28.10.1962 - klo 11:17

Klo 11:00 uutiset valottivat tilannetta. Olemme kuulemma klo 6:00 tehneet ilmaiskun Kuubaan tuhoten laukaisualustat. Selittää miksi hälytys tapahtui, Neuvostoliiton on pakko vastata jotenkin.

Tällä hetkellä toivomme, että NL ei toteuta uhkauksiaan, vaan perääntyy sovinnolla ja mä pääsemme kaikki jatkamaan normaalia elämäämme.

Tilanne bunkkerissa on levollinen, otin itsekin pienet torkut. Tila on ehkä liian pieni näin suurelle joukolle, vaikka paremmin meidän asiamme varmasti ovat kuin useimpien.

Stephanie on paikoitellen kovin hermostunut, raukan hermot eivät taida kestää jännitystä. Hermoilee morfiinin määrästä ja höpisee joutavia muiden suojien auttamisesta. Toivottavasti hän saa kerättyä itsensä.

klo 16:40

Noin tunti sitten kuulimme radiosta huonoja uutisia: itärannikolle on hyökätty, ilmeisesti ohjuksin.

Osa naisista ryhtyi hysteerisiksi, Stephanie myös. Odotin häneltä enemmän sisua, kyyneleet eivät nyt auta ketään. Paul on myös järkyttynyt, lapselle se suotakoon.

Tilanne bunkkerissa on hyvin jännittynyt, osa koettaa olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kukaan ei tunnu ymmärtävän tilanteen vakavuutta, ei edes Eversti, hän vain siteeraa ulkoaopeteltuja mantroja. Everstistä on kuitenkin sanottava, että hän hallitsee hermonsa - se on hyvä tällaisissa tilanteissa.

klo 18:15

Pommi tuli. Ensin arviomme mukaan Tulsan keskustaan, hieman myöhemmin toinen n. 20 mailin päähän, kenties sotilastukikohtaan. Suoja kesti. Laskimme n.6 osumaa tai jälkiräjähdystä. Kuulimme tulimyrskyn.

Olemme elossa, mutta loukussa. Suurin osa otti tilanteen hyvin, vain rva ja nti Willis tarvitsivat rauhoittavia.

Radio on päällä, lähetyksiä ei kuulu.

Ensimmäisiä merkkejä ahtaan tilan ja järkytyksen luomasta hermojen kiristymisestä on havaittavissa. Tämä on vasta ensimmäinen päivä, en tiedä kuinka monesta.

29.10.1962 - klo 03:15

Nukuin ensimmäisessä vuorossa, jotta voisin valvoa radiota yöllä ja olisin levännyt siltä varalta, että lääkärille tulee tänään tarvetta. Nousin ylös n. klo 2:00 ja päästin vahdissa olleen Matthew Willisin nukkumaan.

Tilanne ulkona on rauhoittunut. Suojassa suurin osa nukkuu vielä. Muutamilla on selviä vilustumisoireita, mutta tuskin mitään vakavaa.

Rouva Mason vaikuttaa levollisemmalta kuin eilen, jouduin antamaan hänelle rauhoittavia jo ennen kuin pommit osuivat. Hra Mason on jossain ulkona, luultavasti kuollut.

Stephanie yrittää hymyillä ja esittää urheaa, selkeä parannus eiliseen. Eiköhän tästä selvitä.

Taidan itsekin olla hiukan vilustunut, mutta nyt ei ole varaa olla sairaana. Otin riittävästi lääkkeitä oireenmukaiseen hoitoon. Mieleni tekisi myös savuketta, mutta suojassa ei voi polttaa, eikä minulla sitäpaitsi ole tupakkaa mukanani. Kahvi paikkaa jotain, mutta ei se vaan ole sama asia.