Tuliselta vuorelta synkkiin metsiin

Warrior soul blazes through the land of frost and snow
His pagan heart and flesh built to endure the cold
Warrior soul to the death against all foes he fights
He's born under the northern lights

Delameren hauta.

• Matka vuorelta takaisin kanjonin reunalle on turvallinen, ja aavesumukin ohitetaan ilman pahempia ongelmia. Ilta on kuitenkin taas koittamassa, joten päätetään laskeutua kuiluun nukkumaan, Neeman vastusteluista huolimatta. Noctis etsii sopivan luolan sankarit käyvät levolle. Uni ei kuitenkaan saa kestää kauaa, sillä Neema herää siihen kun jokin puraisee häntä- luola kuhisee demonisia hämähäkkejä! Neema herättää toverinsa ja he alkavat vetäytyä luolasta. Luolan ulkopuolella odottaa toisenlainen vihollinen: Maan alta kaivautuu esiin joukko grimslaig-raadonsyöjiä. Kun he valmistautuvat taisteluun, jämähtää Durotan oudosti paikoilleen, aivan kun ei tajuaisi mistään mitään. Esiin ilmestyy myös kolmas vihollinen- outo koiperhosta muistuttava demoni, joka selkeästi oli vienyt Durotanin järjen.
• Taistelu on pitkä ja vaikea, ja Oolioddroo-demonin kiinnisaaminen on hankalaa. Lopulta tulella ja tappuralla onnistutaan viimeisetkin grimslaigit surmaamaan. Durotanin järki ei palaa taistelun loputtuakaan, mutta asiaa päätetään tutkia enemmän aamulla. Leiriä siirrettään ja unia jatketaan levottomassa tilassa. Aamulla alkaakin keskustelu siitä mitä pitäisi tehdä. Neeman mielestä tehtävä pitää keskeyttää, sillä Durotan ei ole taistelukunnossa. Muut taas sanovat että Durotan pystyy yhä taistelemaan, ja ei siis ole mitään ongelmaa tämän suhteen. Myös Roudantuska, Durotanin ajatteleva miekka, liittyy keskusteluun mukaan sanoen että hän voi ohjata Durotania. Asiasta riidellään, mutta kun Neema tajuaa että hän ja Durotan eivät luultavasti kahden selviäisi matkasta kotiin on hänen pakko seurata muita Delameren haudalle.
• He saapuvat Delameren haudalle jossa he näkevät uskomattoman näyn: Sulan laavan keskellä oleva saari, jonka keskellä näkyy pieni kappeli. Kuumuus on ylitsekäyvä, ja laavajärvi täytyy ylittää jotenkin. Neema kutsuu joukon lentoliskoja paikalle joidenka avulla järvi ylitetään. Toisella puolella he tutkivat hetken kappelia, kunnes löytävät reitin maan alle. Maan alle vievä tunneli päättyy leveään halliin, jonka toisessa päässä seisoo mies. Nahkahaarniskaan ja kypärään pukeutunut mies tunnistetaan Jeskeriksi, kadonneeksi papiksi. Mies ei kuitenkaan ole hyvässä kunnossa, ja tämä kiroaa heitä ja vastustelee pelastumistaan. Hänet sidotaan, sillä Neeman mielestä hänet on riivattu. He jatkavat matkaa syvemmälle maan alle, josta he löytävät kristalleja täynnä olevan saaren. He myös näkevät Jeskerin riivaajan- Eustoyriaxin! Vanha vihollinen aukoo heille hetken päätään, kunnes katoaa paikalta. Kristallien keskeltä löydetään arkku, jossa makaa jo kauan kuolleena ollut Delamere. Ruumista kunnioittaen hauta tyhjennetään, ja koko saari alkaa täristä. Kiireen kaupalla juoksevat sankarit pois maan alta kappelliin, jossa he näkevtä valkean aaveen, joka heitä kiittäen siunaa sankarit- parantaen myöskin Durotanin mielen! Hämmentyneet sankarit lentävä pois saarelta sen räjähteässä tuhannen palasiksi.
• Hetken hengähdystauon jälkeen selitetään Durotanille mitä tapahtui edellisen päivän aikana. Durotan osaa myös kertoa jotain uutta- hänen tilansa takana oli Xanthir Vang! Mitenkä tämä on mahdollista, sitä hän ei tiedä. Jesker herää myöskin tajuihinsa, ja hänet vapautetaan köysistä. Mies alkaa kuitenkin vaahto suussa huutamaan heille, syyttäen sankareita tämän pelastamisesta. Yllättäen hän loitsii, ja epäpyhä varjo laskeutuu heidän yllensä. Hän muuttuu näkymättömäksi ja katoaa juosten paikalta. Neema raivostuu, koska tajuaa tämän kärsineen samasta juomasta ja Eustoyriaxin vaikutuksesta. Hän vannoo surmaavansa varjodemonin, vaikka se veisi koko hänen elämänsä. Tämän jälkeen päätetään jatkaa matkaa vielä Neeman taannoin näkemää metsäkylää kohti.
• Matka kestää useita päiviä, ja näiden päivien aikana Neema ja Durotan käyvät kiivaan keskustelun siitä mitä Neema oli päättää Durotanin puolesta. Lopulta he saapuvat suuren metsän laidalle ja alkavat etsiä kylää. Metsässä on painostava ilmapiiri, ja auringon valo hädintuskin läpäisee puiden lehvästöjä. Metsän puihin on ripustettu pääkalloja ja luita merkitsemään rajoja, ja syvistä varjoista metsän syövereissä kuuluu välillä raskaiden askelien äänet ja puiden hajoamista. Pian he törmäävät tiellä puolihaltiaan. Nainen vihreissä kaavuissa puhuttelee Durotania kuin tuntisi tämän paremminkin, kutsuen tätä Durotan Hornanhuudoksi. Hän kertoo että Durotania odotetaan jo Talviauringon klaanin heimossa. Samalle he huomaavat että metsän reunalla tien vieressä seisoo kaksi suunnatonta demonia-glabrezuja, vaarallisia muodonmuuttajia. Durotan ottaa kutsun vastaan, ja koko joukkio saapuu kylään. Puusta ja savesta tehtyjen talojen reunoilla seisoo nälkiintyneitä kellidejä, ja heitä seuraa joukko lihaksikkaita, demonisen voiman korruptoimia barbaareita. He saapuvat ison simasalin edustalle, jossa heidät pysäyttää barbaarien komentaja, Garosh. Garosh vaatii muita jäämään ulos, mutta Durotan saa heidätkin sisälle. Noctis varoittaa Durotania ryhtymästä mihinkään "kaksintaistelu-paskaan".
• Sali on ääriään myöten täynnä heimolaisia, ja Neema, Noctis ja Khadon jäävät seisomaan salin takaosaan kun Durotan jatkaa matkaansa kohti valtaistuinta. Sielä istuu klaanin johtaja Marhevok, lihaksikas ja valtava barbaari jonka ohimoilta kohoaa suuret härän sarvet. Miehen ääni kaikuu salissa, kun tämä tervehtii Durotania. Durotanin esi-vanhemmat olivat ilmeisesti kotoisin tästä klaanista, mutta olivat Marhevokin mukaan heikkoja ja "pakenivat todellista voimaa" itään. Nyt, Talviauringon klaani on selvinnyt tekemällä sopimuksen demonien kanssa ja palvomalla Baphometia. Nyt olisi Durotanin vuoro liittyä takaisin klaaniin, ja ottaa paikkansa Marhevokin alaisena. Suuresta padasta Marhevok ottaa kallomaljallaan annoksen vihreää uutetta, joka antaisi Durotanille samanlaiset voimat kuin hänelle. Se olisi Xanthir Vangin tahto. Durotan kieltäytyy, ja sen sijaan haastaa Marhevokin kaksintaisteluun.
• Taistelu alkaa, ja salin yllätykseksi Neema kohottaa jäisen muurin heidän ympärillensä erottaakseen kaksintaistelijat muista sotureista. Noctis koittaa parhaansa mukaan päästä ottamaan osaa taisteluun, mutta Marhevokin miehet ovat tiellä ja Noctis juoksentelee heidän ympärillään pilkallisesti. Neema harrastaa propagandaa yleisön seassa, kertoen veljensä urotöistä ja heidän kansansa todellisesta perinnöstä. Jäämuurin sisältä kuuluu parahduksia ja voimakkaiden iskujen ääniä. Durotanin miekka Roudantuska iskee kovaa, mutta Marhevokin raivo on loppumaton ja tämän nyrkit murtavat luita joka iskulla. Durotan tuntee jo kuoleman kylmän käden olallaan, mutta kohottaa mahtavan miekkansa viimeisen kerran, ja upottaa sen Marhevokin mätään sydämeen. Neema purkaa jäämuurin ja lennähtää veljensä rinnalle parantamaan tämän kuolettavat haavat.

