Toiminnot
Sivusto
Alla on esimerkki siitä, miten postaus tehdään. Valitse/maalaa hiirellä harmaa laatikko, jotta näet sen sisällön.
Jos kirjoitat mekaniikkaan liittyvää tekstiä, se tulee tähän, ENNEN varsinaista postausta. Huomaa, että kappaleen alkuun pitää kirjoittaa prosenttimerkki, l (pieni L) ja prosenttimerkki. Mainitse hahmon nimi.
Varsinainen teksti tähän. Mainitse hahmosi nimi vähintään kerran joka kappaleessa, niin ettei ole epäselvää, kenen toimia kappaleessa selitetään.
PJ: Samuli
Pelaajat: Arkhios, Deus, Jacen, Zathow
Hahmot: Anarriel, Dhastrach, Merisiel, Mikhail
Linkit: OOC-ketju
Viisi tuntia sitten tarinan sankarit olivat vielä sikeässä unessa omissa sängyissään Absalomissa. Herätys oli hätäinen, ja hetkeä myöhemmin nelikko oli tavaroitaan keräillen kaukosiirtokammiossa jossa kapteeni Themis ja velho Ezren odottivat heitä. Themisin käskynanto oli lyhyt: "Kapteeni Muesello odottaa teitä Opparassa. Hän pyörittää paikallista loosia käytännössä yksin, mutta kustannustehokkaasti. Nyt hän kuitenkin tarvitsee apuamme, jonka te tulette hänelle toimittamaan. Teidät johdatetaan Opparassa loosille, jossa Muesello antaa lisätietoja. Nyt, olkaa liikkumatta ja antakaa Ezrenin hoitaa hommansa."
"Onnea" oli viimeinen sana, joka kaikui ennen rikinkatkuista pölähdystä ja siirtymistä ulottuvuuksien väliseen avaruuteen. Silmänräpäyksessä ylitettiin Sisämeri, väistettiin yhtäkkiä reitille ilmestynyt ulottuvuustasku ja sukellettiin Suuren Sillan immateriaalisten kaarien alta määränpäähän. Iskuryhmä oli saapunut Opparaan.
Auringon ensimmäiset säteet valaisevat Abadarin temppelin suurta salia, jossa neljää hahmoa on vastassa pieni rättipäinen poika. Hän nyökkää kohteliaasti ja lähtee sen jälkeen näyttämään tietä loosille. Puolta tuntia myöhemmin se paljastuu ränsistyneeksi kalastustarvikeputiikiksi, jonka nimikyltti näyttää voivan pudota koska tahansa. Kyltissä lukee Siima & Koukku. Sisältä kauppa haisee valaanrasvalta, lamppuöljyltä ja perkuujätteeltä, kaikkialla on verkkoja, ämpäreitä ja vapoja, eikä Mueselloa näy missään. Yläkerrasta kuuluu kuitenkin joitain askeleita.
Dhastrach, tuo noenmusta, kauttaaltaan paloarpien peittämä, parraton kääpiö, ei koko ekskursion aikana tuhahtanut sanaakaan, mitä nyt ryki ja yski tasaisin väliajoin. Hän on sonnustautunut rintapanssariin, ja selässään hänellä on ylitsepursuava reppu täynnä erinäisiä tarvikkeita ja pitimiä. Sotavasara roikkuu vyölenkistä, varsi alaspäin. Hän on utelias kuullakseen, mihin soppaan Taldorissa on tällä kertaa työnnetty useampi käsi. Kääpiö tekee mielessään muistiinpanoja kaikista kalastustarvikepuodin erikoisuuksista ja kummallisuuksista. Mikä erityisesti Dhastrachin mieltä askarruttaa, on itse Opparan loosi; koskaan aikaisemmin ei hän ole siellä käynyt, ja kapteeni Muesello on hänelle täysin uusi tuttavuus. Ehkä tiennäyttäjäura on tehnyt tästä taldorilaisesta edes siedettävän, hän tuumii.
Anarriel Tharivol sen sijaan näyttää poikkeuksellisen nyrpeältä jouduttuaan jälleen palaamaan Opparaan vaikka vain vajaa viikko aiemmin oli päässyt sieltä lähtemään pois, eikä ilme ainakaan paremmalta näytä nyt kun nelikko saapui tähän pistävän ummehtuneelta löyhkäävään läävään. Kuitenkin Dhastrachin tavoin, tämä kalpeahipiäinen aurinkohaltianuorukainen, keltaisine hiuksineen ja meripihkankeltaisine silmineen, vartoilee uteliaana kuullakseen mikä Muesellolla on pulmanaan, kun piti näin pian palata haltian mielestä ei-niin-viihtyisään Taldorin pääkaupunkiin. Tämän yllä on tieniläisittäin riimukirjailtu rengaspaita, jonka alla on hyvin yksinkertaiset vaatteet; hiekanruskeaa ja keltaista silkkiä. Vyöllään tällä roikkuu taidokkaasti taottu haltiatekoinen pitkämiekka. Haltian kantamukset noin muuten ovat hyvin kevyet ja vähäiset muutenkin.
