Häilyvä jumala ja jakkiheimo – Pergamentti tiedon temppelistä

On suuri pimeys ja Häilyvä jumala palaa kotiinsa, mutta huomaa kylänsä tulleen poltetuksi ja kotinsa tuhotuksi. Hän sanoo:”Kuka on polttanut kyläni ja tuhonnut kotini? Nytkin tunnen voimani hiipuvan”.

Häilyvä jumala löytää raunioilta haavoittuneen jakin ja haavoittuneen miehen. Jumala kysyy molemmilta: kuka poltti minun kyläni ja tuhosi minun kotini. Mies ärähtää ja sanoo, että jakit sen tekivät. He tulivat yön pimeydessä kylään ja polkivat kaiken jalkoihinsa. Jakki ärähtää että miehet sen tekivät. He tulivat yön pimeydessä ja polttivat kaiken jalkoihinsa. Häilyvä jumala leikkaa raivoissaan valehtelevalta osapuolelta kielen irti.

Häilyvä jumala on heikko joten hän päättää kostaa jakkiheimolle huijaamalla sitä. Siispä hän hiipii heimon pariin kuin varas yössä. Hän kertoo heimolle suuresta vehreästä nummesta ja sen vartijasta.

• Heimolaiset sanovat: olet muukalainen eikä sinuun voi luottaa. Häilyvä jumala tekee lumouksen mielelle.
• Heimolaiset sanovat: tuo nummesi kuulostaa kovin pieneltä vaaraan nähden. Häilyvä jumala puhuu heidän korvansa täyteen hunajaa.
• Heimolaiset sanovat: nummen vartija näyttää kovin suurelta. Häilyvä jumala tuo sumun heidän silmiinsä.

Heimon jäsenet nostavat jakinmaitonsa korkealle ja vannovat ryhtyvänsä toimeen.

Häilyvä jumala johdattaa heimon kauas pohjoiseen suuren, toisesta päästä suljetun kanjonin ääreen, jossa asuu valtava hirviö nimeltä Monta Kitaa. Matkalla hän kysyy päälliköltä, shamaanilta ja ensimmäiseltä ratsastajalta kultakin, ovatko nämä hyökänneet Häilyvän jumalan kylään ja polttaneet tämän temppelin.

Ratsastajat hyökkäävät alas kanjoniin, josta kuuluu huutoa ja pauhua. Niin mies kuin jakki joutuu kuitenkin olennon julmiin kitoihin. Kanjonin reunaa kiipeävät ylös päällikkö, shamaani ja ensimmäinen ratsastaja, joista päällikkö puhuu:”Näen nyt, ettet ole yksi meistä, ja olet meitä mitä julmimmin petkuttanut. Nyt on mieheni lähes syöty ja jakkini liki hajonneet yhdeksän tuulen teille. Tähän Jumala vastaa: ”On totta etten ole yksi teistä, mutta petkuttajista julmin seisoo joukossanne” ja osoittaa tämän sormellaan. ”Hän poltti kyläni ja varasti voimani. Antakoon sen takaisin niin säästän heimonne”. Syyllinen kieltäytyy, jolloin jumala sanoo: ”Olkoon niin. Katketkoon valheellinen kielesi, syötäköön heimosi miehet ja hajotkoon heimosi jakit yhdeksän tuulen teille”, ja näin tapahtui. Jumala palasi asumuksilleen, ja huomasi matkalla löytäneensä itsestään sen, mikä häneltä oli viety.