"Vanha sotaherra on kuollut! Eläköön uusi sotaherra, Durotan Hornanhuuto!"

• Taistelu on päättynyt, ja soturit tulevat vannomaan uskollisuutta Durotanille. Kun tälle tarjotaan taas padan lientä, hän potkaisee kattilan kumoon ja kieltää Baphometin ja demoniset epäjumalat. Uusi päivä on koittanut Talviauringon klaanille. Sinä iltana pidettiin pidot, ja nuoret soturit käyvät kyselemässä sotaretkien perään. Durotan on kuitenkin vaiti asiasta. Garosh pyytää tätä sivummalle, vieden tämän sotaherrojen huoneeseen. Sieltä Durotan löytää peilin, mutta päättää jättää sen rauhaan. Hän kertoo muille siitä, ja se luultavasti on jonkinlainen yhteydenpitotapa Vangin ja barbaarien välillä. Ilta taittuu yöksi, ja kaikki käyvät levolle. Durotan herää kuitenkin yöllä painajaisiin, ja huomaa metsässä tavatun puolihaltianaisen olevan huoneessa. Tämä moittii Durotania huonoista valinnoista, ja kertoo tuhoavansa tämän klaanin, ja poistuu paikalta.

Aamulla he saavat hälyyttävän viestin: Vihollinen on saapunut Drezenin porteille, ja piiritys on käynnissä!

Marhevok Hirveä, Talviauringon klaanin sotapäällikkö.