Ready pysäköi vuokra-auton Johnnyn kotitalon eteen ja viheltää kovaäänisesti. Johnny ilmestyy hetken päästä rinkka selässään valmiina retkelle.

”Jätä rinkka kotiin, mulla on kaikki mitä me tarvitaan.”

Johnny kohottaa kysyvästi kulmakarvaansa, ja avaa takaluukun laittaakseen rinkan auton kyytiin.

”Sanoin, että jätä se rinkka pois, mulla on kaikki mitä me tatvitaan”, Ready toistaa.

Johnny tuijottaa takakontissa lojuvaa kahta uudenkiiltävää rinkkaa. Ne on selvästi pakattu täyteen tavaraa. Ready on hankkinut uuden teltankin.

”Mitä tää on?”

”Mä selitän myöhemmin, mutta nyt on tärkeetä, että toi rinkka ei tule mukaan. Saat kaikki nää varusteet omaksi, teltankin”, Ready sanoo ja nostaa vihreää rinkkaa esiin.

Johnny tarttuu siihen ja nykäisee sen tottuneesti auki. ready on todellakin hankkinut kaiken tarvittavan.

”Okei, mutta mä en lähde ilman isän puukkoa.”

”Näytä sitä. Näytä nyt vain.”

Johnny ojentaa puukon epäilevä ilme kasvoillaan. ”Mistä oikein on kyse?”

Ready ottaa puukon tupesta ja kopauttaa tuppea kengänkantaa vasten pari kertaa. Sitten hän poimii maasta oksanpätkän ja tökkii sillä tuppea. Lopuksi hän vielä koputtelee läpi puukon kahvan ja liitokset. Lopulta hän antaa puukon takaisin Johnnylle.

”No sitten autoon, hei, tästä tulee hyvä retki!” hän sanoo hymyillen leveästi, ja Johnnykin hymyilee, vaikka on yhä selvästi ihmeissään.

Vietyään rinkan takaisin sisään Johnny hyppää autoon ja Ready suuntaa nokan kohti vuoria. ”No joko?” Johnny kysyy.

”Malta nyt vielä tovi”, Ready vastaa ja johdattaa puheen muihin aiheisiin. Lopulta Ready pysäköi tieltä erkanevan auton polun päähän muodostuneelle kovaksi puristuneelle maapläntille.

”Sitten kävellään, mutta ensin pitää hoitaa vielä yksi homma”, Ready sanoo ja kääntää radion täysille.

Johnny nousee autosta pakoon meteliä ja odottaa selvennystä. Ready kävelee takaluukulle ja ottaa esiin muovikassin, jonka heittää Johnnylle. ”Laita noi päälle.”

Johnny kurkistaa muovipussiin ja nostaa ihmeissään esiin täydellisen vaatekerran. Kenkiä, kalsareita ja tuulenpitävää takkia myöten.

”Paljonko sä oikein olet polttanut rahaa?”

”Sen verran kuin oli tarpeen. Vaihda nyt vaan, niin päästään lähtemään.”

”Sä olet aina ollut outo, mutta nyt… hitto sun kanssas.”

”Kuvittele, että tää on varhainen synttärilahja. Mä lupasin huolehtia kaikesta.”

”No niin kyllä lupasitkin, mutta ootko huolehtinut itsestäs?” Johnny kysyy riisuessaan viimeisiä vaatteitaan.

”Justhan mä huolehdin.”

Johnnyn vaihdettua vaatteensa, he jättävät Johnnyn omat vaatteet autoon ja ottavat kumpikin rinkan selkäänsä. Readyn rinkkaan on kiinnitetty myös pieni teltta, kummallakin on mukana kivääri saaliin toivossa. He kävelevät polkua pitkin pari tuntia, kunnes Ready pysähtyy vanhalle nuotiopaikalle.

”Tää saa kelvata.”

He pystyttävät leirin, ja kiertävät lähiympäristössä tutkimassa jälkiä, ja Johnny virittää pari ansaakin. Ei ole mikään paras ajankohta metsästykselle, mutta lopulta metsästys ei ole koskaan ollut heille tärkeintä vaan yhdessäolo ja luonto.

He palaavat leiriin ja alkavat valmistamaan ruokaa uutuuttaan kiiltävällä retkikeittimellä. Johnny odottaa kärsivällisesti, että Ready alkaisi puhua, mutta kun he istuvat syömässä papumuhennostaan naarmuttomilta muovilautasiltaan, hän viimein kysyy.

”Sä et tuonut mua tänne metsästämään, ethän?”

Ready pudistaa päätään. ”Mun pitää kertoa jotain tosi tärkeää. Se voi kuulostaa oudolta, mutta mun on kerrottva jollekulle, enkä mä voi luottaa kehenkään muuhun. Lupaa, ettet kerro kellekään”, Ready sanoo ja katsoo Johnnya silmiin.

”Ihan kuin silloin kun oltiin pentuja.”

