Toiminnot
Sivusto
Aika: 19. Desnus
Sankarit suuntaavat pieniin tunneleihin, etsimään reittiä Jätinnyrkin linnoitukseen. Matka vie heidät monen umpikujan kautta syvemmälle maan alla ja takaisin ylös. Umpikujat ja kiemurtelevat käytävät koittavat eksyttää sankareita mutta lopulta käytävä näyttää vievän heitä kohti valaistua tilaa. Tila vaikuttaa tarkkailun jälkeen varastolta, josta on erilaisina kekoina kummallisisa tavaroita ja roskaa: haarniskan ja aseiden kappaleita, kuolleita kovakuoriaisia ja muuta sekavaa. Haringrothin astuessa huoneeseen, huoneen vartija loikkaa esiin ja karjaisee vihaisesti, kuin kotiaan puolustaen!
Pieni, punainen koboldi ei ole kuitenkaan heittopussi, tuskin se saisi muuten asua niiden linnoituksessa! Koboldi kiljuu hullun taisteluraivon vallassa keihäällään, saaden muutaman osuman Haringrothiin mutta Skipin eksyessä liian lähelle raivoavaa vihollista, saa jousimies kokea pienen keihään vimman. Kuitenkin ylivoima pakottaa vahdin vetäytymään hetkeksi mutta sillä on suunnitelma, se kipittää takaisin sankarien keskelle ja irroittaa kaulakorustaan helmen ja murskaa sen. Valtava tuliräjähdys hukuttaa huoneen alleen kun koboldin kaulalla ollut koru räjähtää monena tulipallona!
Sankarit ovat hämmentyneitä vihollisensa teosta mutta heidän onnekseen kaikki heistä ovat vielä pystyssä. Lyhyt parantamis- ja keskusteluhetki paljastaa heille, ettei koboldista jäänyt jäljelle juuri mitään, haarniska ja keihäs ovat todisteet vihollisen olemassaolosta. Sankarit päättävät kulkea pohjoista käytävää, sieltä on lyhin matka vankilaan, mikäli lohikäärmeen tiedot pitävät paikkansa.
Käytävässä sankarit kuulevat kivijättiläisten elämisen ääniä seuraavasta luolasta. Puolessa välissä sankarit pysähtyvät ja Haringroth astelee rauhassa kohti käytävän suuta, tarkoituksenaan kuunnella montako kivijättiläistä luolassa on. Kuitenkin hänen matkansa keskeytyy kun luolaan saapuu yllättävästä suunnasta kivijättiläisnainen, joka näkee hänet. Haringroth vetäytyy muiden luokse ja kivijättiläinen seuraa. Käytävässä seuraa mielenkiintoinen tilanne: Haringroth ohjaa muut suojaan syventymään ja jää odottamaan. Kivijättiläisen pysähtyessä ja alkaessa loitsimaan, Haringroth ryntää sen kimppuun.
Kuitenkin tyhjästä ilmestyvä sumu haittaa Haringrothia ja muita. Kivijättiläinen puhuu jättiläistä ja sanoo, että sankareilla on sama vihollinen kuin hänellä ongelma, heidän ei tarvitse taistella häntä vastaan vaan Mokmuriania. Hän pyytää sankareita seuraamaan häntä ja laskemaan aseensa, ainakin hetkeksi. Sankarit seuraavat epäillen ansaa mutta seuraavat kuitenkin.
Kivijättiläinen johtaa heidät pyhäkköön, jonka seiniä koristavat seinämaalaukset jättiläisistä ja pienemmistä humanoideista. Pyhäkön alttarin läheisyydestä esiin nousee nyljetyn kivijättiläisen aavekuva, joka kuitenkin rauhoittuu kun kivijättiläisloitsija istuu alas. Seuraa hetken hiljaisuus, jonka aikana kahden eri kulttuurin ja kansan jäsenet tuijottavat toisiaan. Kivijättiläinen kysyy pyhäkköön saapuneiden nimiä mutta sankarit eivät kerro nimiään, kehoittaen kivijättiläistä menemään asiaan nopeasti.
Loitsija puolustaa omaa kansaansa ja kertoo miten Mokmurian uhmaa kaikkia heidän perinteitään ja tabujaan. Hän ei halua nähdä kivijättiläisten muuttuvan raakalaisiksi saati, että ihmiset ja muut kansat oppisivat tuntemaan heidät raakalaisina. Sotasuunnitelmat etelän kansoja vastaan eivät ole kivijättiläisten perinteiden mukaisia. Decimuksen on vaikeaa nähdä asioita loitsijan näkökulmasta ja teräviä sanoja vaihdetaan, kivijättiläinen tosin varoo loukkaamasta vieraitaan mutta pitää silti kiinni näkökulmistaan eikä pyytele anteeksi. Hän kertoo Mokmurianin olevan Muinaisten Ruhtinaiden piinaama, hän on kuullut Mokmurianin lausuvan nimen pimeässä: Karzoug. Nimi on suoraa historian pimeistä kätköistä, yksi Muinaisista Ruhtinaista, jotka alistivat kivijättiläiset valtansa alle ja laittoivat heidät rakentamaan monumentteja, jotka seisovat edelleen Varisiassa ja joita kaikki ihmettelevät. Monumentteja, jotka on rakennettu kivijättiläisten uhrauksella ja orjuudella. Loitsija ei halua nähdä tämän tapahtuvan uudestaan.
