Pelaajat: mosillan, Devak, xJx, FranKc, Veltzeh, mmultima, JJape

1. Ryhmä

Hahmot: Kizziar(oracle 1), Caruvial(alchemist 1), Kari(fighter 1), Extero(sorcerer 1), Ragon(fighter 1)

Sopimus: Perinteinen

Tavoite: Perinteinen Tuomion Suun Valloitus

Tulos: Paluumatkalla törmättiin susiin, jotka surmasivat kaksi, mutta loput kolme onnistuivat ajamaan sudet pakosalle.

Caruvialin muistelot: Krapula oli aamulla melkoinen, enkä oikein tiennyt, mihin olin juuri lupautunut. Jotain ne muut höpisivät jostain Rapakosta, mutta en saanut heidän puheistään juuri selvää. Mukavia veikkosia olivat kylläkin. Tällä kertaa ryyppykavereiksini sain Hullun ja varsin vaitonaisen puoliörkin, joka huitoi jollain häiritsevän brutaali oloisella kirveellä. Hänen veljensä, oletettavasti puoliörkki kun hänkin oli, kantoi mukanaan ladonovea ja väitti kiven kovaa, että olisi taistellu jossain etelän armeijoissa, mutta hävinnee, Hah puoliörkit eivät osaa edes tehdä kunnon puolustusta. Kolmistaan lähdimme matkaan kohti jonkinlaista suuta.
Onnekseni suu olikin luola, jossa olin kuin kotonani ja päätinkin ruveta juomaan kunnolla. Ensimmäinen puoliörkki päätti, että kokeilisimme ovea, jonka päälle oli piirretty pentaakkeli. Luolastossa seikkailtuamme löysimme lukittuja ovia ja rupesimme kuulemman juoksun ääni. Otimme erinomaisen pulustusformaation, jotta voisimme helposti kohdata tämän uhan, joka juoksi meitä kohti. Hämmästyksekseni sieltä juoksikin kääpiö! Tai ainakin jotain sinnepäin, varsin huonosti pukeutunut hän ainakin oli, mukanaan vain mainarin hakku. Hän puhkui, että oli etsimässä firmansa kokkia, kun hänelle oli tullut nälkä. Nälkähän tässä rupesin itsellekkin tulemaan, joten päätin auttaa kääpiöö etsinnöissään.
Nyt nelistään päätimme lähteä syvemmälle luolastoon ja löysimmekin vanhoja seittejä. Ladonovi, oli tästä hyvin häiriintynyt ja väitti meille muille kiven kovaa, että huoneessa olisi pakko olla myös hämähäkki. Eipä sitä hämähäkkiä sitten löytynyt kuitenkaan, puuh, eipä puoliörkit tiedä mitään luolastoista. Muutaman tyhjän huoneen jälkeen löysimme huoneen, jossa yhdellä seinällä oli kauniisti tehty reliiffi, josta oli kuitenkin selvästi otettu jotain pois. Seinälle oli kuvattu erilaisia kasveja ja eläimiä. Ha! Mitä silväninäkivätkään, esimmäiset vihamieliset olennot ja ne olivat tuhatjalkaisia! Eipä tästä varmastikkaan tulisi vaikeaa. Taistelun lomassa myös yksi ruipelo ihminen jousen kanssa auttoi meitä, vaikka emmehän me apua olisi tarvinnut. Vaitoneinen ihminen jäi mukaamme etsimään kokkia ja aarteita.
Taistelun jälkeen Ladonovi päätti lähteä eteenpäin samalla kuin minä kokeilin taitojeni louhinnassa. Olin kääpiökaveriani selvästi voimakkaampi, mutta louhinta työ on selkeästi muutakin kuin vain pelkkää voimaa. Päätinkin kysyä kääpiötoverilta tarvitsisko heidän firmansa lisää työväkeä ja lupasi puhua kanssani myöhemmin asiasta. Hän ei ollut kännissä, joten hyväksyin tämän. Eihän selvinpäin kannata tehdä mitään päätöksiä. Tänä aikana Ladon ovi oli löytänyt ansakuopan ja ansakuopan pohjalta aarteita! Haa! Saalis, mutta kokkia ei näkynyt missään. Päätimme yhteistuumin lähteä takaisin Zelkorin lautalle juhlimaan onnistunutta kännäysreissua.
Matka takaisin ei kuitenkaan ollutkaan niin helppo kuin matkamme tänne. Metässä törmäsimme susiin ja johonkin mustiin suden kaltaisiin olentoihin, jotka puhuivat. Toverikääpiö ja ladonoven veli kaatui yllättävän nopeasti, mutta minä ja Ladonovi saimme tapeltua ja pysyttyä tarpeeksi kauan tolpillamme, että ruipelo, joka oli kiivennyt puhun sai ammuttua susia ja näitä mustempia juttuja tarpeeksi, että jäljellä olevat vaan pötkivät pakoon. Viimehetkillä Ladonovi kertoi, että oli ollut epärehellinen sopimukselle ja oli ottanut saaliista 10%, ennen kuin hän kertoi asiasta meille. Hah, tuollaiset epärehelliset saastata ansaitsevatkin kuolla, vaikka pitää kyllä sanoa, että olomuotoonsa nähden hän oli huomattavan rauhallinen jokaisessa tilanteessa.
Minä, Extero (uusi kääpiö kaverini) ja se ruipelo ihminen, jonka nimeä en nyt juuri muista selvisimme hengissä tapahtuneesta ja pääsimme juhlimaan omaa voittoamme Zelkorin lautalle!

