Levon jälkeen urhea seikkailijaryhmämme lähestyi kartanoa toistamiseen ja kiipesi toiseen kerrokseen. Porrastasanteella heitä vastassa oli haarniskoitu nainen, joka käski heitä joko poistumaan tai ryhmän edustajaa osallistumaan kaksintaisteluun (kuolemaan saakka). Ryhmä ei suostunut, ja nainen hoidettiinkin päiviltä melko nopeasti.

Suuressa makuuhuoneessa kimppuunne yritti käydä kummitus, mutta Lykky pääsi kerrankin näyttämään erikoisosaamistaan ja rauhoitti sen. Saitte kummituksen tarinan siitä irti, ja pienellä päättelyllä sen rauhoitettua haudan lepoon.

Viereisessä huoneessa tutkitte outoa esinekokoelmaa, mutta vaikka seinävaatteen kirjoitukset vahvistivatkin näkemystänne siitä, että tässä oli taustalla jotain muutakin kuin työnantajienne kidnappaus, ette jääneet pohtimaan asiaa sen pidemmäksi aikaa, tai ryöstämään huonetta.

Talon ylin kerros paljastui vintiksi, jossa ensin näitte outoja näkyjä synkästä tulevaisuudesta, ja sitten koomisena kevennyksenä Mero lensi ansan voimasta ikkunasta pihalle. Vintillä oli myös hyvin häiritsevä lastenhuone häiritsevine asukkaineen, jotka tosin olivat enemmän riesa kuin uhka.

Tässä vaiheessa hämmennyitte hieman kun ette olleet vieläkään löytäneet etsimäänne, ja kolusitte joka nurkan sisältä ja ulkoa. Kävitte läpi myös talon hautausmaan, jossa vähemmän yllättäen oli epäkuolleita. Nekään eivät olleet suuri haaste, mutta kuluttivat kyllä resursseja.

Lopulta Lykky koki oivalluksen siitä, miten talon kellariin pääsee ja kiipesitte ensin yläkertaan ja sitten savupiippua alas. Ensimmäisenä oleva Mero jäi melkein ansaan, mutta onnistui väistämään sen. Williamin purettua tämän ansan jatkoitte matkaa pohjalle asti, jossa teitä jo odotettiinkin.

Tuskaisen taistelun jälkeen saitte Flinnin ja hänen apulaisensa voitettua (yksi antautui). Apulaiset päästitte kuulustelun jälkeen pakoon. Flinnin pistitte niin tiukkaan pakettiin kuin pystyitte ja juotitte hänelle omat litkunsa saadaksenne tajuihinsa. Flinn paljasti pienen uhkailun jälkeen motivaationsa, jotka saivat Uithaminen niin raivoihinsa, että hän kolkkasi miehen uudestaan.

Seuraavassa huoneessa oli vankila, jossa näitte tajuttomat ystävänne häkeissä. Vanginvartija oli ikävän tiukka pala, ja viimeisillä voimillaan onnistui murskaamaan Meron hengiltä. Sillä väliin kun Lykky itki surkeaa tilannetta, Uitham ja William herättivät Brandan tajuihinsa. Hän ei oikein tiennyt mistä oli kyse, mutta olisi kyllä halunnut auttaa. Saitte Brandan suostuteltua jäämään odottamaan kun kohtaisitte tämän kaiken pahuuden ja kärsimyksen lähteen.

Äskeisestä vahvistuneina jäljellä oleva joukkio potkaisi seuraavan huoneen oven auki. Teitä vastassa oli kamalan kaunis naishirviö, joka tuntui lähinnä leikittelevän teillä kunnes pääsitte sen iholle. Hirviö ei kestänyt kauaa, kun William pääsi vauhtiin ja kaatuikin lopulta hänen pistomiekkaansa.

Pelastitte ystävänne, kohtasitte paluumatkalla montaasimaisesti kaikkea jännää ja teidät palkittiin palattuanne Cassomiriin kaupungin sankareina. Herätitte Meronkin vielä henkiin.

The End (for now).