Merisiel katselee levottomasti ympärilleen. Hän kulkee ryhmästä vähän sivulla pyrkien pysymään varjoissa, joihin hänen tummat vaatteensa sulautuvat hyvin. Opparassa hän näyttää selkeästi levottomammalta kuin aikaisemmin ja hän pitää kasvonsa hupun varjossa. Välillä viitan alta pilkistävät tikarien kahvat kertovat omaa tarinaansa: älä tule häiritsemään minua.
Mikhail, tuo hädin tuskin miehen ikään ehtinyt leuka pystyssä asteleva cheliaxilainen on melko vaikuttava näky selkäänsä sidottuine hilpareineen ja raskaine panssareineen. Miehen ryhti on suora ja hartiansa leveät, mutta vaikutelmaa häiritsee kasvoille viipyilevä kopea ilme sekä silmistä ajoittain paistava tylsämielisyys. Matkalla temppeliltä loosille Mikhail turisee viime seikkailustaan Kaer Magassa ja muistuttaa aika ajoin olevansa hyvin tärkeällä tehtävällä isänsä ja Cheliaxin puolesta, ja järjestön tulisi olla kaikin puolin kiitollinen hänen tarjoamastaan avusta.
Hetken kuluttua kapeita kierreportaita alas kömpii siloittelematon, rokonarpinen, keski-ikäinen mies. Hänen partansa on ajamatta ja olemuksestaan kumpuaa hento punssin aromi. Hän esittäytyy Mueselloksi.
Ennen kuin Muesello ehtii sanoa mitään Mikhail harppoo tämän luokse lappu kourassaan. "Tervehdys, Mikhail Anduriel, Marcus Andurielin poika Corentynistä, päivää! Minulla on teille tärkeä henkilökohtainen kirje suvultani, se on tässä", mies mölisee ja ojentaa Muesellolle ruttaantuneen näköisen paperilapun.
"Tattista, että pääsitte tänne näin nopeasti, tiennäyttäjät. Meikäläisellä onkin tässä teille hieman kerrottavaa. Nyt nimittäin näyttää siltä, että olen saattanut allekirjoittaneen, rehellisen kauppiaan, ja no, ilmeisesti koko tiennäyttäjien järjestön siinä sivussa hieman huonoon valoon. On nähkääs sillä viisiin, että Taldorin hallinto on viimeaikoina tullut harmillisen omistushaluiseksi kansallisaarteitaan kohtaan - tai joita se nyt päättää pitää omanaan. Ja tästä syystä itsensä suurruhtinas Stavianin sinetillä on määrätty mitä mielettömämpiä tariffeja kaikelle viikkoa vanhemmalle vientitavaralle."
Muesello huokaa ja hänen hartiansa painuvat hieman. "Tässä kohtaa sitten tullaan siihen, mikä mättää. Meikäläinen meinaa ajatteli, että voisin säästää järjestöltä pitkän pennin, jos vähän vaan salakuljettaisin muutamia esineitä ulos maasta. Enhän mä nyt sellaiseen kuitenkaan ite pysty, niin kysyin sitten apua noilta Aamunkoiton Terälehdiltä. Ne kun on täällä etsintäkuulutettu salaseura, joka kuitenkin saa Qadirasta sen verran apua, että pystyvät liikkumaan Opparan ja Katheerin väliä."
"Sellanen ongelma tässä kuitenkin on, että nää Jalopeuran Kynnet, tää paikallinen salainen poliisi, sai tästä operaatiosta vihiä. Tai ensin ne kai löysi nää terälehdet. Ne lähetti tommosen rosvojoukon, joka kutsuu itseään Porthmos-joen Nostoväeksi terälehtien piilopirttiin. No sitä kautta ne sai vihiä musta, ja kyllähän ne tietää, että tää putiikki on oikeasti vaan peiteoperaatio tiennäyttäjille. Onneksi kuitenkin pari noita terälehtiä pääsi pakoon, ja tuli varoittamaan mua. Pahaksi onneksi ne haalivat siinä matkalla pari muutakin terälehteä mukaansa, ja nyt se nostoväki jonkun pikkuaatelisen johdolla kiduttaa niitä vankeja ties missä tyrmissä, ja on vaan ajan kysymys milloin tää Chalfon Dalsine kovanyrkkisine kavereineen löytää tiensä tänne. Ja mulla on täällä talo täynnä etsintäkuulutettuja salaliittolaisia" Muesello sanoo vilkaisten merkitsevästi yläkertaan.
Vau, Dhastrach miettii mielessään. Tismalleen semmoinen ihminen kuin Taldorissa kuvittelin tapaavani. Hän katsoo kohti Muesellon osoittamia portaita. "Tarkasta tyrmästä et siis sinä tiedä, miten olisi terälehdet?" Dhastrach aloittaa suu mutrulla. "Heillä lie parempi käsitys tyrmistä näillä main."
"Niin," Anarriel jatkaa, "tahtoisin itsekin hieman keskustella heidän kanssaan. Olivatko he kenties yläkerrassa?" Puhuessaan haltia ottaa jo muutaman askelen kohti yläkertaa, katsomatta lainkaan kohti Mueselloa. "Ja pikaisesti, eihän meillä ole aikaa hukattavaksi. Sanoittehan itsekin, että on vain ajan kysymys kun nämä nurkkapatriootit ilmestyvät ovellenne..."
