Su-hirviö

Eleaint- kuun 30. päivä, ote Yadis Arrakiksen päiväkirjasta

Levättyämme koettelemuksistamme Xandalan kanssa, jatkoimme matkaa kohti Omua. Sateet ovat alkaneet keventyä, ja ilmassa on lämpöä- mätäkuu lähestyy, ja sitä myöten sademetsän monsuunikausi alkaa olla ohitse. Ja hyvä niin!

Kohtasimme tänään apinoita, pariakin eri sorttia. Tavallisemmat marakatit suojelivat hedelmävarastoaan, ja sain upean mahdollisuuden todistaa kuinka Liera, kaikesta päätellen aikuinen, raavas lohikäärmemies, hävisi argumentissa apinalauman alfaurokselle. Pieni ihmetaika ja apinat loikkasivat puuhun pois tieltämme.

Toinen apinatapaaminen oli astetta ikävämpi. Hirviömäiset su-apinaolennot kävivät kimppuumme, ja ne pystyivät pelkällä katseellaan satuttamaan ja jähmettämään paikoilleen! Ikäviä olentoja. Liera ja Mushariib kokivat tämän omakohtaisesti. Taistelu oli nopea ja väkivaltainen. Liera kävi bonjaamassa apinoiden pesäkolot, ja tarkisti ettei niitä ole enempää tulossa.

Marpenoth- kuun 2. päivä, ote Yadis Arrakiksen päiväkirjasta

Kirjoitan tätä yöllä, vartiovuorossani. Aiemmin illalla Alarak näki leirin liepeillä jotain, minkä hän uskoi olevan yuan-ti'ta, Omun käärmeihmisiä. Kukaan muu ei nähnyt niitä, mutta Alarak harvemmin näkee omiaan. Yuan-ti. Olen kuullun nimen aiemmin, sekä profeetan suusta että pyhän äidin kirjoituksissa. Muinaisia, kavalia ja vihan kyllästämiä olentoja. Omu alkaa olla lähellä.

Toinen asia...näin sen unen taas. Kädet veressä, se lapsi jonka nimeä en edes muista enään jonka kengät minä tarvitsin. Kaikki elämäni kamalat teot pakattuna yhteen, hirvittävään hetkeen. Arvet jotka ovat hinta teoistani tuntuvat tuoreilta, aivan kuin ne olisi vasta muutama päivä sitten tikattu kiinni. Oloni on heikko.

Ilmater, piinapenkin herra, näen sinut
Kannan kipuni, sillä kukaan ei sitä puolestani kanna
Tunnen tuskasi, sillä kukaan ei tunne sitä kuin minä
Kärsimykseni on koettelemus, joka vahvistaa minua
Piinani on parannus, jolla menneisyyden haavat sidon
Kuolemani on kilpi, jotta kenenkään muun ei tarvitse kärsiä

Taiteilijan näkemys Rinin viimeisestä hetkestä Chultissa.

Syndra Silvanen jälkisanat

Tähän päivään ja rukoukseen päättyy Yadis Arrakiksen kirjoitukset matkastaan Chultiin. Pohjoisen lapsen 144 päivää kestänyt matka Chultissa päättyi Marpenoth- kuun 2. päivänä. Lieran ja Alarak Myrskysyntyisen kautta saamieni tietojen mukaan ryhmä kohtasi tuona päivänä aiemmin tavatun Artus Cimberin ja tämän matkakumppanin Lohikäärmesyötin, jolloin Artusta seuranneet jääjättiläiset kävivät heidän kimppuunsa. Kuten tekin, arvon lukija, minäkin olin hämmentynyt tästä kuvauksesta, mutta kuulemma nämä olennot olivat seuranneet Artusta henkilökohtaisen velan tähden etelän ääriin saakka. Tässä taistelussa kuitenkin Yadis Arrakis sai surmansa, koittaessan auttaa matkatovereitaan parhaan kykynsä mukaisesti. Yadis Arrakiksen kirjoitukset Chultista ovat tuoneet meille tärkeää tietoa Omusta, kuolonkirouksesta ja sen alkuperästä. Sadat kiroavat nyt Acererakin nimeä. Samalla teos on kertomus selkeästi kärsineen mielen matkasta, hänen koettelemuksistaan Chultissa ja miten hän on koittanut tehdä hyvää ympärillään. Olen lähettänyt kopion teoksesta Volothamp Geddarmille, jonka kirjoituksia Yadis ihaili, jotta toinen seikkailija voi lukea hänen sanansa, sekä Punaisten Käärinliinojen Talolle Luskaniin, jotta hänen uskonsisarensa voivat muistaa hänen tekonsa.

Yadis ei valitettavasti ollut tuon kohtalokkaan päivän ainoa kuolonuhri. Nuori Rin, jonka kauppiasprinssi Wakanga asetti Yadisin ja Alarakin oppaaksi ja suojelijaksi, kaatui samaisessa taistelussa. Rin oli itsekin pohjoisen lapsia, mutta hänen kotinsa oli Nyanzaru, jonka kaduilla ja katoilla hän kasvoi miehen ikään, ainakin meidän ihmisten silmissä. Haltiakansan parissa häntä kohdeltaisiin kuin lasta, ja hänen vanhempansa ovat oikeutettuja kiroamaan meidät jos he ikinä saavat tietää poikansa kohtalosta. Rinistä on mainintoja Yadiksen kirjoituksissa, jossa Yadiksen suhdetta nuoreen soturiin voi kuvata äidilliseksi, tämän huolehtiessa nuoresta haltiasta, joka ei aina suojelua tarvinnut. Ajatukseni ja rukoukseni menevät myös Lieralle, Rinin läheisimmälle ystävälle,

Me emme kuitenkaan saa luovuttaa. Niin kauan kuin kuolonkirous kalvaa meitä, on työn jatkuttava. Koneistot ovat käynnissä, ja Omu on yhä kohteemme. Minulla- koko maailmalla- ei ole aikaa miettiä hirvittävää hintaa minkä maksamme, sillä vaihtoehto tälle uhraukselle on katastrofi vailla loppua. Olen editoinut teoksesta tietoja joita emme halua paljastaa, välttääksemme paniikin Kalparannikolla ja Nyanzarussa. Toivon, että lukija ymmärtää kuitenkin tämän tehtävän tärkeyden, ja miten Yadis Arrakiksen, Rinin, Larysin, Gummo Kiviparran, Kahden Kuivan Viitan, Sir Ulfgerdtin, Tuska Demoninsurman, Filandrevelin, Ilyan Valharezin ja kymmenien muiden uhraukset eivät ole olleet turhia.