Voinko saada ikinä anteeksi?

Yadis Arrakis
Female Tiefling Cleric 5
Alignment Lawful Good
Background Acolyte
Player Rosgis

Init +2
Senses Passive Perception 13; darkvision

AC 17
hp 38 (4d8+6)
Saves: Wisdom +6 , Charisma +3
Special DefensesResistance to Fire

Speed 30'
Melee Moukari +5 (1d6+2)
Ranged Varsijousi +4 (1d6+1)

Spells Prepared
3rd (2 slots/day): Spirit Guardians, Create Food and Water, Revify, Vampiric Touch^d
2nd (3 slots/day): Spiritual Weapon, Lesser Restoration Ray of Enfeeblement^d, Gentle Repose^d
1st (4 slots/day): Cure Wounds, Healing Word, Guiding Bolt, Bless, Bane^d, False Life^d
Cantrips: Spare the Dying, Guidance, Thaumaturgy, Toll of the Dead, Ray of Frost

Str 14, Dex 12, Con 14, Int 10, Wis 16, Cha 10
Prof.+3
Feats
Skills Insight +6, Medicine +6, Persuasion +3, Religion +3
Languages Common, Infernal, Primordial, Goblin
Features and traits Tiefling (Hellish Resistance, Darkvision, Infernal legacy (Levistus, Ray of Frost cantrip)), Divine Domain: Grave (Eyes of the Grave, Circle of Mortality), Domain Spells (1: False Life, Bane) Channel Divinity: Turn Undead, Destroy Undead, Path to the Grave.

On person Ilmaterin amuletti, saarnasmiehen vaatteet, moukari, rukouskirja, opaali
In backpack explorer's back, sateenvarjo, hellehattu, Halun Hauta- kirjasarja, pyhää savua, Liekehtivän Nyrkin kypärä, parantajan tarpeet.
Wealth 30 gp, 5 sp

Tulisormelta palaamisen jälkeen.

Tuulen puhaltaessa, hän katsoi alas huipulta. Vaara oli ohi tältä erää, mutta sielussaan hän tiesi että taistelu ei ollut vielä päättynyt. Kaikki kokemusten vuodet kertoivat sen hänelle. Hento sade kasteli hänen vaatteitaan ja pyyhki hien kasvoilta, valuen kosteutena pitkin hänen sarviaan.
"Miten kukaan voi voittaa tällaista vihaa?" hän sanoi kuin kuiskaten kohtalolle ikään.
Hän kuuli askeleita takaansa. Tuulen vaihtaessa suuntaa, hän kääntyi katsomaan. Fiona asteli epävarmoin askelin hänen luoksensa.
"En malta odottaa että pääsen pois täältä", hän sanoi. Fionan kädet tärisivät, ja hänen rintansa kohoili raskaan hengityksen takia tämän ottaessa heikon otteen Rhaegosin käsivarsista. Rhaegos otti vahvemman otteen.
"Meillä on hetki aikaa."

Yadis laski kirjan käsistään. Normaalitilanteessa hän ei ikinä lopettaisi lukemista tässä kohtaa, mutta tämänhetkisessä tilassa ei ole mitään normaalia. Sademetsän pauhun lisäksi hänen mieltään sekoitti menneet tapahtumat. Yadis nousi teltastaan seisomaan, katsellen leiriä. Azaka hoiti nuotiota, Alarak istui veneessä pressun alla lukemassa kirjaa ja Liera seisoi mangrovesuistossa, odottaen kalasaalista atraimensa kanssa. Pienen matkan päästä kuului Rinin harjoituksen tasainen pauke. Yadis muisti sen, kun nuori haltia iskeytyi maahan Tulisormen huipulla.

Hän oli nähnyt paljon. Salaa Yadis uskoi, että vaikka lohikäärmemiehen ikää oli vaikea arvioida ja puolihaltia oli varmaan häntä vanhempi, hän oli silti kokenut enemmän elämässää kuin he. Erilaisia kokemuksia, ainakin. Vaikka hän olikin tehnyt töitä kuoleman parissa kauan, ei Yadis ikinä tottunut näkemään niitä kuolleina, joidenka elämä oli vielä edessä. Vaikka kovat luut Luskanin sataman baareissa tai merimiehet Syväveden laivoilla tiuskivat että "kuolemaan tottuu", ei Yadis uskonut tähän. Hän ei ainakaan tottunut. Ja Yadis oli nähnyt niin paljon kuolemaa. Verinen veitsi hänen kädessään, sateen piiskatessa hänen hiuksiaan pitkin kasvoja Luskanin mutaisilla kaduilla.

Yadis tiesi riskit. He kaikki tiesivät, mutta Yadiksen ajatukset vaelsivat siihen hetkeen jolloin Liera ja Rin uskottiin heidän turvakseen. Lohikäärmemies oli yhtä vahva kuin miltä hän näyttikin, mutta Rin oli yllättänyt hänet raivokkuudellaan. Mutta hän muisti sen epävarmuuden, ja heidän sponsorinsa sanavalinnat. Oliko nuori haltia ja lohikäärmemies molemmat melkein kuolleet Tulisormella tehtävällä jota he eivät halunneet, tai jonne heidät oltiin jopa pakotettu? Tämä oli huolestuttava ajatus. Yadis oli valmis antamaan oman elämänsä tehtävälle, mutta olivatko kaikki hänen toverinsa samalla linjalla? Oliko heillä varaa valita toisin?