Anarrielin lauseen katkaisee vaativa koputus. Oven takaa huudetaan jykevällä ääneellä "Avatkaa ovi! Täällä on Porthmosin nostoväki. Avatkaa ovi lain ja suurruhtinaan nimeen!"
Muesello vilkaisee hädissään ovea ja kuiskaa tuskaisesti "Jo täällä? Nyt ei ehdi hukata hetkeäkään. Pelastakaa itsenne ja yläkerran salaseuralaiset, tätä tietä". Muesello tönäisee neljä heinälyhdettä nurin paljastaen niiden alta lattialuukun. "Voi kuulkaa, missähän ne avaimet mahtavat olla..." hän huutaa ovelle aiempaa umpimielisemmällä äänellä.
Lattialuukun alta paljastuu tikkaat pimeyteen. "Kellarista on pääsy kaupungin alapuolisiin katakombeihin. Satuin vaan kerran löytämään sieltä sellaisen. No sitä kautta pääsette pakoon. Rakensin siihen jonkunmoisen valeseinän. Vääntäkää siellä takaseinällä olevaa vipua, niin se aukeaa. Ja noi terälehdet tuntee ne viemärit kuin omat taskunsa. Senkin takia ne pitää ottaa mukaan, että teillä on mitään toivoa löytää sieltä ikinä ulos. Menkää ensin vanhaan Sarenraen temppeliin, siellä niitä terälehtiä pitäisi olla lisää. Sieltä voitte sitten jatkaa matkaa yksin" Muesello kuiskaa. Sitten hän kaataa muutamia vapoja ja huutaa ovelle "No jopas nyt sopan keitin. Ihan hetki menee vielä".
Koputuksen ovella muuttuessa yhä vaativammaksi Muesello vielä lisää "Etsikää sen jälkeen tämä Dalsinen äpärä, koska sillä pitäis olla kaksi keijupanssaria, joita oon yrittänyt muiluttaa maasta. Tai kokeilkaa sen kartanosta. Ne panssarit ei saa kuitenkaan missään nimessä joutua Jalopeurojen kynsiin, koska sitten ne yhdistetään muhun, ja sitten ne yhdistetään tiennäyttäjiin, ja kun sen varjoloosinkin kanssa on nyt ollut ongelmia ja sen jälkeen Stavian häätää ihan varmasti koko järjestön ulos Taldorista, ja sitähän meistä ei halua kukaan". "Menee hyvä bisnes", hän parahtaa.
Oven takaa kuuluu nyt jo painokkaammin "Nyt, hyvä mies, se ovi auki tai me murramme sen auki. Vauhtia!"
"Täytyy vielä löytää kynttilä, ihan hetki menee" Muesello vastaa ja kuiskaa sitten vielä "Mä otan kaiken syyn ja pidättelen niitä minkä pystyn. Toimittaakaa nyt vaan noi kultistit ulos heti, tai ne saa saman kohtalon kuin toverinsa. Älkääkä missään nimessä tappako yhtään vartijaa, vaikka ne pääsis sisään. Sen jälkeen järjestö on sellaisessa kusessa, ettei siitä helpolla selvitä. Niillä kun nyt on Stavianin leimat kuitenkin."
Metakan alkaessa Anarriel kaivaa vyöpussistaan lyhyen punaisen puutikun, ja työtä käskettyä hakee terälehdet yläkerrasta ohjatakseen nämä kellariin. Tilanteen kärjistyessä haltia käyttää tikkuun ladattua voimaa suojatakseen itseään paremmin. Pimeässä käytävässä Anarriel käyttää synnynnäisiä kykyjänsä luomaan valoa tarvittaessa.
Merisiel juoksee hiljaisesti yläkertaan tyhjät kädet esillä ja viittoilee sielä olevia seuraamaan. "Vartiat ovat ovella! Opparan tyrmät ovat kylmät ja kalseat. En halua tutusta niihin ja tuskin tekään. Äkkiä alakerran salaluukusta", hän kuiskaa ja sitten hän kääntyy kannoilaan mennen kellariin ja tarvittaessa avaten valeseinän ja sytyttäen lyhdyn. Odotellessa hän tutkii miten hyvin valeseinän saa suljettua siten, että jälkiä ei jää. Mahdollisesti joitakin tavaroita siten että sulkeuduttua ne suojaisivat valeseinää/vipua.
Dhastrach ei lyhyillä jaloillaan lähde portaisiin rynnimään, vaan jää lattialuukun vierelle ja tähyilee alaspäin pimeyteen. "Olen ajatellut teitä, osaan luoda valoa", Dhastrach sanoo matalalla äänellään. Hän odottaa käsi luukun kannella, että muut ovat menneet alas ennen kuin itse seuraa perästä.
Mikhail säntää yläkertaan Merisielin perään. "Vauhdilla karkuun täältä! Alakertaan ja luukkuun ja viemäreihin sieltä, äkkiä!" hän kailottaa ja sanojaan painottaakseen menee tönimään ja repimään kultisteja kohti portaita. Jos Mikhail kuulee oven murtuvan alakerrassa hän säntää hutkimaan vartijoita teräkseen verhoituilla nyrkeillään.
"Mihinkäs nyt laitoin ne tulukset" Muesello huutaa ja kolistelee laatikoita samaan aikaan kun nelikko alkaa organisoida terälehtien muilutusta kellariin. "Nyt se ovi auki tai tulemme sisään Stavianin mandaatilla!" kuuluu oven toiselta puolelta.
