljetusreittejä, joista etenkin lännessä suurta osaa hallitsevat Meksikon kartellit. Idässä on myös jonkin verran riippumattomia tai Nobras -enklaavien hallinnoimia salakuljetusreittejä, mutta merkittävin salakuljetus maarajan yli on ehdottomasti meksikolaisten hallussa - kiitos vuosikymmenten kokemuksen Meksiko-USA/CSA -rajan ylittämisestä.

Suuri osa salakuljetuksesta liittyy huumausaineisiin ja laittomaan huipputeknologiaan, mutta myös mm. aseita ja ihmisiä kuljetetaan rajan yli. Bisnes on kovaa ja yhteyden saaminen salakuljettajiin on kovan työn ja paikallistuntemuksen takana.

Meriyhteydet

Meri ja Mississippi-joki ovat aina olleet tärkeitä New Orleansille. Maarajan ja ilmatilan sulkeuduttua meri on ottanut paikan alueen olemassaolon mahdollistavana henkireikänä. New Orleans oli jo ennen hurrikaanejakin yksi Yhdysvaltojen vilkkaimmista satamakaupungeista, ja kuljetusväylänä New Orleansin läpi virtaava Mississippi-joki on edelleen keskeinen myös CSA:lle.

Joen varrella on kymmeniä eri kokoisia ja kuntoisia satamia, mutta vain harvat näistä ovat muuta kuin täyteen pakattuja kelluvia asuinalueita pysyvästi toisiinsa kiinnitettyine veneineen ja homeisine lankkusiltoineen. Suurempia satamia on vain muutamia, ja ne sijaitsevat lähekkäin New Orleansin keskustan tuntumassa.

Jukosilla, Brasilialla, kartelleilla ja Kiinalla on omat valtamerilaivoillekin riittävän suuret satamat lähes vieri vieressä. Niiden väliin pystytetyt piikkilangat ja konekivääritornit valvovat satamia yhtä paljon toisiltaan kuin muilta katastrofialueen uhkilta. Näiden lisäksi on vain yksi merkittävä, suurille laivoille riittävän suuri satama-alue: Vapaiden Työläisten Kollektiivi (Free Workers Collective).

Kollektiivin satamavaltio tilkkutäkkimaisine betonibunkkereineen ja vanhentuneine panssarivaunuineen on alueen pääasiallinen matkustajaterminaali, sillä muut isot satamat ovat vain harvojen alusten käytettävissä. Niinpä useimmat New Orleansiin saapuvat turistit näkevät ensimmäisen pilkahduksen New Orleansin anarkiasta ja kaaoksesta Kollektiivin satamaterminaalin betonisten porttien lävitse.

Suurten satamien vähyydestä huolimatta joki kuhisee kaiken näköisiä ja kokoisia aluksia aina soutu- ja pikaveneistä valtaviin rahtilaivoihin ja sota-aluksiin. Matkustaminen ja kuljettaminen vesiteitse ovat suuressa osassa aluetta paljon helpompaa kuin maitse, varsinkin kun murenevan tieverkoston ylläpidosta ei varsinaisesti huolehdi kukaan. Sillat ovat erityisen riskialttiita, eikä useimmilla niistä rekka- tai kuorma-autoja ole ajettu vuosikausiin joko barrikadien, hökkelien tai huonon kunnon vuoksi.

Vesiliikenteen runsaasta määrästä huolimatta reittitarjonta alueella on varsin kaoottista, ja tottumattoman onkin vaikea löytää luotettavaa palvelua rehellisillä hinnoilla. Oman lisänsä jo muutenkin sekavaan liikenteeseen tuovat myös vaihteleva sää ja turistien muun liikenteen seassa ohjastamat vuokraveneet. Joki- tai merirosvouskaan eivät ole harvinaisia.

Tankkereita ja tykkiveneitä

"Joo, sä haluut olla poliittisesti aktiivinen ja vaikuttaa asioihin. Se on ihan okei, mä ymmärrän. Mut jos sä vi**u sohit tolla panssarintorjuntaohjuksella lähellekään mitään muuta kuin partiovenettä mä tuun ite henkilökohtaisesti nylkemään sut. Mä en haluu palavaa öljytankkeria mun kaupungin keskelle, ja mä en haluu et kukaan tulee kyselemään ton ohjuksen perään. Capiche?"

Mississippi-joki on on syvyytensä ja leveytensä ansiosta hyvä väylä laivoille aina Baton Rougen satamiin saakka, ja turvatoimien ja ajoittaisen ruoppaamisen kalleudesta huolimatta CSA ylläpitää kuljetusväyläänsä. Baton Rougen petrokemian teollisuudelle raaka-aineita kuljettavat tankkerit ja niiden saattueet sekä lentävine että uivine droneineen ja tykkiveneineen ovat tavallinen - joskaan eivät yleensä tervetullut - näky joella.

Muista CSA:n joukoista ja tukikohdista poiketen saavat joella kulkevista laivoista ainakin suurimmat olla yleensä täysin rauhassa. Katkeamaton jokiliikenne on New Orleansin elinehto, eikä palava tankkeri tai joen tukkiva, karille ajanut konttilaiva ole juuri kenenkään etujen mukaista.

Lentäen?

Lentoliikenne New Orleansiin on kallista, hankalaa ja harvinaista. Pienkoneillekin kelvollisen kentän löytäminen on usein hankalaa, sillä CSA:n havaitessa lentokenttää käytettävän salakuljetuslentoihin se yleensä pystyttää esteitä tai räjäyttää kuoppia kentän pintaan estääkseen käytön vastaisuudessa. Salakuljettajat ja muut CSA:ta vastustavat porukat sitten purkavat esteitä ja täyttävät kiitoratojen kuoppia tilaisuuden tullen.

Alueella lennonjohdon virkaa toimittavat CSA:n, Jukosin ja Kiinan radioaalloille syytämät varoitukset lentokieltoalueesta ja uhkaukset ilmatorjunnasta. Uhkaukset eivät ole tyhjiä, ja etenkin lähellä CSA:n, Kiinan ja Jukosin tukikohtia, sota-aluksia ja valvontadroneja luvaton lentäminen on silkkaa itsemurhaa.

Tutkan alapuolella on kuitenkin mahdollista lentää, jos kone on tarpeeksi hyvin tutkasuojattu ja sääolosuhteet ovat sopivat. Vaihtoehtoisesti ilmatorjunnalta voi pyrkiä suojautumaan mustan pörssin radiomajakoilla ja laittomilla ohjelmistoilla, jotka saavat koneen vaikuttamaan venäläiseltä tai kiinalaiselta. Uskottava aksentti radiossa ei ole haitaksi.

Kiinalla, Jukosilla ja CSA:lla on omat kenttänsä sekä jonkinasteinen yhteisymmärrys siitä, ettei naapurin koneita pudoteta taivaalta ilman erityistä syytä. Tiedonkulku lennonjohtojen välillä on kuitenkin usein heikkoa, ja etenkin Jukosilla ja CSA:lla on tapana ampua epäselvissä tilanteissa ihan vain varmuuden vuoksi.

Lisäksi paikalliset vähät välittävät muiden sopimuksista, ja silloin tällöin nousevia ja laskeutuvia koneita tervehditään valojuovaryöpyillä tai ohjuksilla maasta käsin. Oikeita syyllisiä näihin iskuihin harvoin löydetään, mutta syntipukkeja sitäkin enemmän.