Pelaajat: FranKc, mosi, Palkki

1. Ryhmä

Hahmot: Varrann (barbarian 1), Vreknog (cavalier 1), Athraz (fighter 1)

Sopimus: Hahahahaaaaa

Tavoite: Hewurax!!!

Tulos: Kaksi palasi kotipesään, kolmas katosi yönpimeyteen.

2. Ryhmä

Hahmot: Jack (monk 2), Goruza (bard 2), Oolatranna (druid 3), Cedric (cleric 1)

Sopimus: Perinteinen

Tavoite: Tuomion Suun toisen tason kartoitus

Tulos: Paluu saaliin kera laajan kartoituksen jälkeen.

3. Ryhmä

Hahmot: Jack (monk 2), Goruza (bard 2), Oolatranna (druid 3), Cedric (cleric 2), Wilfred (summoner 2)

Sopimus: Perinteinen

Tavoite: Tuomion Suun toisen tason kartoitus

Tulos: Perusteellinen toisen tason tutkimus ja paluu kotiin mahtavan saaliin kera.

Jack muistelee

Edellisestä matkasta toivuttuani sain koottua hyväksi havaitut ja koettelemuksia kestävät toverit taas yhteen. Oolatranna oli perehtynyt tuomion suun saloihin ja hankkinut näiltä ihastuttavilta mainareilta karttoja, jotka paljastivat Tuomion Suun ensimmäisen tason tutkituksi sekä kohdan josta laskeutua syvemmälle luolastoon. Peikonsurmaaja Goruza sekä jälleen jaloillaan pysyvä Cedric lähtivät mukanamme. Emme tavoittaneet Wilfrediä (hän liittyi seuraamme kun kävimme viemässä aarteita lauttakylälle turvaan), mutta muuten ryhmämme oli sama, joka juoksi taannoin puolen metsän halki rosvoja pakoon.

Olemme selvästi saaneet lähiseutuja rauhoitettua, sillä emme kohdanneet petoja tai muista vastuksia matkallamme ja pääsimme Tuomion Suun toiselle tasolle. Kerros osoittautui paholaismaisesti ansoitetuksi kauttaaltaan. Eräässä huoneessa oli taianomainen ansa, joka iski kaikki toverini uneen. Ansan takana oli aarteita, mutta en löytänyt näistä iloa ongelmani kanssa. Yritin herättää tovereitani, mutta havaitsin ilman loppuvan ja sain raivata itseni ulos omien barrikadieni (lähinnä Oolatrannan karhun) läpi. Toverini eivät heränneet tavanomaiseen herättelyyn, mutta onneksi muistin maininnan eläkerrassa asustavasta erakosta, joka ei ollut agressiivinen ja oli jopa tarjonnut asuinhuonettaan levähdyspaikaksi. Miekkonen, Gelver nimeltään, osoittautui... mieleltään järkkyneeksi joskin hyväsydämiseksi. Hän lienee mieltynyt Oolatrannaan, koska mainitessani hänen olevan vaarassa varustautui tämä erakko seikkailijan tarvikkein ja asein ja lähti avukseni. Kovin peloissaan ja varmana tuhosta Gelveriä sai rohkaista jatkuvasti ja alakerrassa hän hetkeksi jäikin pelkojansa valtaan ja ulvoi lattialla varmana kuolemasta.

Pidin kuitenkin malttini ja kannoin nukkuvat toverini tikkaiden kohdalle. Gelverin rauhoituttua saimme nukkujat nostettua ylös ja erakon pesään turvaan. En tiennyt miten maaginen uni poistetaan, ekä Gelveristä ollut varsinaisesti apua. Hän tarjoutui leikkaamaan toverieni kurkut auki ja kieltäytyi poistumasta Tuomion Suusta. Rasittava yksilö pidemmän päälle, mutta ehkä hänetkin saa vielä parannettua. Lupasin hänelle osuutta aarteesta, mutta ei erakkoa aarteet kiinnosta. Tyytyi osaa eväistäni ja lupaukseen polttoöljytynnyristä. Noin vuorokausi uniansan lauettua toverini havahtuivat ja pääsimme jatkamaan matkaamme.

Vastaamme tuli vuoron perään tyhjiä ja mielenkiinnottomia huoneita sekä ansoitettuja kuolemanloukkuja. Yhdessä huoneessa hämähäkin pesä, yhdessä maagisia liekkejä lattialla ja ketjuja katossa, yhden lattia lähti laskeutumaan samalla kun täyttyi kuolettavasta kaasusta... Pahin tilanne seurasi, kun astuin huoneeseen jonka keskellä oli pieni toteemin kaltainen patsas. Ensin sain kasvoilleni hörysuihkun joka lamautti minut paikalleni ja poltti keuhkoissani. Toverini kiskaisivat minut pois huoneesta eikä pahempaa seurannut. Päätimme jatkaa huoneen halki joten kokeilin uudestaan. Tällä kertaa teleportaatioansa laukesi ja seisoin pimeässä huoneessa, joka vastaava toteemi valaisi ja ympärilläni oli Akun, tuon muotoamuuttavan pahuuden mestarin kätyreitä, eikä tovereistani ollut tietoakaan. Aku oli vihdoin saanut minut ansaan ja yksinäni! Miekkani voimin ryhdyin kukistamaan noita paholaisen lähettiläitä. Minut lyötiin nopeasti maihin, yksi näistä puri minua kivuliaasti ja toinen kalautti minut tajuttomaksi...

Havahduin köysissä ja oletin Akun ilkkuvan minulle ennen mestausta. Vaan olinkin Tuomion Suun käytävällä toverieni ympäröimänä, jotka kysyiväit miksi olin käynyt heidän kimppuunsa. Akun kierous ei tunne rajoja... Tutkimme loputkin kerroksesta ja kohtasimme vähäisempiä vastuksia, kunnes saavuimme selvälle haudalle. Aistini valpastuivat sillä enhän pelkää kuolemaa tai hautoja. Saimme kohdata jälleen "Mustan luurangon" kuten toverini tämän epäkuolleen hirvityksen tunnistivat. Kamala naurunsa ei tällä kertaa saanut meitä pauloihinsa ja väänsinkin pedon lukkoon ja köysiin alta aikayksikön Goruzan takoessa kirveellään tämän kaulaa poikki. Epäkuolleet eivät minua tule peittoamaan.

Kolusimme loputkin kerroksesta ja löysimme lisää aarteita sekä joitain vihollisia. Portaat jotka johtava vielä syvemmälle löytyivät myöskin. Yhdessä huoneessa seinä hyökkäsi kimppuumme ja katsoimme parhaaksi paeta. Toisessa huoneessa oli kylmähköä vettä, johon Wilfred kutsui delfiinin tutkimaan pohjan. Delfiini löysi kultaisen pääkallon joka oli koristeltu jalokivin. Tästä rohkaistuneena Oolatranna lähti uimaan kovin... luonnollisena. Lihalliset ajatukset kävivät mielessäni, mutta olen melko varma etten voi antaa moisten ajatusten häiritä tehtävääni. Niin paljon riippuu siitä löydänkö tieni takaisin aikaani. Aku on pysäytettävä.

Palasimme mahtavan saaliin kanssan takaisin lauttakylälle. Tuomion suun toinen taso on näillä näkymin rauhoitettu.