Mokmurianin tappio

Taistelu pylvässalissa

Sankarit kohtasivat kivijättiläisloitsija Mokmurianin yllättäen, avattuaan oven Tindaloksen koirien luolasta eteenpäin. Mokmurian loitsii ovelle sumua, ostaen itselleen aikaa. Decimus lähettää tuulenpuuskan tuhoamaan sumun, wyvernien luolasta löytynyt sauva osoittaa arvonsa. Sumun kadottua kivijättiläistä ei näy missään ja Haringroth liikkuu lähemmäksi salia, saaden Shalelun ja pian myös SKipin peräänsä, Decimus ja Peto pitävät perää. Salin reunalla vaaniva kivijättiläinen, mahtava Mokmurian, ei ole kooltaan isoimpia kivijättiläisiä tähän mennessä mutta hänen taikuutensa on vahvaa lajia.

Mokmurian nostattaa uuden sumun hetkeä ennen kuin kolmikko ehtii saliin asti, tämä sumu polttaa keuhkoja ja silmiä. Loitsija heittää viereensä tulleen Haringrothin takaisin sumuun näkymättömällä voimalla. Decimus kuitenkin poistaa sumun ennen kuin se ehtii tehdä enempiä tuhoja. Mokmurian joutuu kovan hyökkäyksen kohteeksi, vaikka etulinjan soturi Haringroth pitääkin hieman etäisyyttä loitsijaan. Skip lähettää nuolen toisen perään kohti Mokmuriania ja upottaakin monta tämän kivimäisen nahan läpi.

Kaksi Tindaloksen koiraa, jotka ovat Mokmurianin apuna, saavat vastaansa Decimuksen kutsuman ilmaelementtaalin. Mokmurian kutistaa Skipin, Shalelun ja Haringrothin taas pieniksi, tämä on jo toinen kerta muutaman tunnin sisään kun kutistus-loitsu osuu heihin. Koirat ahdistelevat takarivin jousiampujia, lähinnä Shalelua mutta Decimuskin joutuu niiden katseen kohteeksi ennen kuin haltiasamooja lopettaa ensimmäisen ja ilmaelementtaali toisen.

Mokmurian on joutunut ahtaaseen paikkaan ja muuttuu isommaksi, yrittäen näin pitää edun itsellään suhteessa Haringrothiin. Kuitenkin ilmaelementtaalin tiukka ote pakottaa loitsijan muuttumaan ensin pienemmäksi ja kun tämä ei toimi, pakenemaan ulottuvuusovella. Sankarit kokoontuvat nopeasti parantamaan ja Decimus siirtää heidät takaisin ylempiin kerroksiin, sinne Mokmurian oli matkalla! Takaa-ajoon!

Synkkä uhkaus

Taistelu jatkuu vangittujen lohikäärmeiden luolan pohjoispuolella, jossa Mokmurian kokoaa kivjättiläisiä puolustamaan itseään. Decimus aikoo käyttää jo tutuksi tullutta hämmennys-loitsua kun Haringrtoh kuulee yllättäviä sanoja, kivijättiläisloitsijatar yrittää saada kivijättiläiset nousemaan Mokmuriania vastaan! Soturi sanoo Decimukselle, ettei loitsi loitsuaan mutta Decimus on päättänyt tehdä sen mitä täytyy ja iskee kivijättiläisiä loitsullaan. Luola vajoaa kaaokseen ja loitsijatar huutaa turhautumistaan, saadessaan sekä Mokmurianin ja tämän kenraalin vihat niskaansa. Sankarit siirtyvät toiselle puolelle tilaa ja hyökkäävät Mokmurianin niskaan.

Taistelu on kestänyt jo kauan ja tilanne alkaa näyttää molemmin puolin epätoivoiselta. Haringroth kohtaa Mokmurianin uudestaan lähitaistelussa ja saa myös kenraali Galenmirin niskaansa. Taistelu ottaa kuitekin uuden suunnan: Mokmurian lausuu muutaman mahtisanan ja vihreä säde muuttaa Haringrothin ruumiin vain kasaksi tuhkaa. Puoliörkki on poissa ja kivijättiläisten nauru kaikuu salissa. Shalelu ja Skip kostavat tappamalla Galenmirin ja Decimus kutsuu paikalle vuoristotiikerin, joka ehtii raadella Mokmuriania hetken mutta kivijättiläinen lähettää sen takaisin omalle maailmantasolleen.