”Ihan kuin silloin”, Ready sanoo ja kumpikin muistelee hetken yhteisiä kolttosiaan, joista kaikkia aikuiset eivät koskaan saaneet selville.

”Mä olen joutunut mukaan johonkin. Mä en tiedä, mitä se on, mutta se vaikutti… Musta tuntui, että mun pitää tutkia sitä tarkemmin.” Ready sanoo ja juo höyryävää kahviaan. ”Mä en edes kunnolla harkinnut sillä hetkellä, kun lähdin mukaan, mä vaan ajattelin, että tässä on jotain suurta, mikä pitää paljastaa. Ihmisillä on oikeus tietää.”

Johnny nyökkää, vaikkei edelleenkään ymmärrä, mistä Ready puhuu.

”Enkä mä voi oikeastaan kertoa sulle mitään. Mä lupasin, enkä mä halua saattaa sua vaaraan.” Johnnyn silmät kapenevat aavistuksen. Hän on tuntenut Readyn tarpeeksi kauan tietääkseen, milloin tämä on tosissaan, tietääkseen, milloin tämä on aidosti huolestunut.

”Mä olin oikeassa, tää on tosi iso juttu, ja ihmisillä on oikeus tietää, mutta mun pitää mennä syvemmälle, kerätä tietoja. Mut sit ne sanoi jotain. Ne tietää. Helvetti, ne tietää ihan kaiken.” ”Siksi siis kaikki tää?” Johnny sanoo ja näyttää laajalla eleellä vaatteitaan ja koko leiriä. Ready nyökkää.

”Mä tein tän kaiken sun turvaksi, mutta samalla mun on laitettava sut vaaraan, koska se mitä mä olen saanut selville, on tärkeämpää kuin kumpikaan meistä. Mun pitää pyytää sulta jotakin, mutta vain jos sä olet oikeasti valmis. Jos sä et halua, niin mä keksin jonkun muun tavan.”

”Sä haluat saada muistiinpanot turvaan? Mä voin ottaa ne meille”, Johnny sanoo.

”Ei se riitä. Ei tarvita kuin yksi murto tai tulipalo, ja ne on hoitaneet homman. Suostutko?”

Johnny miettii pitkään, ja Ready odottaa. Hän tietää, että Johnny suostuu, hän toivoo.

”Okei. Mä teen sen. Mä kai riskeeraan myös mummun tässä samalla, mutta mulla on sellainen olo, että saisin siltä selkääni, jos en suostuisi.”

Ready kaivaa taskustaan avaimen, jonka ojentaa Johnnylle.

”Joka tiistai mä jätän sulle viestin vastaajaan. Siinä voi olla mitä vaan, mutta tärkeintä on, että saat viestin. Jos mä en ole jättänyt viestiä keskiviikkoiltaan mennessä, menet torstaina avaamaan tämän. Se on Sunwestissa.”

”Kuolleen miehen kytkin?”

”Niin”, Ready vastaa ja huokaa.

”Mihin sä oikeasti olet sotkeutunut?”

”Johnny, mä en tiedä. Mä en oikeasti tiedä, ja jos voisin perua tän, niin tekisin niin heti, mutta nyt on myöhäistä, nyt mä olen mukana ja mun pitää pelata niiden peliä.”

”Mä hoidan tän. Hoida sä ne viestit, joka ikinen tiistai. Pidä huoli siitä, että ne ei lopu.” ”Mä teen parhaani.”

Loppuillan tunnelma on jännittynyt. Ready tuntee laittaneensa parhaan ystävänsä vaaraan. Tuntee käyttäneensä hyväkseen heidän pitkää ystävyyttään. Johnny taas yrittää ymmärtää, mihin on suostunut. Readyn käytös on viime aikoina ollut kummallista ja arvaamatonta, mutta pelko voi hyvinkin selittää sen muutoksen, eivätkä Readyn peyotekokeilutkaan varmasti aivan harmittomia ole olleet, mutta Yhteisen, pitkän menneisyyden vuoksi Johnny on nyt suostunut – johonkin. Katumus kareilee mielen laitamilla vielä kun he kaksi päivää myöhemmin palaavat reservaattiin ilman saalista, ja Ready jättää lupauksensa mukaisesti kaikki retkivarusteet Johnnylle. Johnny laittaa tallelokeron avaimen tukevaan ketjuun ja ripustaa kaulaansa, johon se lopulta unohtuu. Epäilyskin haihtuu ja lopulta Johnny melkein unohtaa, miksi kuuntelee joka tiistai vastaajastaan Readyn selostusta jalkapallopeleistä tai Phoenixin uusista ravintoloista. Readyn viestit ovat kuin postikortteja, jotka liimaavat heidät yhteen. Joskus Johnny sattuu huomaamaan Readyn puhelun ajoissa, ja nostaa luurin. Silloin he yleensä juttelevat pitkään, mutta Johnny tuntee, ettei Ready kerro kaikkea.