Dhastrach pitää luukkua auki ja hoputtaa terälehtiä kellariin minkä kerkiää. Ehtiipä hän vielä rukoilla yhden lyhteistä hohtamaan valoa, jonka hän potkaisee kellariin. Kellariin on ehtinyt jo kolme terälehteä ja Merisiel, joka vääntää vivusta ja näkee valeseinän aukeavan ja paljastavan takaansa kierreportaat katakombeihin. Mikhail kovistelee terälehtiä ensimmäisessä kerroksessa, ja Anarriel auttaa vielä viimeisiä etsintäkuulutettuja yläkerrassa keräämään tavaransa. Muesello heittää jossain vaiheessa ison vaasin lattialle peittääkseen loitsusanat, jotka hän kohdistaa oveen.
Sitten ulkoa kuuluu "Nyt riitti. Pojat, pässi esiin". Pian tuplaovet räsähtävät pahoin muurinmurtajan painosta. Edes Muesellon loitsu ei pysty pitämään niitä paikoillaan, vaan toinen niistä putoaa kokonaan saranoiltaankin. Oven takana seisoo joukko vartijoita pamput ja kilvet käsissään.
Kuulleessaan alakerrasta halkeavan puun ja metallin kirskunnan ääniä sekä pian äänekkään tömähdyksen, Anarriel valpastuu, vetää miekan käteensä ja mutisee komentosanan, jolloin punainen tikku tämän toisessa kädessä päästää pienen valonpurkauksen ja hänen ympärillensä muodostuu verkkomainen lähes näkymätön kupla. Samalla Anarriel harppoo kevyin askelin portaikkoon ja huikkaa yläkerrassa tämän kanssa oleville Terälehdille niin hiljaa kuin suinkin mahdollista: "Toivottavasti osaatte puolustautua, nyt mennään ja kiireesti! Jättäkää kaikki turha!"
Alakerrassa ensimmäinen nostoväestä tunkee reteästi sisälle ja pamputtaa lähintä terälehteä. "Mitä helvettiä täällä tapahtuu? Pudottakaa aseet välittömästi ja menkää maahan makaamaan" nainen komentaa terälehden vaipuessa tiedottomana hänen jalkoihinsa.
Mikhail syöksyy lähimmän nostoväkeläisen viereen, nykäisee hilparin selästään ja tärskäyttää sillä nostoväkeläisen pampun kaksin käsin päreiksi ja karjuu samalla: "HELVETTIIN TÄÄLTÄ SAATANAN TUSINAMILIISIT!"
Dhastrach, selvästi turhautunut paikallisen kapteenin kyvyttömyydestä murahtaa samalla kun jättää luukun ja astahtaa lähemmäs sisälle tunkeutunutta nostoväenäpärää samalla vetäen sotavasaransa esille. "Pidä sinä keltanokka turpa ummessa", Dhastrach köhisee ennen kuin mätkäyttää vasaransa tunkeilijan polvitaivetta kohti. Hän osuu kuitenkin sen sijaan valaanrasvatynnyriin.
Kuultuaan yläkerrasta tappelun ääniä Merisiel unohtaa valeseinän tutkimisen ja pinkaisee yläkertaan ottaen tikarin samalla esiin. Saadakseen paremmat asemat Merisiel kaataa Muesellon viehevitriinin matkalla. Kellariin ehtineet terälehdet alkavat laskeutua portaita pitkin katakombeihin.
Nähtyään tiennäyttäjien huitovan aseilla vahingoittamistarkoituksessa, nostoväki heittää pamput maihin ja vetää lyhytmiekat esille. Yksi heistä huitoo ohi Dhastrachista, kaksi ohi Mikhailista ja viimeinen komentaa Mikhailia "olet hyökännyt Stavian III:n miehiä vastaan, sinut on piiritetty, antaudu välittömästi!"
Yläkerrassa Anarriel lupaa käydä tarkistamassa tilanteen, kanavoi miekkaansa osan taikavoimistaan ja astuu portaisiin. Alakerran kaaoksesta äimistyneenä hän survaisee miekallaan portaiden kannatinpilareita aiotun kohteen sijaan.
Nainen, on täysin nelikon piirittämä vetää miekkansa esiin, viiltää sillä Mikhailin kaulaan ilkeän näköisen vekin ja painautuu sen jälkeen selkä seinää vasten. "Älkää päästäkö ketään pakoon", hän huutaa miehilleen.
Kauhunäyt Opparan vankityrmistä välähtävät Mikhailin silmissä nostoväkeläisen mainittua heidän olevan Stavian III:n asialla ja veri pakenee nuorukaisen kasvoilta. Pelästyneenä Mikhail ei ymmärrä torjua kaulaansa tavoittelevaa miekkaa, vaan kakoo iskun jälkeen verta ja murisee vartiostolle suu punaisena "Helvetin nimeen, minun perseeseenihän te ette koske!", ja humauttaa hilparillaan häntä lyönyttä naista. Pään yli lyöty isku kuitenkin kilpistyy katosta roikkuneisiin lepuuttajiin, ja nainen selviää säikähdyksellä.
Dhastrach murahtaa sotavasaransa kilpistyessä tynnyriin. Hän äkkää sisälle änkeneen nostoväen ja heilauttaa aseensa nyt edessä seisovan miekkosen jalkaan. Mies hypähtää taaksepäin ja lattiaan tulee mahtava lovi.
Merisiel katselee ympärillä olevaa kaaosta ja lattialla vieheiden seassa lojuvaa pamppua. Hän odottaa tilaisuutta totetuttaa yhden vaihdotehdon suunnitelmistaan. Käsi pyörii lähellä rapiirin kahvaa, sillä pampun poimiminen näyttää huonolta vaihtoehdolta ja toimettomana hän ei aio olla. Sekoittaakseen soppaa hän huutaa: "Ette te huijarit meitä hämää. Meitä varoitettiin ryöstösuunnitelmastanne". Sitten hän kolkkaa ovea vartioivaa miestä säilänsä lappeella kipeästi. Dhastrach näyttää hyökkäyksestä hölmistyneeltä.
Nostoväestä yksi onnistuu silpaisemaan Mikhailia takareiteen ikävästi. Toinen kääntyy portaissa seisovaa Anarrielia vastaan ja kolmas jatkaa Dhastrachin kanssa vääntämistä. Vielä ulkona seisova jykevällä äänellä ja uskottavalla asenteella varustettu mies kohtaa nyt Anarrielin katseen. "Ja sinä, haltianpenikka. Antaudu välittömästi ja säästämme henkesi. Vastusta ja lähdet täältä arkussa!"
Anarriel säpsähtää katsetta, mutta huutaa takaisin uhmakkaasti "Kuulepas, juniori, te pakotitte meidät puolustamaan itseämme, joten ole hyvä ja tule hakemaan, kun kerran tätä kerjäsitte!" Sitten Anarriel sujauttaa tikkunsa takaisin vyölle ja kanavoi hieman lisää taikavoimiansa miekkaansa, lyöden sitten kaksin käsin eteensä tullutta miestä osuen tätä ikävästi kylkeen. Samaan aikaan nainen kiertää Merisielin taakse ja yrittää iskeä tätä niskaan, mutta on liukastua lattialle levinneisiin vieheisiin.
Mikhail huitaisee portaikon tukkivaa nostomiestä, mutta terään tarttunut lepuuttaja on muuttanut aseen painopistettä sen verran, että isku menee aavistuksen ohi. Terän tömähtäessä lattiaan lepuuttaja sentään halkeaa kahtia ja irtoaa hilparista.
Dhastrach ärähtää jatkuvalle huonolle tuurilleen. Hän luo pistävän katseen nostoväen miekkoseen ja koittaa alakautta osua hänen päähänsä. Vasara osuu kuitenkin miestä polveen, silti kipeästi. Sivusilmällä kääpiö huomaa naisen siirtyneen taustalla. "Merisiel, takanasi", Dhastrach sanoo lakonisesti haltialle.
Viitan varjossa näkyviin Merisielin silmiin alkaa tulla pieni hätääntynyt katse. Vihollisia riittää ja ryhmä ei tunnu osuvan niihin. "Senkin roistot, te kerjäsitte tätä", hän sanoo ja hyökkää taakseen pyrkivän kimppuun rapiirilla. Pisto läpäisee naisen panssarin ja avaa olkavarteen vuotavan haavan.
Muut nostoväkeläiset huitovat väkevästi ohi, mutta Mikhail saa ikävän iskun ohimoonsa ja kaatuu maahan verisen lammikon alkaessa vähitellen kasvaa hänen allaan. Yksi miehistä tallaa tähän lammikkoon.
Anarriel irvistää nähdessään Mikhailin kaatuvan ja lausuu lyhyen mahtisanan. Portaissa taikominen osoittautuu yllättävän vaikeksi, joten Anarriel hylkää loitsun ja yrittää vain survaista edessä olevaa nostoväkeläistä. Valitettavasti isku menee reilusti ohi.
Tällä välin Merisielin taakse kiertänyt nainen lyö Merisieliä pitkällämiekallaan onnistuneesti ja virnistää samalla voitonriemuisesti.
Dhastrach tuhahtaa nähdessään Mikhailin kaatuvan. Hän ottaa tukevamman otteen vasarastaan ja jatkaa haavoittuneen nostomiehen kurmottamista. "Tästä tuli henkilökohtaista", Merisiel sihahtaa säpsähtäessään osumaa ja hyökätessään uudestaan tämän kiusankappaleen kimppuun. Hiipivä epätoivo kasvaa ja saa käden entistä epävarmemmaksi näidenkin iskujen mennessä ohi, ja uusien sataessa sisään joka puolelta.
Muesello on tässä vaiheessa ryöminyt tiskin alle ja vetää kalaverkkoja päälleen suojaksi.
Anarriel pyrkii parempaan asentoon ja yrittää loihtimista uudelleen ja tämän jälkeen lyö miekkosta voimakkaasti, miekka ja magia loimuten. Miekka tosin viuhuu ohi eikä magiastakaan pihahda kuin muutama kipuna.
Nostoväkiporukan esinainen viiltää Merisieliä ikävästi pohkeeseen hidastaen Merisielin kykyä väistellä. Sen jälkeen hän kääntyy Dhastrachia kohti ja sanoo painokkaasti "tämä on viimeinen mahdollisuutenne antautua".
Dhastrach ei moisia kuuntele, vaan sylkäisee olkansa yli naisen suuntaan ja iskee sitten vasaransa edessään seisovan nostoväkeläisen kilpeen.
Merisiel toteaa että ei tässä nähtävästi antauduta, siirtyy pois vihollisten keskeltä ja lyö aseellaan. Isku on kuitenkin lannistunut ja tarkastaja torjuu sen helposti.
Nostoväki siirtyy ahdistamaan tiennäyttäjiä nurkkaan iskien kilpiensä takaa tarkkoja iskuja, jotka vain vaivoin torjutaan. Yksi iskuista raapaisee Merisieliä hieman.
Anarriel hymähtää tilanteen nurinkurisuudelle ja perääntyy portaat ylös vähin äänin, ylös päästyään hän menee lähimmän ikkunan luo ja avaa sen.
Alakerrassa tarkastaja kohauttaa olkiaan, kun hänen varoitustaan ei toteltu. Sitten hän keskittyy jälleen Merisieliin ja viiltää tätä puolihuolimattomasti kylkeen.
Dhastrach astahtaa nurkan taakse huomattuaa Anarrielin palanneen ylös. Hän luo taistelun tuoksinnassa merkitsevän katseen Merisieliin. Kääpiö kääntää vielä tummat silmänsä kohti nostoväkeä. "Tui tui", Dhastrach sanoo virnistäen. "Te vain luulette saaneenne minut."
Merisiel huomaa kuinka Dhastrach painautuu seinää vasten ja astahtaa tämän viereen. Hän heittää tarkastajaa pihkapommilla ja virnistää ilkikurisesti. Tarkastaja on yltäpäältä tahmeassa mönjässä, mutta pystyy sentään joten kuten liikkumaan.
Hieman hämmentyneinä, mutta silti peräänantamatta nostoväki jatkaa tiennäyttäjien kiinniottamista. Yksi ryhmittyy Dhastrachia vasten, toinen Merisieliä ja kolmas juoksee yläkertaan Anarrielin perään. Pian sieltä kuuluukin huuto "pomo, täällä on lisää jotain siviilejä". Viimeinen juoksee potkaisemaan lattialuukun kiinni, jotta he pääsevät paremmin ahdistamaan tiennäyttäjät nurkkaan. Tässä temmellyksessä Dhastrach saa ohimennen pienen naarmun.
Nurkassa värjötellyt terälehti näkee tilaisuutensa tulleen ja pinkaisee kadulle.
"Suokaa anteeksi, mutta minulle riitti. En tiedä miksi tunkeuduitte tällä tavalla puotiin, eikä oikeastaan edes kiinnosta. Tyrmissänne minua ei kuitenkaan huvita homehtua, joten hyvästi!" Anarriel tokaisee perässään tulleelle nostoväkeläiselle ja syöksähtää avoimesta ikkunasta ulos kadulle. Hän irrottaa otteen ikkunalaudasta silmänräpäystä ennen kuin lyhytmiekka pirstoo puuta. Kadulla Anarriel kierähtää nopeasti nurkan taakse.
Sisällä tarkastaja pääsee vaivoin siirtymään kiinnipotkaistun luukun päälle ja mönjä hidastaa hänen iskuaan niin paljon, että Merisiel väistää sen leikiten.
Dhastrach heilauttaa sotavasaraansa eteensä ilmestynyttä miekkosta naamaan. Tämän nenästä roiskahtaa kaaressa verta Dhastrachin kasvoille, joille ilmestyy häiriintynyt ilme hänen taistelessaan nostoväkeä vastaan. "Minua ette saa koskaan!" hän rykäisee matalalla, rähisevällä äänellään.
Merisiel jättää hyökkäykset kokonaan keskittyen suojaamaan itseään ja lähtee hyppien ja tanssahdellen menemään nostoväen välistä vähän kauemmaksi hyökkäyksistä.
Nostoväki ryhmittyy uudestaan nyt kahteen eri suuntaan. Tilanteen yhtäkkiä muututtua he kuitenkin lyövät kaikki ohi. Yläkerrasta kuuluu metakkaa.
Anarriel piileskelee kaduilla samalla kun sisällä tarkastaja sylkee pihkaista mönjää suustaan ja iskee miekkansa Merisielin kaulaan. Merisiel kaatuu tiedottoman Mikhailin päälle kuolettavasti vammautuneena.
Dhastrach huomaa Merisielin kaatuneen ja tekee nopean analyysin myös Mikhailin kunnosta. Hän päättää taistelun tuoksinnassa ottaa amulettinsa käteen ja kanavoida positiivista energiaa. "Minut te haluatte. Tulkaa ottamaan jos saatte", Dhastrach ilkkuu hyökkääjille.
Yksi nostoväestä huomaa Mikhailin vironneen ja huutaa tälle pää punaisena "jos sä äpärä liikautat evääskään, niin katkaisen sun kaulan ja syötän sut kaloille!" Kaksi miehistä pieksee Dhastrachia toisen onnistuessa haavoittamaan tätä. Yläkerrasta kuuluu tömähdys ja sitä seuraava voitonriemuinen naurahdus.
