COCA COLA 2000 DINOSAURUS NASCAR

Kythorn- kuun 20. päivä, ote Yadis Arrakiksen päiväkirjasta

Hirmuliskoravit, wuuhuu! Pääsin ratsastamaan kauniilla kolmisarviliskolla nimeltä Lady (joo, alunperin sen nimi taisi olla Ubtaon kunnia mutta pah) joka johdatti minut kolmannelle sijalle kisoissa. Liera voitti, vaikka hänen pienehkö raptorinsa vaikutti hitaahkolta ja villiltä. Hirmuliskot ovat niin kauniita. Tällaisia eläimiä ei voisi elää pohjoisessa, sillä vain Chultin sademetsissä ne voivat elää rauhassa. Pohjoisessa ne oltaisiin metsästetty jo varmaan sukupuuttoon.

Kythorn- kuun 23. päivä, ote Yadis Arrakiksen päiväkirjasta

Olemme palanneet sademetsään. Matkamme vie meidät Soshenstar- jokea pitkin kahden Kouran ritarikunnan leirin, Oikeuden ja Koston leirin, kautta kohti Orolungaa. Kouran ritarikunta palvelee Helmin, Tyrin ja Tormin nimissä kansaa, ja odotan innolla virkaveljien- ja siskojen tapaamista. Viidakko muistutti heti ja nopeasti ikävillä puolillaan. Sade on yhtenäistä ja jaculi- käärmeet kävivät kimppuumme leirissä, satuttaen Lieraa ja Rania pahasti. Rukoukseni Murtuneelle Jumalalle vaativat paljon minulta, varsinkin näin rankkojen haavojen edessä.

Kythorn- kuun 27. päivä, ote Yadis Arrakiksen päiväkirjasta

Tapasimme joella Thayn Punaisen Velhon, Resar-Khain. Tämä tuntui pahalta merkiltä, ja tänään tämä paha merkki tuli todella toteen. Kirjoitan tätä Oikeuden Leirissä- tai sen raunioista. Täällä ei ole elämää. Teltat on maassa, pyhä kappeli poltettu ja kuoleman löyhkä on kaikkialla. Luultavasti ghuuleja. Paikan päällä oli myös luola, jonka edellä oli erikoinen patsas, jossa mies kantaa krokotiilia selässään. Ansat olivat käydä kohtalokseni, veitsenterävän sirkkelin leikatessa melkein minut halki. Päätimme jättää luolan sikseen.

Mietin näiden sotilaiden kohtaloa. Jos edes Kouran Ritarikunta ei pysty pitämään epäkuolemaa aisoissa, mikä voi?

Kythorn- kuun 28. päivä, ote Yadis Arrakiksen päiväkirjasta

Hiisiä viidakossa! Batiri- nimisiä. Vaikka nämä hiidet kiipeilivät toisten selkään, olivat ne lopulta samanlaisia kuin kaikki muut hiidet. Pelkureita ja kieroja ja vaarallisia.

Tulivalta- kuun 1. päivä, ote Yadis Arrakiksen päiväkirjasta

Saavuimme Koston leiriin, jonka nimi tekee nyt järkeä. Se perustettiin Oikeuden leiriltä selviytyneiden puolesta. Tapasimme lähestyessämme linnakkeen sotilaita, sekä kapteeni Ord Tuliparran, joka vaikutti oikein....kykeneväiseltä yksilöltä. Hän johdatti meidät linnakkeen porteille, jossa meiltä tentattiin "onko meitä purtu" ja oltiin muutenkin epäluuloisia. Kokemuksesta johtuvaa, uskoisin. Kapteeni Perme Selahan ja komentaja Niles Luunrikkoja olivat paljon tiukempia ja epäkohteliaampia kuin Ord, vaikkakin Nilesillä oli hyvä pointti siitä miksi Rinin kaltainen nuori, käytännössä lapsi, on mukanamme. Niles paljastui myös aateliseksi, ja hän kohteli meitä ei- aatelisia sen mukaisesti. Plääh.

Päädyin auttamaan täällä sairastuvalla, aivan kuten tein Nyanzarussa ennen lähtöämme. Paljon sairaita sotilaita, jonkinlaisen taudin vaivaamia. Alarak pääsi Nilesin telttaan teekutsuille, Liera meni korjaamaan muuria ja Rin luomaan paskaa. En usko että Tyr olisi tämän käytännön puolella, mutta olkoot. Täällä saamme ainakin levätä rauhassa, ilman kuoleman varjoa yllämme.

Toivottavasti.

Batiri- taistelupino