Vanha viha

Efaltes Eränkäviän historiaan liittyy synkeä tapaus, jonka juonteet tuntuvat kauppahuoneen jäsenten elämässä yhä tänäkin päivänä. Tarinan mukaan Efaltes ja hänen kumppaninsa samosivat itäisiä erämaita. Efalteksen joukko, joista suurimman osan nimi on jo unohtunut, oli kovaksikeitetty seikkailjajoukkio. Monien vaarojen jälkeen heidän kerrotaan löytäneen muinaisen aarteen erämaassa sijainneesta rauniosta. On epäselvää mitä joukkiolle sitten tapahtui, mutta vain Efaltes selvisi takaisin sivistyksen pariin. Hänellä oli mukaan merkittävä jalokiviaarre, jonka turvin hän perusti kaupahuoneensa Altarokseen, ja loi maineensa suurena seikkailijana.

Kolme vuotta Efalteksen paluun jälkeen kaupunkiin saapui Laufen niminen mies. Hänen kasvonsa olivat kammottavalla tavalla arpeutuneet, eikä häneen puheensa sujunut ongelmitta. Kuitenkin Laufenilla oli mukanaan kultaa, sekä pieni määrä jalokiviä. Hän väitti suureen ääneen, että hän oli kuulunut Efalteksen seurueeseen. Laufenin mukaan Efaltes oli jättänyt hänet ja ystävänsä kuolemaan idän barbaarien hyökättyä heidän kimppuunsa. Laufenin mukaan Efalteksen pelkurimainen käytös oli suunnteltua aarteen viemiseksi. Julkisesti asiasta kohuttiin suuresti, mutta koska mahdollisela rikoksella ei ollut todistajaa, eikä Laufenia kukaan tuntenut niin asia jäi oikeudellisesti käsittelemättä. Efalteksen mukaan Laufen oli huijari, joka pyrki osingoille hänen omaisuudesta. Efalteksen tarinan mukaan muut olivat kuolleet villieläinten, onnettomuuksien ja tautien seurauksena.

Seuraavien vuosien aikana Laufen ryhtyi itsekin kaupan alalle. Hän hankki varallisuutensa turvin kauniin vaimon jonka kanssa hän sai yhteensä 5 lasta, joista 4 poikia. Laufenilla tiedetään ollen myös lukuisia suhteita palvelustyttöihin, piikoihin ja vastaaviin naisiin. Näistä suhteistä Laufenille syntyi lukuisia lapsia, joista monet palkkautuivat isänsä palvelukseen tunnustettuina äpärinä. Viha Laufenin ja Efalteksen välillä ei kuitenaan laantunut, vaan usein molempien palkolliset nujakivat kaduilla. Vastaavasti Laufen pyrki aina mahdollisuuksien tullen häiritsemään Efalteksen kauppatoimia. Kun aikaa kului ja molempien huoneiden pojat vanhenivat seurasi joukko kasintaisteluja, joissa muutama päättyi kuolemantapaukseen. Lopulta kiltaneuvosto antoi määräyksen, että näiden kahden kauppahuoneen väliset kaksintaistelut olivat kiellettyjä seuraavan 10 vuoden ajan suuren uhkasakon uhalla. Kieltoa rikottiin väitetysti salaa muutamiaa kertoja, mutta yksi paljastunut tapaus rokotti molempia huoneita niin tuntuvasti, että kaksintaistelut lakkasivat seuraaviksi vuosiksi.