Toiminnot
Sivusto
Helmi Lost CoastillaArodus 1. Vuosi 4707 AR
Paraskin ilta päättyy ja jo yllättävän varhain Viattomat kohtasivat Tikarissa lasikan aamiaisen äärellä. Työlista oli tyhjentynyt ja mieleen palasi aiempi suunnitelma painua pormestari Deverinin puheille näiden hiisongelmien pysyväksi ratkaisemiksi. Aamun tuntina Ruosteiseen Tikariin marssi kuitenkin uusi metsän raskas hahmo, haltia nainen joka tuntui tuntevan majatalon hyvin. Tämä kuiskaili hu9olestuttavia uutisia Ameikon kanssa, kun heidän ja Viattomien katseet kohtasivat Ameikon alkaessa osoittaa nelikkoa. Karski haltia asteli pöytään omenasiideri tuopissaan ja esittäytyi Shalelu Andosanaksi. Mantujen vartiaksi, metsästäjäski ja Hiekkasärkän seutujen suojelijaksi. Hän arvioi viattomia voimesti ja Ameikon suosituksesta kertoi, että hiisien hyökkäys Mosswwoodin ja Nettlewoodin välillä suojattoman maatilan kimppuun ajoi hänet poikkeuksellisen nopeasti keräämään tietoa ja vetäytymään Hiekkasärkkään liittolaistensa puheille. Hän lähtisi heti tämän tuopin ja lihapata kulhollisen jälkeen tapaamaan sheriffiä ja pormestaria laatiakseen suunitelman kylän suojelemiseksi, Viattomat olisivat tervetulleet mukaan Ameikon suosituksesta.
Puoltatuntia myöhemmin saavuttiin kyläntalolle jutustellen niitä näitä metsistä ja mannuista. Pomrestarin assistentti järjesti tapaamisen hyvin nopeasti ja Belor täydensi seurueen vain muutamia minuutteja myöhemmin. Shalelun huoli järjestäytyneistä hiisistä ja hyökkäyksistä vahvisti edelleen pelkoja kylällä. Sheriffi Hemlock totesi, että aiemmin pormestarin kanssa laadittu suunnitelma avun hakemisesta Magnimarista laitettatisiin välittömästi täytäntöön. SHeriffi ottaisi mukaansa kolme vartioston jäsentä jotta tie ei veisi viestinviejää. Matkan tulisi kestää vain pari päivää, ja MAgnimar valmasti luovuttaisi rykmentin Hiisien ajamiseksi koloihinsa ja surmaamiseksi. Tällä aikaa vartiostoa vahvistettaisiin kiertävällä nostoväellä, mutta katseet kiersivät myös Viattomiin. Heille tarjottiin vartioston virkamerkit ja kymmenen kultarahaa päivästä, kun he tilapäisesti sekä vahvistaisivat miehistöä että yleisön moraalia läsnäolollaan. Shalelu taasen lupasi kerätä tämän päivän voimia, ja sitten painua hiisiheimojen maille tiedustelemaan lisää siitä mitä nämä hiisiä ohjaavat pitkäjalat olivat humanoidejaan. Illalla SHalelu lupasi kuitenkin kertoa lisää tietoa hiisiheimoista ja niiden sankareista Tikarissa.
Pettyneet suuntasivat Belorin perässä vartiostoon tien toisella puolella. Se oli vakuuttava kivilinnoite, joka kätki sisäänsä lukemattomia huoneita varastoineen, harjoitusaleineen ja sosiaalitiloineen. Kellarissa on myös käytännössä useimmiten tyhjä tyrmä. Sheriffi piti nopen neuvon pidon luutnantiensa, nuorn ja innokkaan Raynoldin, vakaan ja vaatimattoman MAverickin sekä Viattomien kassa. VArtioita päätettiin vahvistaa niin että sekä korkeassa pohjois kylässä että matalassa ja ahtaassa eteläkylässä kiertäisi tai vartioisi pohjois porttia aina neljä vartijaa aiemman kahden sijaan. Päätettiin myös että linnoituksen katolla olisi spotteri, joka torven soiton kuullessaan itsekin töräyttäisi torvea toiselle puolelle kylää ja aloittaisi välittömästi miehistön aseistamisen.