Anarriel katoaa Opparan vilinään. Sisälle jäävät vain Dhastrach ja pahoin pökertynyt Mikhail, jonka tapparan tarkastaja potkaisee kauimmaiseen nurkkaan.
Kuluu loputtoman pitkä aika, ainakin minuutti, jonka jälkeen yksi nostoväestä toteaa, ettei hänelle makseta tarpeeksi tällaisesta turpaanottamisesta, jota Dhastrach yksinään jakaa. Mikhail toki osallistuisi mielellään, mutta hän on aseetta, maassa ja tarkastajan miekka kurkullaan. Nähdessään yhden miehistä pakenevan tarkastaja toteaa, että Mikhailin vartioiminen saa riittää. Hän kolkkaa Mikhailin ja siirtyy niin ikään ahdistelemaan Dhastrachia.
Dhastrach kestää yhä ahdistettuna nurkkaan, ja pian seuraavakin nostoväestä pakenee. Pahaksi onneksi yläkertaan jäänyt mies on tällä välin saanut pasifioitua yläkerran terälehdet ja hän astuu portaita alas nähdäkseen, mitä siellä on meneillään - hetkeäkään empimättä hän liittyy Dhastrachia pahoinpitelevään joukkoon.
Kun nostoväki ottaa yhä enemmän iskuja kuin saa niitä jaettua, tarkastaja käskee miestensä perääntyä ja paiskata Dhastrachia samanlaisella mönjäpommilla, josta hän itsekin sai Merisielin suunnalta. Näin tehdään ja Dhastrach saadaan liimattua nurkkaan. Sitä ennen hän kuitenkin onnistuu ajamaan vielä kolmannen miehen pakosalle ja heitettyä häntä jalkajousella uhkaavaa tarkastajaa sotavasaralla.
Koska kääpiö on ilmiselvästi hullu Taldorinvastainen terroristi, joka taistelee kuolemaansa saakka, tarkastaja käskyttää viimeisen miehen pidättämään kääpiön ja pötkii sitten itse pakoon.
Viimeinen nostoväkeläinen tekee työtä käskettyä ja kolkkaa kääpiön tajuttomaksi.
Lisää nostoväkeä saapuu paikalle. He keräävät tajuttomat ja niputetut vastarintaliikkeen jäsenet, ja kuljettavat heidät Jalopeuran Kynsien salaisiin vankityrmiin. Sankareita kidutetaan ja kuulustellaan päiväkausia. Heitä pidetään nälässä viikkoja. Tänä aikana vangit pidetään tiukasti erillään, eikä kukaan osaa sanoa ketkä jäivät kiinni, ovatko kaikki yhä elossa, ja missä Muesello on. Kun Kynnet ovat saaneet tarpeekseen, tiennäyttäjät viedään kahleissa proomuun ja laivataan takaisin Absalomiin. Siellä Dhastrach, Merisiel ja Mikhail tapaavat ensimmäistä kertaa viikkoihin - Anarrielia ei näy missään.
Tällä välin toisaalla: Anarriel ilmaantuu rähjääntyneenä ja silminnähden raivostuneena Hestia Themisin toimistoon kasvoillaan ilme kuin tämä olisi valmiina räjähtämään: "Nyt riitti! Hoitakaa itse ongelmanne, älkääkä passittako pahaa-aavistamattomia alokkaita suoraan surman suuhun. Viimeisimmän tehtävänannon takana oli toistaitoinen Kapteeni Muesello, jonka olisi pitänyt kärsiä seuraamukset yksin ja ottaa kaikki syyt niskoillensa; omilla teoillaan hän on aiheuttanut koko järjestölle harmia ja vaadin, olkoonkin sitten viimeinen tekoni Teidän palveluksessanne, Muesellon erottamista ja kaikkien etuuksien eväämistä häneltä. Toistan, minulle riitti. En tahdo kuulla enää ikinä avuttomasta järjestöstänne ja toivon että ette ole enää milloinkaan minkäänlaisessa yhteydessä minuun. Hyvästi!" Tämän sanottuaan Anarriel heittää irtirevityn hihamerkkinsä päin Themisin kasvoja ja poistuu toimistosta ovet paukkuen, eikä hänestä sen koommin ole kuultu mitään. Huhu tosin kertoo, että eräs haltia keräsi koko omaisuutensa ja poistui suurloosista kuin tuulispää konsanaan Tian Xiaan lähtevän karavaanin matkaan.
Dhastrach saapuu pari viikkoa myöhemmin suurloosin portille mukanaan nippu viimeistelemättömiä teoksia. Hän ei näytä juuri yhtään erilaiselta kidutuksista huolimatta; hänen arpensa ovat jo niin syvät, etteivä Taldorin tylsät veitset ja hauraat köydet tehneet juuri mitään vaikutusta. Hän tervehtii vastaantulevia tiennäyttäjäagentteja, joidenkin kanssa rupatteleekin hetken, lähinnä vain solvatakseen Taldoria. Hän myös mainostaa omia teoksiaan, jotka jakavat runsaasti vinkkejä ja neuvoja Taldorissa selviytymiseen. Numerona 1 on olla menemättä sinne.