Sankarit sanovat, että heitä ei kiinnosta kivijättiläisten tilanne vaan omiensa pelastaminen ja jos loitsija haluaa olla avuksi, hänen on parempi saada muut kivijättiläiset pois isosta tilasta tai he joutuvat kohtamaan sankarit kun he tuovat vankeja turvaan. Loitsija huokaa syvään muttei vastaa, selvästi hän on kuullut paljon uhkauksia aiemminkin. Hän kuitenkin varoittaa sankareita vankilan vartijasta, jättiläinen muinaisuudesta, joka on riimujen peittämä.
Vankilalle vievä käytävä on korkeampi ja leveämpi kuin aiemmat käytävät. Ovet ovat myös valtavat ja niihin on kuvattu Sihedronin riimu. Decimus sulattaa oveen vain heille sopivan aukon ja sankarit syöksyvät sisään huoneeseen, jota valaisevat hiilipannut. Sali on valtava ja siellä on paljon ihmisiä, enemmän kuin mitä hiekkasärkkäläisiä pitäisi olla kaapattuna. Vanginvartijaa ei näy missään joten sankarit tutkivat huonetta ja siellä olevia ihmisiä. Pian sankareille valkenee tilanne: myös muista kylistä ja jopa kaupungeista on kaapattu ihmisiä linnakkeeseen. Eräs mies on Korvosasta ja kertoo kaapuihin pukeutuneiden ihmisten vieneet hänet kaupungista kuukausia sitten. Salista löydetään tuttuja kasvoja, kuten Broderik Quink, joka on todella pahassa kunnossa.
Vanginvartija ilemstyy kuin tyhjästä, multaisen maan sisästä paikalla ja karjaisee sotahuutonsa, hyökäten Shalelun ja Haringrothin kimppuun! Valtavan mäkijättiläisen oloisen vihollisen iho hohkaa valoa monista riimuista ja sen nuija kohoaa lähes kattoon asti iskiessä. Sankarien vastahyökkäys on myös tehokas: Haringroth ja Peto piirittävät jättiläisen, Skip ja Shalelu ampuvat sitä täyteen nuolia ja Decimus kutsuu paikalle vuoristotiikerin, joka repii jättiläisen pahaan kuntoon ja se vetäytyy maan sisään. Decimus ei päästä jättiläistä näin helpolla ja kutsuu paikalle maaelementtaaleja ja lähettää ne takaa-ajoon. Hetken kuluttua valtava jättiläinen palaa luolaan ja karjaisee keuhkojensa pohjasta asti, saaden koko luolan järisemään ja osittain romahtamaan luolaan. Monet vangit jäävät lohkareiden alle mutta sankarit pääsevät vähällä. Kostoa janoavat sankarit hyökkäävät vihaisesti ja jättiläinen menehtyy miekkaan ja raateleviin kynsiin.
Sankarit alkavat siirtää pahassa kunnossa olevia vankeja piiloluolaansa. Matka on ongelmallinen sen pituuden vuoksi ja vankien huonon kunnon vuoksi. Kuitenkin monet matkalla olevat käytävän suut on loitsittu umpeen ja kivijättiläisiä ei näy missään, selvästi loitsija haluaa auttaa heitä. Vankien siirtäminen on vaivalloista, eikä vain siksi että vankila on suojattu siirtymistaikuudelta. Sankarit tekevät yli tunnin ajan rankkaa työtä kantaen, auttaen ja siirtyen saadakseen vangit turvaan ja omaan hoitoonsa.
Lopulta kaikki ovat kuolonverkkojen luolassa olevassa pienessä mökissä. Kaksi vankia kuitenkin puuttuu: Ven Vnder ja Bethana Corwin. Heidät vietiin pois, kuten monta muutakin vankeuden aikana. Sankarit pelkäävät pahinta mutta kukaan ei uskalla sanoa sitä. Decimus, Haringroth ja Shalelu siirtyvät Hiekkasärkkään, hakemaan ruokaa, juomaa ja peitteitä vapautetuille vangeille. Kylässä valmistaudutaan henkisesti siihen, että kaapatut ovat pian tulossa takaisin kotiin.
Sankareilla on vielä kuitenkin työtä tehtäväksi, luola ei ole turvallinen ja pitkää aikaa se ei tule olemaan heille riittävä suoja. Mokmurianille on tehtävä jotain, että Varisia on taas turvassa.
Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped
