Jos kotiimme polkunsa johtaisi
Siellä jahtaaja levolle löytäisi
Monelle meistä ehjemmän elämän

Raportti 6

Raportin kirjoittanut alihankkija Rasha, ei suvun nimeä.

Raportin vastaanottaja Adresteia, Hornakorppi, Ruhtinatar Zarielin 7. leegion 13. luutnantti. Epäolennaiset faktat poistettu.

• Levättyämme kunnolla edellisten päivien koettelemusten jälkeen, aloimme suunnitella jatkoa. Lady Illan Viimeinen Salaisuus sääti jotain obeliskin ja kallioluolien luona, tutkien niiden taiallisia ominaisuuksia. Tämän johdettua kirjaimellisesti ei mihinkään, teimme päätöksen. Lähtisimme kaupungin kaakkoisosaan etsimään seuraavaa pyhättöä, sekä mahdollista arvoituskuutiota (arpakuutioita?), mutta myös mahdollisesti Thayn punaisia velhoja. Thayn lähettiläät olivat napanneet ainakin yhden kuutioista nenämme edestä, ja jos haluamme selvitä loppuun asti tarvitsimme ne kaikki. Thayn velhojen leiri (tai ainakin yksi niistä) on samassa osassa kaupunkia kuin seuraava pyhättömme, ja jos sielä tulisi vesiperä, niin etsisimme tarvitsemaamme suoraan punanuttujen leiristä.
• Matkamme katkesi hetkellisesti, kun saavuimme joen ylittävän tukin luokse. Puussa kykki joku, vahtien meitä. Dagan "houkutteli" hänet ulos hyvin tähdätyllä jousella, ja Darmstadt kohotti ääntään, kehottaen tätä tulemaan esiin. Vaanijamme oli tabaxi nimeltä Naulapussi, vanha kolli joka metsästi suuria petoja kaupungissa. Ladylla ja Naulapussilla vaikutti olevan aika hyvä alku, mutta sitten puheenaiheeksi tuli edellisenä päivänä kohtaamamme hirmulisko, jota Naulapussi nimitti Sulkien Kuninkaaksi. Naulapussi hermostui kuultuaan sen kuolemasta; hän toivoi joko kaatavansa hirviön itse tai joutuvansa sen hampaisiin, saaden metsästäjän kuoleman. Erityisesti hänellä tuntui olevan ongelma minun kanssani, ja tässä kohtaa tämä alkaa olla jo aika vanha hattu. Kuulemma ainoa tapa jolla voisimme hyvittää tekomme olisi etsiä "Kuun Napa", taikaesine jolla voi löytää "rakkaimpansa", tässä tapauksesa hänen poikansa. Aika surkea metsästäjä, sanon minä. Hän myös sanoi että minä....haisin pedolta, sellaisilta joita hän metsästää. Naulapussi päästi meidät jatkamaan matkaamme, mutta kuulemma seuraavan kerran kun kohtaisimme hän lähestyisi meitä kuin petoa.

                    Sarvikkokalloa kruunuksi Manalaan
                    Taljaa lautaksi majasta Tuonelaan
                    Metsästäjä oli jahtaava läpi elämänsä

• Saavuimme varstaetana Unkhin pyhätölle. SIsältä löytyi muutama epäkuolleen olennon raato (epä-epäkuolleina), ja kuten arvelinkin, tyhjä pedestaali jossa pyhätön kuutio oli ollut. Turhautuneena aloimme pohtia uutta suunnitelmaa. Etsisimme Thayn velhot käsiimme, ottaisimme sen mikä kuuluu meille ja tappaisimme kaikki jotka vastustavat meitä. Dagan ja minä jäljitimme velhot leiriinsä, ja suunnitelma syntyi; Loisimme talojen väliin väijytyksen, jonne houkuttelisimme ulkona seisovat vartijat Orvexin avulla. Darmstadt jähmettäisi heidät, minä murhaisin ja tappaisimme kaikki ne jotka tulevat ulos talosta. Mutta yksikään suunnitelma ei kestä ensimmäistä kontaktia vihollisen kanssa, ja jähmetysloitsu ei toiminut toivotulla tavalla. Pian täysi mylly oli käynnissä, ja taistelu alkoi. Löytämäni tulijuoman ansiosta puhalsin tulenlieskalla yhden vartijoista tuhkakasaksi, ja vangitsin tämän hengen palvelukseeni ennen kuin se paiskautuisi sielunsyöjän ravinnoksi. Aave palveli minua hyvin, joskin ei kovin kauaa. Thayn velhojen offensiivi oli raskas; onnistuin murtamaan yhden velhon myrkkypilviloitsun, mutta pian velhot usuttivat kutsumansa kivihirviön niskaamme. Dagan, Darmstadt ja minä tiputimme kaikki velhojen lihasta ja luista tehdyt henkivartijat pois päiviltä. Kalju velho nosti loitsullaan Daganin korkealle ilmaan, vangiten hänet taikuuden otteeseen. Darmstadt piti kivihirviön kiireisenä, Lady aloitti voimakkaan esityksen, ja en ehkä ole ikinä nähnyt mitään niin kaunista (ei millään pahalla) ja voimakasta, sääli että Thayn pirulaiset olivat myöskin voimakkaita. Sain maistaa Thayn velhottaren tulipallosta, ja kalju velho (joku nimi sillä oli, mutta se oli sitä perinteistä Thayn megalomaniaa) vaati meitä lopettamaan taistelun. Dagan vastasi samalla mitalla, ja otti yhden kirotuista surmanuolistaan ja kovalla vaivalla ampui sen suoraan sen kusipään solisluusta läpi, tappaen velhon kertaheitolla. Velhotar koitti paeta, hidastaen meitä lonkeroloitsuillaan (oih, muistoja) mutta Ladyn esitys teki siitä tarpeettoman. Velhotar kuoli lopulta Daganin puukkoon, viimeisen näyn edessään ollesa minun hymyni. Hän mainitsi nimen, Valindra Varjoviitta (mitä juuri sanoin Thaysta ja tyhmistä nimistä) joka kuulemma tulee ja kostaa. UuuUuuuu.
• Darmstadt oli pärjännyt ihailtavan hyvin yksin kivihirviön kanssa, ja Lady ja minä viimeistelimme sen loitsuillamme. Sen kadotessa takaisin omalle maailmantasolleen, tajusimme että jossain kaupungissa on yksi velho vielä jäljellä. Olimme kuitenkin voitokkaita; Thayn velhoilta löytyi kaksi kuutiota (ka-ching!), arkullinen arvokasta timanttipölyä loitsuihin sekä kiitettävä viinavarasto, johon aloin tutustumaan innolla. Heidän asuttamasta talostaan löytyi myös kutsuntapiiri, jonka tuhosin pikaisesti; jos Thaylla on vielä liittolaisia alueella, emme halua heidän pakenevan ja hakevan apua etsimään meidät käsiimme. Meillä on jo yksi metsästäjä kintereillämme, emmekä tarvitse toista.

                        Ei petoa erotettu sarvistaan
                        Ei metsästäjä avaudu arvistaan
                        Ei petoa erotettu sarvistaan
                        Ei metsästäjä avaudu arvistaan

Teidän tietäen, että mikä on annettu voidaan ottaa pois,

Rasha

Sielusaldo: 5

Thayn punainen velho