Viattomat ottivat näkyvyyden vuoksi päivä vartion, kahdeksan tuntia etelä kylässä noin aamu kymmenen ja iltakuuden välillä. Se touhu oli sitten järkyttävän tylsää, nopeasti avuksi otetiin hevoset hoitamaan löntystely ja entisestään parantamaan näkyvyyttä. Illan lähetessä liian hitaasti Hukka ja sitten Zledurk havaistivat etäällä sahan hiljaisen laiturin päässä veden pärkähdyksiä. Viattomat ratsastivat helposti sahan porttien ohi ja ryntäsivät jalan laiturille sahan jymistessä matalasti taustalla. Laiturin päässä pärskeet olivat loppuneet eikä kukaan näyttänyt uineen rantaankaan. Lehti havaitsi kuitenkin jotain vaaleaa joka aaltoili laiskasti puolimetriä veden pinnan alla. Rufus, Zledurk ja Lehti kukin hyppäsivät tomerasti Mill Pondiin ja Zledurkin pimeässä näkevät silmät totesivat nopeasti että otus oli pieni tyttö, joka ilmeisesti oli hukkumassa äänettömästi kohti altaan pohjaa. Lehti sukelsi tytön luokse ja nosti tämän kevyesti pintaan. Valerie nosti tytön edelleen laiturille ja alkoi välittömästi oikeaoppisesti tyhjentämään tämän keuhkoja vedestä. Nopean painelu ja lyhyen puhallus elvytyksen jälkeen tyttö virkosi ja hätääntyneenä upposi Valerien syliin. Zledurk teki vielä sukelluksissa tutkimuksia altaan pohjassa, mutta haukea suurempaa uhkaa tai vajonneen soutuveneen suurempaa aarretta ei näkynyt. Kun raukka nousi viimeisenä laiturille, tyttö pyysi Valerien tuella liikuttavasti sen täydellisen lumpeen joka loisti kukkaloistossaan ah niin lähellä laituria. Zledurk t5äytti tämän toiveen hammasta purren lumpeen varteen. Sahalta saapui äreä sahan esimies Banny Harker, joka motkotti ja syytti tyttöä tunkeutumisesta ja ongelmien aiheuttamisesta liikelaitokselle. Lehti kuitenkin ystävällisesti ystävllisesti ja varmasti totesi että tytön hukkuminen täällä olisi aiheuttanut suurempia ongelmia. Banny palasi sahalle yhtä tympeänä kuin saapuikin. Joannaksi paljastunut nyt onnea puhkuva tyttö lumme sylissään lupasi kautta kiven ja kannon olla koskaan tunkeumatta sahalla, jos mammalle ei tarcitsisi kertoa näistä onnettomista sattumuksista. Tämä sovittiin ja tyttö livahti kotiinsa matontekijän matalalle majalle saman rannan tuntumassa. Yksi ratsuista oli säikähtänyt sahan melkettä sen verran että sepelastettiin syömästä rouva Alberendaalin orvokkeja korttelin päässä.
Loppupäivän vartio oli täynnä marssimista ja olematonta toimintaa. Vuoro vaihtui ja Ruostainen Tikari kutsui työllistämään aivotoimintaa ja saattamaan satulassa kovettuneet pakarat lepoon tai ja tanssiin. Shalelu ja Ameiko olivat syvällä iloisessa keskustelussa, mutta Viattomat havaitessaan parivaljakko erityi ja Shalelu saapui päärynsiideri tuopissaan Viattmien vakiopöytään. Seurasi tunnin jutustelu hiisien olemuksesta, heimoista ja niiden epätodennäköisistä, jopa aavistuksen vaarallisista sanakareista. Näiden juttujen jälkeen kuitenkin siirryttiin vapaalle, syömään, juomaan, nauttimaan satunnaisetsa taiteesta. Aldern saapui kylältä palvelijoineen, jotka kantoivat nyssäkät rakennustarvikkeita Aldernin huoneeseen. Aldernin paljastaessa, että huomenna aamulla hänkin joutuisi suuntaamaan Magnimariin ja jatkaakseen Ketunratamon kartanon entisöintiä pikaisesti. Vilkas mutta rento ilta Tikarissa meni yhdessä hujauksessa hyvässä seurassa.
Aamulla jätettiin Aldernille sekä Shalelulle hyvästit ja koko päivä menikin partioidessa, kylässä jossa tuskin koskaan sattuu mitään sen kummempaa. Ainakin ratsut tulivat tutuksi ja Joannan temmeltämistä sai vilkutuksien saattelemina katsella. Päivä ja ilta kuluivat pelottavan rutiinin omaisesti, ...vai kuluiko? - "Down time", laittakaa privoja jos tuli ideoita:)
Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped
