Toiminnot
Sivusto
Gozran 28. Vuosi 4708 AR
Acropolis oli tarjonnut lonkeroita, petollisen tietoviisaan ansan sekä uskomattoman aparaatin, joka avasi maailman, mutta myös sulki sisäänsä. Onneksi kaikki selvisivät takaisin kehoihinsa, Susi hieman normaalia eläimellimpänä. Oli aika jatkaa matkaa, nyt Thrallkeeppereiden merkit kunkin kämmenessä. Huolimatta vastaan painavasta illasta päätettiin palata Kuuntemppelille, tovioen sekä Suden perheen että todentaja Akramin liittymistä leiriin. Loppumatka taivallettiin valjun tähtitaivaan alta, kunnes kaukauseedussa kimmalsi tuttu Kuuntemppeli kuin majakkana kulkijoille.
Temppelille oli kokoontunut jo pieni joukko tulijoita, ja useimmat tuijottivat tulijoita ystävällisesti mutta myös jännittyneinä. Tekrakai johdatti Petty6neet pian temppeliin, jonka ainutaatuisessa tunnelmassa oli jo joukko palvojia, valvojia ja unelmoijia nauttimassa kuun ruhtinattaren armosta ja ilosta. Akram, wanha ja kankea mies pulppusi sisäitä elämää, uteliaan kuulemaan ja innokaana auttamaan. Osansa tässä lienee seitsemän vanhemman matriarkan tyypilline seura, joka ei ole aivan ongelmatonta ja sen takia yksi todenpuhuja on hyvä tasoittamaan ongelmia. Nyt kuitenkin Akramin tahto oli vahva, sekä luottamus Pettyneisiin. Suunnaton palvelus oli jo auttaa Kuunneitoja vapauttamaan temppeli vaeltavalle kansalle, mutta vielä suuremman vaikutuksen teki kun tasankojen aaveen, Cinderlanderin varsijousi esiteltiin. Akram paljasti myös Suden tosi nimen, Besha jonka vaimo oli kouluttanut tämän esimerkillisesti tuoden kunniaa nyt koko klaanille.
Yö vietettiin joko yurttaillen, ja Zeranin ja Trinian tapauksessa Kuuntemppelin siunauksesta, meditaatiosta ja tanssista nauttien kuun lämmön ja väreilyn toimiessa musiikkina. Seuraava aamupäivä eteni lasikasti tavaroita pakkailtiin, ja mietittiin todentajan saattamista kuumille länsi vaaroille, joilla eli tarujen mukaan valtava tulta hehkuva mato. Ken sen kitaan katoisa ja hengissä palaisi, toistaisi Auringon klaanilaisten legendaarisen haasteen, jolla saattoi kunniansa palauttaa aurinkoklaanin edessä. Majikin viimeistellessä kantamuksiaan, hän tunsi yhtäkkiä kuin iskun hänen ajatuksiinsa. Ympärilleen silmäillessään hän ei havainnut kun pari tuimaa neitoa ja Akramin, joka puuhasteli vain kivenheiton päässä. Mies oli muutenkin ollut erittäin tuttavallinen, yrittäen ymmärtää alkemiaa ja kaupunkilaisen tapoja. Milezza kuitenkin pystyi vahvistamaan, että joku oli pyrkinyt urkkimaan Majikin kautta tämän ympäristöä. Majikin pahin pelko oli Akramin sijaan, eräs katkera aatelinen Wanhassa Korvosassa..
Matkaan päästiin koko hartaan ja lempeän heimon saatossa, muutaman nuoren saattaessa ylpeänä lähes niin pitkälle, että auringovalossa lepäävä Kuuntemppeli alkoi hukkua maisemaan. Sen jälkeen Pettyneillä oli edessä raskasta taivallusta, jota ei auttanut kompura jalkainen Akram tai edes Besha joka oli aavistuksen hukassa jopa miehelle tuntemattomassa ymnpäristössä. Wyvern vuoret seurasivat lännessä kun seurue matkasi kohti aktiivista tuliperäistä lounais kolkkaa, jonka pinnan muodot muuttuivat loivista aukeista nopeasti pieniksi rinteiksi tai vuoriksi, osan jopa sylkiessä hitaasti magmaa. Eräässä kanjonissa, he olivat kohdata kohtalonsa, kun kymmenen kivipaasilta tai törmiltä vaikuttanut tuhkakainalo gargoylea onnistui täydellisessä yllätys hyökkäyksessä. Niiden kivisen siivet, sarvet ja hännät räimivät armottomasti ja Akram parka oli tajuton, ennen kuin murjotut pääsivät järjestäytymään vastarintaan. Vastarinta oli karua, mutta Milezzan ja Zeranin pronssilohikäärmeen henkäykset alkoivat kärsitää kivisiipiä, Suden iskiessä aina paikan saadessaan ja Majikin ottaessa nopeasti korkeutta alkemistin siivillään. Kun mahtava ylläkkö gargoylojen kauhistukseksi, alkoi kääntyä tappioksi yksi nappasi Akramin vertavaluvan ruumiin mukaansa ja liihotteli jo lähellä kivisen jyrkänteen lakea. Nyt oli Beshan hetki, loikkia ja hypätä perään murskaten tuhkasiiven, mutta vain vaivoin onnistuen sulkea Akram syliinsä. Sitä turvaa tarvittiinkin, sillä nyt äkisti väsynyt Susi lipesi pahasti lastulon ja nippu pyöri alas parikymmentä jalkaa. Suden sylissä, Akram oli äkkiä muuttunut elottomaksi. Viimeinen tuhkasiipi kääntyi pakoon Milezzan edessä, ja nyt perhoset heittivät neidin ajan ja ulottuvuuksien halki Akramin viereen, Desnan valkeiden perhosten pursuitessa tämän vaatteiden laskoksista ja toimittaen vanhalle miehelle elämän henkäyksen. Akram avasi murjotut silmänsä, ja henkäisi .. ".. ja minä, wanha mies sain tämänkin kokea.."
https://docs.google.com/spreadsheets/d/18ccyaIjw22jYXTX04IdQhxXajzTR0Z1IEpHahefvsgQ/edit?usp=sharing
Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped