To Do

• Level-up seuraavalle tasolle

"Hei tonttu-ukot hyppikää" - Tapahtumat

• Punahatuilla vahvistettu joukkio lähtee kohti Fghmugwan pesää Koirankielen johdattamana iloisesti laulellen. Matkalla törmätään ilmeisesti Matopuuta piirittävän armeijan leivissä olevaan partioon, joka murhataan viimeiseen ihmiseen, sotahurttaan, haarniin ja mäkijättiläiseen.
  
  
• Toista tuntia kuljettuaan joukkio saapuu pienen kallio edustalle, jonka juurelle laskeutuvan notkelman pohjalla näyttää häämöttävän kohtalaisen kokoisen luolan suuaukko. Koirankieli on varoittanut, että koko iloisen punahattujoukkion saapuminen paikalle saattaisi aiheuttaa Fghmugwan aggressiivista hämmennystä, joten punahattujen pääjoukko ei lähde laskeutumaan notkelmaan. Rheinhart jää pitämään seuraa murhanhimoisille pikku riiviöille, joten ainoastaan Bessarion, Kyrialia, Marshal ja Eidi lähtevät Koirankielen johdattamana laskeutumaan kohti luolansuuta.
  
  
• Lähemmäksi päästyään joukkio ei voi välttyä huomaamasta ympäristön vahvaa ominaisödööriä. Haju on jonkinlainen etikkaisen ja mädän sekoitus, joka tuntuu tulevan osittain luolan sisäosista, mutta voimakkaammin sisäänkäynnin vasemmalla puolella olevasta sontakasasta. Koirankieli opastaa persoonalliseen tyyliinsä, että luolaan sisäänmenijöiden olisi syytä hieroa itseensä runsaasti sontaa, jotta Fghmugwa ei haistaisi saalislihaa lähistöllään ja kävisi tarpeettoman aggressiiviseksi. Marshal ja Eidi eivät arkaile liata käsiään, mutta Kyriali ja Bessarion nihkeilevät.
  
  
• Tuskin ovat Eidin ja Marshal päässeet edes kuitenkaan aloittamaan, kun kallion seinämien koloista ja halkemista singahtaa kimppuun kuusi pientä jinkins-keijukaista. Olennoilla on kuitenkaan hädin tuskin edes viihdearvoa, kun ne läpsitään kuoliaksi kuin kärpäset konsanaan lukuunottamatta yhtä, joka pakenee luolaan.
  
  
• Eidi, Marshal ja Koirankieli etenevät luolaan, jossa valtava kovakuoriainen erottuu mustana möhkäleenä melko lähellä suuaukkoa. Kolmikko lähestyy olentoa, kun seinämiin edeltäjiensä lailla piiloutuneet uudet jinkins-keijut hyökkäävät. Tämäkään kuusikko ei pärjää edeltäjiään paremmin. Kun uusia uhkaajia ei enää ainakaan sillä erää näy, siirrytään herättämään kovakuoriaista. Ennen tätä Eidi kuitenkin hieman penkoo luolan lähimpiä nurkkia, onnistuen paikallistamaan yhden sontaan hukkuneen rautaisen sormuksen.
  
  
• Jahka kuoriaisen päältä pyyhitään hieman multapölyjä ja tökitään sitä lempeästi keihäällä, mahtava Fghmugwa havahtuu viimein. Hieman hermostunut Koirankieli johdattelee kuoriaisen ulos luolasta käyttäen houkuttimena tikun nokassa roikkuvaa jinkins-raatoa muiden vähemmän sontaisten yksilöiden pitäessä kunnioittavaa etäisyyttä ja pysytellessä tuulen alapuolella.
  
  
• Saatuaan nyt käyttöönsä kaikki mahdollisest liittolaiset, sankarit hahmottelevat pikaisen suunnitelman niiden vähien tiedonpalasten pohjalta, mitä piirityksestä ovat haalineet. Fghmugwaa päätetään vahvistaa puolella tusinalla sontaisia punahattuja ja tätä joukkiota tullaan käyttämään harhautuksena. Muun armeijan huomion kiinnittyessä ainakin väliaikaisesti kovakuoriaiseen, loput punahatut ja seikkailijat iskevät pihtiliikkeenä teltta-alueelle, jota epäillään piirityksen johdon majapaikaksi.
  
  
• Tuumasta toimeen: hyökkäys käynnistetään. Johtuen Fghmugwan aiheuttamasta ryskeestä toisella puolen leiriä ja omista hieman toivomisen varaa jättävistä hiipimistaidoistaan, sankarit eivät Marshalia lukuunottamatta aivan pääse yllättämään johtoa housut kintuissa, mutta saavat joka tapauksessa tehokkaasti eristettyä komentokeskuksen muusta armeijasta ainakin hetkeksi.
  
  
• Tämä lyhytkin, vajaan minuutin kestävä hetki osoittautuu kuitenkin erinomaisesti riittäväksi. Vaikka ihmis"kenraalin" seurassa olevat kalvakat ja kavalat olennot loitsivat punahatut loitolla pitävän pimeyden telttojen peitoksi, mikään ei pelasta piirityksen johtoa julmalta kuolemalta Eidin kouriin, Kyrialian sapeliin ja Bessarionin loitsuihin. Marshal karhuineen sekä Rheinhart tekevät myös arvokasta työtä häiriköimällä joukkiota, jotka muuten olisivat saattaneet aiheuttaa ongelmia seurueen naisille. Rheinhartin osalta avunanto osoittautuu kuitenkin ikävän kalliiksi - kalvakat adjutantin onnistuvat iskemään miekkojaan kentaurin elintärkeisiin elimiin yhden kerran liikaa, ajaen Gorumin sotapapin ainakin väliaikaisesti tältä maailmantasolta jumalansa jalkojen juureen. Jo ennen Rheinhartin kurjaa kohtaloa Marshalin karhu on kohdannut loppunsa.
  
  
• Tappioistaan huolimatta sankarit astuvat pimeydestä voitokkaina. Komentajan seipään nokassa kannettava pää on omiaan lisäämään jo ennestään paniikkiin joutuneen armeijan sekasortoa ja häpeällisesti palkka-armeija säntää epäjärjestyksessä pakosalle.
  
  
• Hädin tuskin on pöly paon jäljiltä ehtinyt laskeutua, kun aukiolla ilmestyy kuin tyhjästä ilmasta ikivanha, kärpäspilven ympäröimä vanha eukko, joka sauvaansa tukeutuen kävelee lähemmäksi piirityksen kukistajia. Olento onnittelee seikkailijoita piirityksen kukistamisesta, esittäytyen Kärpästen Äidiksi. On ilmeistä, että noita on jossain määrin seurannut seikkailijoiden edesottamuksia kaupungissa ja puhuu heillä molemmilla olevan yhteinen vihollinen.
  
  
• Tarkemmin kysyttäessä Kärpästen Äiti osaa kertoa, että todellisuudessa Westcrownin kaupunkia hallitsee ja ulkonaliikkumiskieltoa ylläpitää varjoista Varkaiden Neuvostoksi kutsuttu mystinen taho. Normaalisti Neuvosto ei ole järin aggressiivinen, mutta tällä hetkellä käynnissä on verinen valtataistelu, joka levitessään hallitsemattomaksi voi tuhota koko Westcrownin. Tähän noita lisää pahaenteisen tyytyväisesti naurahtaen, että sankarien kannattaisi toden totta mennä pian takaisin kaupunkiin, koska heillä olisi elämänsä tilaisuus todistaa jotakin ennen näkemätöntä. Ilmeisesti hieman melodraamaattisuuteen taipuvainen noita ei kuitenkaan suostu paljastamaan tästä enempää. Kärpästen Äiti toteaa olleensa kohtuullisissa väleissä vanhan Neuvoston kanssa, mutta ilmeisesti vallananastajat pitävät häntä uhkana ja asiohin sekaantujana - "aivan perusteettomia syyytöksiä!" - minkä vuoksi hänen ovelleen lähetettiin palkka-armeija. Tarkalleen noita ei tiedä, keitä vallananastajat ovat, mutta kertoo saaneensa taikuudellaan kuitenkin selville, että salaliiton ytimessä ovat nainen sekä "mies-joka-ei-ole-mies".
• Sivanshinin roolista kysyttäessä noita vahvistaa tuntevansa hänet Varjojen Herrana, joka istuu varmasti Neuvoston ytimessä. Sitä, kummalla puolella Neuvostoa Sivanshin on, nainen ei osaa kuitenkaan sanoa. Neuvostoon liittyen noita antaa seikkailijoille vielä muutamia maagisia esineitä auttamaan näitä kukistamaan vastustajansa, jotka luonnollisesti ovat myös noidan vastustajia. Täydellinen win-win! Lisäksi Kärpästen Äiti kertoo selvittäneensä monen luotettavan vakoojan hengen hinnalla yhden Neuvoston kiltalon sijainnin Regiconasta, jossa Sivanshinin tiedetään olleen useasti.
  