2. Ryhmä:

Hahmot: Tora(fighter 1), Caruvial(alchemist 1), Extero(sorcerer 1), Ragon(fighter 1), Pontius(wizard 1)

Sopimus: Perinteinen

Tavoite: Tuomion Suun Valloitus ja kokin löytäminen

Tulos: Onnistunut lyhyt retki saaliin kera

Extero muistelee: Jumalaisen opastuksen myötä en löytänyt kokkia, joten lähdin tutkimaan Tuomion Suuta tarkemmin. Aika tylsä paikka. Täynnä jotain raatoja eivätkä matkaseurasta ketkään olleet erityisen hurskaita. Caruvial halusi liittyä mainarikiltaamme ja opastinkin häntä parhaani mukaan alkeissa. (Raukalla ei ole vielä edes hakkua.) Tongimme nurkkia iät ja ajat. Löysimme kiviä, raatoja, vääntyneen kolikon ynnä muuta. Vihdoin perimmäisestä nurkasta kajasti valo! Vihreät suuret liekit valaisivat selvää pyhättöä ja olin juuri ryhtynyt mielessäni valikoimaan sanojani rukoushetkeä varten kun erään pylvään juuresta meidän kimppuumme lähti suuri käärme! Yritin saada sen lankeamaan loveen ja näkemään tapojensa vääristymän, mutta toverini hakkasivat sen palasiksi ennenkuin vakuutteluni menivät perille. Joku kovasti väitti sen nahan olevan arvokas ja jäimme nylkemään otuksen kappaleita hetkeksi. Meidät keskeytti viheliäinen lauma pieniä lohikäärmeitä! Ne olivat selvästikin vastakuorioutuneita ja eksyneet pesästään sillä ne eivät kestäneet kuin iskun, kaksi ja lähtivät pakenemaan miltei välittömästi. Ehkä alueella on mahtava lohikäärme, joka nyt vaanii vertamme koska lahtasimme hänen lapsiaan. Mistähän asti lohikäärmeuntuvikkoja on kutsuttu 'koboldeiksi' muuten... Pitääkin lukea se kirja lohikäärmeistä tässä joskus. Sit palattiin takaisin lauttakylälle enkä löytänyt sitä turkasen Grubia mistään. Jumalan siunausta kaikille.

3. Ryhmä:

Hahmot: Tora(fighter 1), Pontius(wizard 1), Oolatranna(druid 2), Wilfred(summoner 2)

Sopimus: Perinteinen

Tavoite: Tuomion Suun valloitus

Tulos: Suhteellisen helposti edennyt reissu ja saatiin ensimmäinen kolmostason hahmo.

Oolatrannan tarinointia karhuille: Päätimme lähteä kohti Tuomion suuta, jotta saisimme kartoitettua sen luolastoa lisää. Muukani Agub-karhun lisäksi lähti peltipurkkitaistelija, Potlius ja Wilfred - master summoner! Yhteistyömme toimi hyvin alusta lähtien. Pelipurkki ja Pontilus olivat ainoat porukasta, jotka olivat käyneet pentaakkeli-oven takana. Minusta tämä paikka tuntui kauhealta, mutta nielaisin pelkoni ja pysyin muiden mukana. Pontiuns kertoi salaovesta, jonka taakse hän halusi päästä, joten lähdimme sitä kohti. Tämän salaoven takaa löysiimme toisen salaoven, joka vei tilaan, jossa oli järkyttävän suuria iilimatoja! Onneksi peltipurkkimme osasi taistelun taktiikat ja saimme iilimadot helposti tapettua. Väittäisin jopa liiankin helposti. Poltius ei tehnyt iilimadoille mitään.
Iilimatojen jälkeen löysimme uhkapelihuoneen. Pontivus päätti pelata suurimman osan rahoistaan eikä saanut mitään. Turhaa hommaa, mutta yhteisönpainostuksen johdosta päätin itsekkin kokeilla ja enkä minä mitään tietenkään voittanut. Turhaan menivät ne viisikultaa.
Seuraava vastoinkäyminen tapahtui hieman myöhemmin kun tiedustelijamme kuuli vikinää yhden oven takaa. Peltipurkki oli jälleen toiminnassa ja avasi rohkeasti oven. Ovesta pursui ulos kymmeneittäin suuria rottia, joista tuli Agubin herkkua hyvin nopeasti. Rottia oli kuitenkin hetkellisesti liikaa, jolloinn jouduimme perääntymään askeleen tai viisi. Suurta vaaraa rotista ei kuitenkaan ollut. Potvius ei tehnyt rotille mitään.
Pikaisen rotanpesän etisinnän jälkeen löysin hopeisenkaulakorun. Jatkoimme matkaa ja löysimme huoneen, jossa oli Poltikuksen mukaan maagista vettä viidessä eri tonkassa. Hänen etsiessään asioita kuulimme surinaa ja siinä samassa meidän kimppuumme hyökkäsi jättiläishyttysiä. Minä, Agub ja peltipurkki toimi jälleen hyvin ja saimme hyttyset tapettua. Poltkius ei tehnyt hyttysille mitään.