Saapuminen Nyanzaruun

Mirtul-kuun kolmas päivä, vuosi 1492, ote Yadis Arrakisin päiväkirjasta

Kautta Ikikesän kellojen, mikä päivä. Tuntuu kuin olisi saapunut Syväveden kaupunkiin päiviä sitten, sillä nyt olen nyt niin kaukana Ihmeiden Kaupungista kuin vain on mahdollista. Saavuin kaupunkiin tapaamaan Syndra Silvainia, joka oli ottanut kontaktia Ilmaterin ylipappeihin ympäri Kalparannikkoa. Silvain vaikutti jonkinlaiselta vanhalta seikkailijalta, jonka ikä ja sairaus oli nyt painanut maahan. Toisin kuitenkin oli. Hän vahvisti huhun resurrektiotaikuuden heikentymisestä, ja kuinka elämän lahja, kerran annettu, on nyt riistäytymästä pelastettujen kehoista. Kuolonkirous riivaa maata, eikä vain Kalparannikkoa, vaan mahdollisesti koko Torilia. Mikä hirveys saisi tällaista aikaan? Kuka voi estää itsensä jumalien tahtoa? No mikä lie se onkin, on sen nimi SIELUNSYÖJÄ. Muistaakseni sen niminen painija vaikutti joskus Luskanin baareissa. Tämä Sielunsyöjä sijaitsee Chultissa, josta kuulin ensimmäisen kerran eläessäni tänään.

En ollut ainoa joka oltiin kutsuttu tapaamaan Silvainia. Silvainin luokse saapui myös puolihaltia, Hopeakuun aatelinen jolla oli hohtavan siniset silmät, sekä merkki lohikäärmeveren vaikutuksesta. Alarak Myrskysyntyinen. Hän vaikuttaa hieman tosikolta. Hopeakuun hienot herrat ja heidän valtiattarensa on kuitenkin myös huolissaan tilanteesta. Me molemmat suostuimme lähtemään Chultiin, ja pienen hetken odotin mukavaa laivamatkaa etelään, jonka aikana ehtisin ottaa aurinkoa ja nauttia meri-ilmastosta. Mutta ei, asialla on kiire joten Syndra käytti mahtavaa taikuuttaan ja avasi taika-oven suoraan Chultiin, josta matkamme alkaisi paikallisten saattajien kanssa.

Tunne oli pyörryttävä, enkä voi suositella sitä juurikaan. Heikko luontoni ei pitänyt siitä, ja ensimmäinen tekoni Nyanzarun satamakaupungissa oli antaa ylen sen hiekkakivikaduille. Nyanzarun monimuotoisuus oli toinen asia joka oli sekoittaa sekä pollani että vatsani. Ne värit, ne äänet, ne.....hajut. Kaupunki ei haise pahalta, vaan....vahvalta. Silvain johdatti minut ja Alarakin (miksi hän voi niin hyvin? Epäreilua!) kohti jonkinnäköistä kasarmia tai putkaa. Sielä tapasimme paikallisen hienohelman, prinssi Wakangan, ja tämän seurassa olevan erikoisen parivaljakon, joista tulisi meidän oppaamme. Nuori haltiapoika sekä lohikäärmemies, paikallisia jotka prinssi Wakanga esitteli saattajinamme. Koko tilanne oli todella hämmentävä. Miksi emme tavannee prinssiä hänen kultakattoisessa palatsissaan, ja miksi saattajamme haettiin kaupungin vartijoiden ympäröiminä? Heidät jätettiin meidän huostaamme, ja menimme pohtimaan tulevaisuuttamme Ukkoslisko-nimiseen tavernaan.

Vaikka saattajamme Rin ja Liera ovatkin kokeneita paikallisia, he eivät omaa taitoja pärjätäkseen Chultin läpitunkemattomassa viidakossa. Sitä varten tarvitsisimme oppaita, ja niitä oli Ukkosliskossa pilvin pimein, niin paljon että hyvä että sai henkeä. Liera tunsi joitakin oppaista, ja järjestimme joitain haastatteluja. Kaksi vahvinta kandidaattia olivat paikallinen amatsooni Asaka ja druidi Qawasha ja tämän söpö partneri Kudalve. Lopulta valinta osui Asaka Myrskyhampaaseen, sillä jos autamme häntä hakemaan Tulisormelta hänen perhekalleutensa, saisimme alennusta! Haimme rahoitusta prinssiltä että saisimme alkurahata Asakan palkkaamiseen.

Muut alkavat huomenna varustaa retkikuntaamme matkaa varten. Minä lähden kysymään tietoja paikallisilta papeilta. Paikan päällä on Waukeenin ja Tymoran temppelit, joka ei lupaa kovinkaan kattavaa tietopakettia.

Mikä päivä!