Decimuksella on kuitenkin enemmän loitsuvoimaa jäljellä kuin sumu-loitsuihin voimansa käyttäneellä Mokmurianilla. Skipin ja Shalelun nuolien heikennettyä vihollista riittävästi, Decimus luo pitkän suihkun happoa joka polttaa Mokmuriania pahasti ja tämä kaatuu polvilleen, ollen selvästi jo matkalla kohti kuolemaa. Skip astuu miekan kanssa kivijättiläisen eteen ja kun hän on viiltämässä tältä kurkkua auki, Mokmurianin silmät alkavat hohtaa ja ääni ajan toiselta puolen puhuttelee sankareita, kuin katsoen heitä Mokmurianin silmien kautta: Te siis olette tämän ajan sankareita. Enemminkin matoja, jotka tulevat murskautumaan, kun nostatan Xin-Shalastin armeijan ja kun Karzougin nimi herättää taas pelkoa ja kunnioitusta. Tietäkää, että Sihedronilla merkittyjen kuolema vain nopeuttaa paluutani, kuten jättiläisten jotka olette surmanneet. Typeryksiä, te kaikki. Tässäkö on kaikki mihin pystytte 10 000 vuodessa?

Tämän puhuttuaan näkymätön voima murskaa sen mitä Mokmurianin kasvoista on jäljellä ja kivijättiläisten johtaja, mahtava Mokmurian on kuollut.

Epilogi: Mustan tornin musta munkki

Sankarit ovat voitokkaita. Haringroth saadaan takaisin elävien joukkoon mahtavalla loitsulla, jota Mokmurian oli käyttää pakenemiseensa. Kivijättiläiset alkavat suunnitella lähtöä kirotusta laaksosta ja heitä johtaa aiemmin tavattu kivijättiläisloitsijatar, Chonna jota hänen kansansa kutsuu Viisaaksi. Chonna kiittää heitä yhteistyöstä ja kertoo olevansa maanpäällisessä linnakkeessa valmistautumassa lähtöön mahdollisimman pian.

Levättyään yön, sankarit tutkivat Mustan tornin, yrittäen löytää kadoksissa olevat Venin ja Bethanan. Tornin pohjalta löytyy ikiaikainen vartija, musta munkki, joka on muumio. Taistelu munkkia vastaan kestää kauemminkin kuin sankarit olettivat, se keräsi voimaa jostain synkästä pimeydestä sisällään ja sai sillä itselleen erikoisia voimia. Kuitenkin neljä sankaria ja tulielementtaali ovat muumiolle liikaa ja se kaatuu maahan, vain tullakseen uudestaan kääreidensä suojelemaksi. Munkin vankina oleva Bethana on kunnossa. Decimus löytää munkilta adamanttisen käärökotelon.

Käärökotelosta löytyy salasana pronssiovelle, avain oveen löytyi jo Mokmurianilta. Sankarit tutkivat mitä oven takaa löytyy: valtava kirjasto täynnä kirjoja, käsikirjoituksia, kivitauluja ja muistiinpanoja. Esiin astuu mekaaninen vartija, joka kertoo Therassisen Luostarin kirjastossa oelvan 24 491 erilaista teosta ja olevansa valmis etsimään saapujille heidän haluamansa teokset. Decimus on pyörtyä onnesta, muinainen kirjasto!

Varisia on vapautettu sitä kohdanneesta kivijättiläisten uhasta ja Mokmurianin sotasuunnitelmat selventävät syytä, miksi Hiekkasärkkä oli hyökkäyksen kohteena. Hiekkasärkän kohdalle karttaan on merkitty rasti ja kirjoitus: "Hornantulen tornin raunio. Kivet voivat tietää petturi Xaliasan olinpaikan ja sen, mihin hän on kätkenyt Riimuahjon avaimen." Tilanne Varisiassa elää siis edelleen, varsinkin kun muinainen ääni Mokmurianin kautta heitä uhkaili uudella armeijalla..