Saitte muurien ympäröimän kartanon maineen näkyviinne. Sidoitte hevoset ajotien varressa olevan lehdon laitaan ja jatkoitte perille jalkaisin. Ennen kuin ehditte porteille asti, huomasitte lehdossa jonkun patsaan vieressä nyyhkimässä. Kyseessä oli forlarren, joka lopulta kävi kimppuunne kun Mero lähti vapauttamaan puuhun sidottua tajutonta druidia. Forlarren kuoli surkeasti äitinsä perään itkien, mutta maasta esiin tunkeutuneet epäkuolleet lonkerot olivat haastavmpi vastus. Saitte nekin lopulta viipaloitua. Tajuihinsa herättyään kiitollinen druidi lahjoitti teille jäljellä olevat varusteensa ja vetäytyi eiliseen leiriinne lepäämään. (Loottia Grave Salts).

Kartanon portit aukesivat Williamin käsittelyssä helposti. Päätitte jättää väliin vierailun pihan hautausmaalla ja suuntasitte suoraan pääoville. Ovet oli ansoitettu romauttamaan lattia altanne, William hoisi tämänkin. Tosin tiirikoidessaan säpsähti hieman kun ovia vasten jysähti sisäpuolelta jokin joka haukkui vertahyytävästi. Ovien avautuessa olento pelotti Lykyn ja Ratimirin juoksemaan pois, mutta muut pysyivät vahvoina ja kukistivat sen. Lykky palasi vähän ajan kuluttua paikalle ja jatkoitte eteisestä peremmälle taloon.

Seuraava huone vaikutti olevan tyhjä tanssisali, mutta joukon tarkimmat huomasivat kattokruunuissa jotain. Kohta joukko vanhoja tuttuja lentelikin ympäriinsä loitsimassa ja olemassa ärsyttäviä. Ne hoituivat varsin helposti, mutta juuri kun taistelu vaikutti olevan ohi, Lykkyyn iskeytyi jostain myrkytetty vasama. Älysitte varsin nopeasti, että huoneen yhden seinän sisällä menikin kapea salakäytävän jossa piilotteli joku. Olento ampui toisenkin kerran ennen kuin William onnistui löytämään salaoven käytävään. Tässä vaiheessa olento pakeni, etenkin kun Uithamin lähettämät herhiläiset kävivät sen kimppuun.

Seurasitte mysteeriampujaa viereiseen huoneeseen, mutta siellä ei ollut lisää salaovia. Kyseessä oli ruokasali, jossa alkoi hyvin nopeasti kummitella. Kartanon entiset omistajat istuivat hyytävälle illalliselle. Tämän seurauksena Uitham, Lykky ja Ratimir myrkyttyivät. Näistä kaksi ensimmäistä hoisivat ongelmansa varsin nopeasti, mutta myrkky lähes tappo Ratimirin. William oli menossa avaamaan seuraavaa ovea kun sai vasamasta ja jähmettyi hetkeksi.

Tämä alakerran viimeinen huone paljastui isoksi keittiöksi, jossa William huomasi jälleen kaksi salaovea. Seinissä piilottelija oli nyt ansassa. Tämä astui esiin ja paljastui ihmisrotaksi. Tuskallisen hitaan, valeseinien tuhoamista sisältäneen taistelun jälkeen olento viimein kaatui, eikä kukaan edes tullut kirotuksi. (Loottia Whispering Gloves, Williamilla).

Päätitte suunnata yläkertaan. Porrastasanteella ei ollut mitään, mutta ensimmäisen avaamanne oven takaa paljastui kirjasto. Siellä papereiden keskellä istui kaapuihin pukeutunut lonkerokätinen olento, jonka yrityksille pelottaa teidät lähtemään lähinnä nauroitte, ja kävitte kimppuun. Taistelu tätä varsin voimakasta loitsijaa vastaan olikin sitten tähänastisistanne ehkä haastavin. Lopulta lonkeroiden syleilystä vapauduttanne kukaan ei onneksi ollut kuollut, mutta resurssinne olivat lopussa ja päätitte vetäytyi vanhaan leiriinne lepäämään ja etsimään käsiinne druidin, joka ehkä voisi auttaa teitä parannuksessa. (Loottia Quicksand Cloak, Uithamilla).

Seuraavalla kerralla kartanon tutkiminen jatkuu...