Halyon Krigorovich

Halyon Krigorovich on syntyjään Ardisista, jossa tämän suku on pitänyt majaansa jo vuosisatoja. Sukupuu on kirjavanaan Mendevin demoninsurmaajia ja Ozemin ritareita sekä niin kutsuttuja "Pharasman Valonkantajia".

Krigorov Vor Kelem on yksi näistä Valonkantajista, ja Halyonin isä, sekä edesmenneen Mikhail Vor Kelemin isosetä ja tämän oppi-isä. Mikhailin isä, Grigori Vor Kelem kuoli Mikhailin ollessa vasta kymmenvuotias ja omaa isoisäänsä Mikhail ei koskaan saanut edes tuntea sillä tämä oli kaatunut Viimeisen Muurin taisteluissa kauan sitten.

Vuosia sitten, Petros Lorrimor saapui Ardisiin tyttärensä Kendran kanssa, ja tyttö iski silmänsä Halyoniin välittömästi hänen kävellessään vastaan kadulla. Halyonin katse kohtasi teini-ikäisen tytön katseen eikä aikaakaan, kun Halyon norkoilikin Kendran luona päivittäin. Tuolloin myös Petros Lorrimor huomasi tyttärensä kiinnostuneen nuorukaisesta, ja itsekin mieltyi Halyoniin. Olihan tämä varsin tahdikas ja tuntui tietävän todella paljon toismaailmallisista olennoista, vaikka tällä itsellään ei ollut minkäänlaista akateemista koulutusta. Petros kävi tyttärensä kanssa monesti seuraavien vuosien aikana Ardisissa ja välillä myös Halyon kävi Ravengrossa samalla kun Halyonin ja Kendran ystävyys syventyi ja heistä tuli rakastavaiset.

Eräänä päivänä, ollessaan jälleen matkalla Ardisiin, Kendran ja Petrosin kimppuun kävi joukko paikallisia varkaita. Halyon oli matkalla heitä vastaan ja tämä saapui paikalle sopivasti pelastaen rakkaansa sekä tämän isän. Lyhyen mutta vaikuttavan taistelun tiimellyksessä Halyonin selkään ilmestyi siivenkaltaiset valonsäikeet ja tämän silmät loistivat liekehtien. Tämän välikohtauksen seurauksena Petros kiinnostui toden teolla Halyonista, ryhtyen tekemään tutkimuksia tarkkaillen poikaa tiiviisti. Kävi ilmi, että Halyon ei ollut aivan tavallinen ihminen, vaan ilmeisesti enkelinverinen. Tämä selitti myöhemmin myös sen, miksi niin nuori ja enempiä kouluja käymätön nuorukainen tiesi lähes intuitiivisesti ulkoisista maailmantasoista ja niiden olennoista.

Halyon itse on tiennyt jo syntymästään asti, että on erilainen kuin muut, mutta on tehnyt parhaansa pitääkseen tämän salassa, tiedostaen että verenperimänsä ominaispiirteet tulevat esille impulsiivisissa tilanteissa, kuten taistellessa. Tämän vuoksi Halyon pyrkii välttämään taistelua viimeiseen asti, sillä hän ei halua kiinnittää itseensä epätoivottua huomiota väärässä paikassa, väärään aikaan.

Kun Halyon tuli kahdenkymmenen viiden vuoden ikään, hän oli jo ehtinyt luomaan uraa Ozemin ritarikunnassa ja hänet määrättiin Mendeviin suorittamaan tärkeää tehtävää, jolloin tämän oli valitettavasti jätettävä rakkaansa taakse osaamatta sanoa milloin palaisi, jos palaisi lainkaan. Kun lähes kymmenen vuotta myöhemmin Viimeiselle Muurille saapui tieto, että Ravengroon oli hyökätty, mainetta niittänyt paladiini lähetettiin mukananaan pieni rykmentti ritareita saattamaan Ravengron pakolaiset Ardisiin, jolloin Halyon tapasi jälleen taannoisen heilansa, Kendran ja sai ikäväkseen kuulla Petrosin menehtyneen ja kuinka joukko tämän entisiä oppilaita, ystäviä tai näiden lapsia olivat pelastaneet Ravengron epäkuolleiden uhkaavalta invaasiolta. Ardisiin päästyään Halyon käytti vaikutusvaltaansa ja maineensa mukanatuomaa painoarvoa Ozemin ritarien keskuudessa ja Kendra sai jäädä heidän suojelukseensa.

Kolmenkymmenen viiden vuoden ikäisenä Halyon on yhä kuin vasta täysi-ikäisyytensä saavuttanut komea nuorimies taivaansinisine silmineen ja kullankeltaisine hiuksineen, ja ulkonäöstään tai paladiinien maineesta huolimatta Halyon on poikkeuksellisen fiksu. Halyon kokee myös olevansa palveluksen velkaa Kendran pelastaneille sankareille, jos koskaan heitä tulee tapaamaan.