  
• Kyrialian kysyessä Pedon Sydämestä noita vallan innostuu ja kertoo toden totta aistineensa amuletin olleen lähistöllä. Tämänhetkistä paikkaa nainen ei kuitenkaan tiedä, kivi on jälleen vaiennut. Noita osaa kertoa amuletin olleen tulos demoneja sitovan velhon ja Syvyyden sopimuksesta, jolla lykantropiaan sairastunut velho oli pyrkinyt hallitsemaan tilaansa. Valtansa sokaisemana velho oli ylimielisyydessään vaatinut demoneilta tarkoitukseen sopivaa taika-esinettä ja toden totta, pian innokas demoniorja jo kiikuttikin maagin odottaviin käsiin amuletin, jonka kiven sisään oli valutettu pisara itsensä Jezeldan verta. Amuletti todellakin antoi maagille vallan hallita sairauttaan, mutta samalla riudutti hänen mieltään, täyttäen sen paranoialla ja vallanhimolla. Koska voima vetää voimaa puoleensa, koitui maagin mielipuolisiin mittoihin kasvanut vallanhimo lopulta väistämättä tämän turmioksi. Maagin kuoltua kivi alkoi jälleen houkutella puoleensa uusia lykantropiaan sairastuneita, jotta kierto pääsisi jälleen alkamaan alusta. "Kaiken kaikkiaan", noita lisää tyytyväisenä, "erinomainen oppitunti siitä, että typerysten kannattaisi yrittää päästä voitolle paremmistaan". Kärpästen Äiti ei osaa kertoa hyvää keinoa amuletin tuhoamiseen, mutta on kyllä kovasti kiinnostunut taikakalusta, jos sankarit sen vain käsiinsä saavat, ilmeisesti amuletti olisi avuksi jonkinlaisissa epämääräisissä noitumisrituaaleissa... Joukkio lupaa harkita asiaa vakavasti.
  
  
• Enempää asiaa osapuolilla ei toisilleen ole, joten noita toivoo sankareiden ystävällisesti poistuvan etupihaltaan, luvaten joukkiolla turvallisen läpikulun ulos metsästä. Äänensävy antaa ymmärtää, että tämä on kuitenkin poikkeus sääntöön ja seuraavalla kerralla vastaanotto ei välttämättä ole yhtä ystävällismielinen.

Henkilöt

• Kärpästen Äiti, ikivanhaakin vanhempi noitaeukko, joka asusteli Matopuun ylemmissä kerroksissa ja jonka kotia häiritsemään tulleen palkka-armeijen sankarit ystävällisesti tappoivat, tuhosivat ja ryöstömurhasivat.

Takaisin Arkistoon tästä.

Edelliseen peliin tästä.

Seuraavaan peliin tästä.

Palkkiot

Fghmugwan pesä:

• unidentified ring

Matopuun Piiritys

• 9 x mwk dagger
• 4 x mwk short sword
• 2 x +2 leather armor
• 2 x +1 cold iron battleaxe Yksi Eidille, toinen Marshalille
• +1 breastplate
• +2 belt of mighty constitution Kyrialia
• mwk composite longbow (Str +3) Eidi
• 20 cold iron arrows Eidi
• 2 x Potion of CMW
• Scroll of resurrection
• 12 x Potion of CSW
• Wand of Restoration 14 charges
• Wand of Secret Door Detection 10 charges
• mwk light crossbow (ylimääräinen Eidiltä)
• pienehkö yksinkertaisen näköinen avain palkkasoturien päälliköltä