Kääpiö ennen pitkää pääsee Hestia Themisin ovelle ja koputtaa siihen. Hän odottaa kärsivällisesti kunnes ovi avataan. Nippu sinetillä varustettuja papereita ilmestyy kapteenin kouraan. "Tuossa raporttimme tapauksesta Taldorissa. Anarriel taisi pistäytyäkin täällä jo?" Dhastrach kysyy hyvin välinpitämätön katse kasvoillaan. "Ja jos saan pyytää, en enää ikinä halua nähdä sinun kotimaatasi. Paitsi ehkä liekeissä." Hän vetää oven kiinni ennen kuin kapteeni ehtii kissaa sanoa ja kävelee pois, eikä välitä peräänhuuteluista. Kääpiö ei kuitenkaan ole tyhmä, ja tietää vihakirjoituksensa päätyvän vain Themisin roskiin. Siksi hän kirjoitti kopion, jonka sutjakkaasti sujauttaa Aaqir al'Hakamin postilaatikkoon.
Dhastrachilla on nyt tehtävä. Kidutusten aikana hän sai udeltua pieniä viitteitä omasta menneisyydestään. Hänelle valkeni koko hänen tapahtumiensa ketju. Jokainen epäonni on kohdannut häntä, kun hän on tavannut taldorilaisia. Nämä viheliäiset taldaanit ovat olleet toinen toistaan epäpätevämpiä ja asettaan tieten tahtoen tiennäyttäjät vaaraan, ja ovat pettäneet joka kerta sopimusosapuolet. Hän on kuollut jo kaksi kertaa Taldorissa, ja vain Taldorissa. Hetken hän pohti, ovatko Taldorin sotajoukot paremmin koulutettuja, mutta totesi tilanteessa aina olleen yksi petturi, joka on kääntänyt sen Taldorin voitoksi. Viimeisin henkilö oli "kapteeni" Muesello. Dhastrach tietää, että hänen tulee pyrkiä poistamaan Taldorin vaikutusvalta kokonaan ja edistettävä sen katoamista kokonaan; johan Cheliax ja Andoran veivät siitä valtiosta suurimman osan.
Ne, jotka Merisieliä näkevät, ovat huomanneet hänen kantavan nykyään entistä enemmän tikareita mukanaan. Yksi uusista tikaareista on erityisen tavanomaisen näköinen, siinä ei päällisinpuolin näytä olevan mitään mikä liittäisi sen erityisesti kehenkään. Näitä tikareita myydään 13 tusinassa jokaisen asekauppiaan luona. Se, mikä tästä tekee kiinnostavan on, että Merisiel ei tunnu koskaan saavan tarpeekseen tämän tikarin teroittamisesta, ja aina sitä teroittaessaan hän vajoaa omiin ajatuksiinsa ja alkaa hymyilemään kylmästi. Hänen on huomattu kiinnittävän nykyään paljon huomiota siihen, missä tiennäyttäjäkapteenit ovat - etenkin eräs nimeltään Muesello.
Opparan tyrmät olivat nuorelle Mikhailille ankarat. Nuorukainen on laihtunut, kalvennut, ja ruhjeilla, sekä hänen silmistään on kadonnut entinen tuike, jonka ivallinen kyynisyys on nyt syrjäyttänyt. Tiennäyttäjien paljastuttua omansa vieraille maille hylkääviksi ja etenkin Taldorissa epäpäteväksi Mikhail päättää jatkossa keskittyä entistä enemmän kotimaansa päämäärien edistämiseen järjestön toimien varjolla. Dhastrachille, Merisielille ja Anarrielille Mikhail toivottaa kuitenkin ystävällisesti hyvää jatkoa ja tervehtii heitä ystävällisesti, mikäli he sattuvat vielä joskus kohtaamaan Absalomin kiireisillä kaduilla.
Opparassa senaatille esitetään dokumentteja, jotka todistavat kapteeni Muesellon piilotelleen etsintäkuulutettuja kapinallisia. Muesello heitetään tyrmään, Siima&Koukku takavarikoidaan valtiolle ja järjestö potkitaan helvettiin Taldorista. Järjestön ja Taldorin välit viilenevät huomattavasti.
Taldorilainen paroni ja tiennäyttäjien Taldorin faktiojohtaja Jacquo Dalsine löydetään kylmäverisesti murhattuna hänen sukukartanostaan. Todistajien mukaan salamurhan suoritti pasha Muhlia al-Jakri, tiennäyttäjien Qadiran faktiojohtaja. Koska todistajien joukossa on vaikutusvaltaisia aatelisia eikä pasha al-Jakria onnistuta tavoittamaan, suurruhtinas Stavian tuomitsee pasha al-Jakrin kuolemaan: kuka tahansa Taldorin kansalainen saa surmata hänet tavattaessa.
Qadiran satraappi kieltää osallisuutensa salamurhaan ja määrää Muhlia al-Jakrin pidätettäväksi. Pashan arvonimi riistetään niinikään häneltä alenevassa polvessa. Uudeksi faktiojohtajaksi Qadira nimittää kauppias-ruhtinas Aaqir al-Hakamin.
Taldorin uudeksi faktiojohtajaksi nimitetään leidi Gloriana Morilla, joka muuttaa ensi töikseen Absalomiin ja aloittaa huomattavan politikoinnin mustamaalatakseen al-Hakamin persoonan ja yritykset edistää faktionsa asioita.
Muudan Chalfon Dalsine perii Jacquolta ylijääneen paronin tittelin.
Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped
